Paikallisuutiset

Puku kertoo omasta historiasta – kittiläläinen Armi Haapamäki ajaa aktiivisesti metsäsaamelaisten asiaa

Metsäsaamelaiset katsovat polveutuvansa Lapin vanhimmista tunnetuista alkuperäisasukkaista. He haluavat, että heidän asemansa tunnustettaisiin myös virallisesti.

Armi HaapamäenElsa-äidistä on vain yksi kuva, jossa hänellä on yllään lapinpuku, sekin salaa otettu. Äiti käytti pukua suvun juhlissa, kuten muutkin sukulaiset, muttei halunnut tulla ikuistetuksi se yllään.

Ensimmäisen oman suvun pukunsa Armi Haapamäki sai jo lapsena, isä teetti sen hänelle. Taustastaan hän tuli tietoiseksi aloitettuaan koulun.

– Kaksi poikaa sanoi, että sie olet joko mustalainen tai lappalainen. Silloin hoksasin, että minussa on jotakin vähän erilaista. Kun kysyin siitä isältä, isä sanoi, että sie olet lappalainen mutta sitä ei kannata korostaa, ettei aleta kiusaamaan. Ole kotona lappalainen ja muualla suomalainen, Haapamäki muistelee isänsä ohjetta.

Myöhemmin Haapamäki, omaa sukuaan Siitonen, alkoi selvittää sukujuuriaan, ja esivanhempia on nyt tiedossa vuoteen 1555 saakka. He kaikki ovat asuneet eri puolilla Kittilää, ja kun mennään tarpeeksi kauas, sukupuusta löytyy Haapamäen isän ja äidin yhteinen kantaisä.

Tätä nykyä Haapamäki on yksi Suomen alkuperäisten saamelaisten yhteistyöjärjestö ry:n aktiivijäsenistä. Yhdistys on entisen Kemin Lapin alueen siidojen eli lapinkylien yhteistyöjärjestö. Lapinkylä on aikanaan ollut alueen asukkaiden asuinyhteisö. Järjestö ajaa metsäsaamelaisten ja inarinsaamelaisten tunnustamista alkuperäiskansaksi.

Kaksi poikaa sanoi, että sie olet joko mustalainen tai lappalainen. Silloin hoksasin, että minussa on jotakin vähän erilaista. Armi Haapamäki

– Me olemme niitä alkuperäisiä saamelaisia, jotka ovat asuneet lapinkylien alueella todistetusti ainakin 1500-luvulta saakka. Polveudumme Lapin vanhimmista tunnetuista alkuperäisasukkaista, järjestön sivuilla sanotaan.

Kemin Lappiin kuuluivat tiettävästi Inarin, Keminkylän, Kitkan, Kittilän, Kuolajärven, Maanselän, Peltojärven, Sodankylän ja Sompion lapinkylät.

Armi Haapamäki kertoo videolla isänsä puvusta:

Video: Mari Palomaa

Armi Haapamäen Pekka-isä piti sarkaista lapinpukuaan porotöissä niin pitkään kuin kelkkahaalarit keksittiin. Isän puku 1930-luvulta on yksi niistä harvoista Kittilän alueen puvuista, jotka ovat säilyneet, Haapamäki sanoo. Vanhoja pukuja löytyy yhä silloin tällöin, ja tällä hetkellä Haapamäen tiedossa on kaksi, joita hän ei vielä ole nähnyt.

Lapinpuku kertoo kantajastaan. Siitä voi lukea alueen, jolta hän on kotoisin, sekä siviilisäädyn. Myös suvuilla on Haapamäen mukaan omia malleja, kuten hänen omalla suvullaankin. Haapamäki on tehnyt oman ja lastensa puvut isänsä vanhan puvun mallin mukaan sekä sen perusteella, mitä isä kertoi naisten puvuista.

– On Loukisen ja Vuollin malli Kelontekemässä, siinä on kahta sukua, ja Särestöniemelläkin on oma mallinsa, se on museolla tallessa. Könkäällä on omansa ja myös Lonnakossa, sen näin vuosi sitten. Sitten on vielä Takalon puku ja kotiseutumuseolla yksi puku, mutta siitä ei tiedetä, minkä suvun puku se on. Kelontekemässäkin on vielä yksi, mutta sen olen nähnyt vain kuvassa, Haapamäki luettelee Kittilässä löytyneitä sukujen vanhoja pukuja.

1990-luvulla Kittilässä järjestettiin kurssi, jonka aikana luotiin tiedossa olevia sukujen pukuja yhdistelemällä Kittilän puvun yleismalli niille, jotka haluavat lapinpukua käyttää mutta joiden oman suvun puvun malli ei ole säilynyt.

Ne, joilla on ollut eniten tietoa, ovat jo kuolleet. Armi Haapamäki

Kittilän omasta lapinpukuperinteestä kertoo Haapamäen mukaan hyvin tapahtuma vuodelta 2000.

– Sisko ja veli menivät Ivaloon sukujuhliin. Kun he kävelivät jalkakäytävää jäähallille, penkillä istui kaksi vanhempaa naista. Toinen heistä tuumasi, että onpa mukava, kun täällä on kittiläläisiäkin. Sisko kysyi, että mistä tämä tiesi, että he ovat Kittilästä. Kyllä hän muistaa nuoruudesta nuo puvut, nainen oli sanonut, kittiläläisillä oli tuommoset, Haapamäki kertoo.

Metsäsaamelaisten pukuja hävisi Haapamäen mukaan Lapin sodan aikana, eikä niitä muutenkaan ole säästetty, koska niitten arvoa ei ole ymmärretty. Nyt sukujen nuoret jäsenet ovat kiinnostuneita juuristaan ja myös puvuista. Haapamäkeä se ilahduttaa, vaikka nyt ollaankin hänen mielestään noin 30 vuotta myöhässä

– Ne, joilla on ollut eniten tietoa, ovat jo kuolleet, hän sanoo.

Omaa isäänsä hän ehti haastatella ennen tämän kuolemaa 24 vuotta sitten.

Mitä järkeä on, jos polveutuminen poistetaan alkuperäiskansan kriteereistä, sehän on se tärkein. Armi Haapamäki

Hiipumaan päässyt mutta takaisin elvytetty pukukulttuuri on metsäsaamelaisten mielestä yksi osoitus yhä elävästä omasta kulttuurista. Myös metsäsaamelaisten perinteiset elinkeinot, kuten kalastus, metsästys, poronhoito, marjastus ja kotitarveviljely, ovat heidän mukaansa usein yhä osa vanhojen sukujen arkea. Armi Haapamäki esimerkiksi oppi taitavaksi jäljestäjäksi jo lapsena kulkiessaan isänsä mukana metsällä, ja metsästyksen ohella muun muassa marjastus, kalastus ja yrttien keruu rytmittää nykyään hänen oman perheensä vuotta.

Oman kielensä metsäsaamelaiset kokevat hävinneen heistä itsestään riippumattomista syistä, eikä kulttuuria heidän käsityksensä mukaan edes voi rajata kieleen.

Mitä metsäsaamelaiset ja inarinsaamelaiset sitten toivoisivat?

– Tunnustettaisiin, että on neljä alkuperäisryhmää, alueelle muuttaneet pohjoissaamelaiset eli porosaamelaiset ja koltat sekä alkuperäiskansa, joka polveutuu täällä asuneista inarinsaamelaisista ja metsäsaamelaisista, Haapamäki sanoo.

Myös inarinsaamelaisten ja metsäsaamelaisten pitäisi metsäsaamelaisten mielestä saada äänioikeus saamelaiskäräjille ja sitä kautta päästä päättämään omista asioistaan. He vastustavat saamelaiskäräjälain uudistusta, joka poistaisi laista polveutumisperusteen, ja olivat osoittamassa mieltään helmikuussa Helsingissä. Mielenilmauksessa oli mukana myös Haapamäki.

– Mitä järkeä on, jos polveutuminen poistetaan alkuperäiskansan kriteereistä, sehän on se tärkein, hän sanoo.

Siitosen suku haki polveutumisperusteella äänioikeutta saamelaiskäräjille vuonna 1999, mutta sitä ei saatu. Isä jaksoi kuitenkin uskoa, että asiat vielä muuttuvat.

– Isä sanoi, että tullee aika, että meät kielletään, mutta meät tulhaan hyväksymään. Kysyin, että koska se aika tullee, ja isä sanoi, että kyllä sie sitte tiiät.

Isä pyysi tytärtään pitämään huolta oikeuksistaan, ja sitä Haapamäki nyt tekee.

Isä sanoi, että tullee aika, että meät kielletään, mutta meät tulhaan hyväksymään. Kysyin, että koska se aika tullee, ja isä sanoi, että kyllä sie sitte tiiät. Armi Haapamäki