Paikallisuutiset

Porojen talvilaitumet ehtyvät – jäkälän väheneminen jatkuu

Syynä porotalouden lisäksi myös muun muassa metsätalous.

Jäkäläbiomassa on 20 pohjoisimmassa paliskunnassa viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana vähentynyt keskimäärin 30 prosenttia.

Muonion paliskunnassakin jäkälän väheneminen on edennyt ja sitä on nyt keskimäärin vajaat 100 kiloa hehtaarilla vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten.

Kuluneimmat jäkäliköt sijaitsevat Tunturi-Lapin ja Keski-Lapin paliskunnissa, joissa ei ole selvää laidunkiertoa talvi- ja kesälaidunten välillä.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuosina 2016−2018 toteuttama porolaiduninventointi osoittaa, että talvilaitumien väheneminen, heikkeneminen ja pirstoutuminen ovat edelleen jatkuneet. Muutos johtuu suurelta osin poronhoidon, metsätalouden ja laajenevan maankäytön erillis- ja yhteisvaikutuksista.

Jäkäliköiden heikkenemiseen vaikuttaa todennäköisesti yhä enemmän myös ilmastonmuutos. Jäkälät ovat vähentyneet myös poronhoitoalueen eteläpuolella.

Tarkkoja inventointeja on tehty 20 pohjoisimmassa paliskunnassa, joihin Muonion paliskunta kuuluu, mutta Kolari ei enää ei.

Parhaassa kunnossa ovat jäkäliköt vain talvilaitumena käytetyillä alueilla. Mikäli porot pääsevät laiduntamaan ja tallaamaan jäkäliköitä lumettomana aikana, se vastaa yli kaksinkertaista laidunnuspainetta porotiheyden tuplaantumiseen verrattuna.

Laitumien kuluminen on monin lisännyt lisäruokinnan ja tarhauksen tarvetta. Se puolestaan on entisestään kesyttänyt poroja, mistä aiheutuu ongelmia, kun porot pyrkivät esimerkiksi pihapiireihin ja pelloille.

Suurimmat jäkäläbiomassat löytyvät edelleen Metsä-Lapin paliskuntien vain talvilaidunkäytössä olevilta laidunalueilta, jotka sijaitsevat suojelualueilla.

Muonion paliskunnan varaporoisäntä Vili Kurjen mukaan talvilaitumet ovat nyt kuluneemmat kuin mitä ne ovat olleet aikoinaan.

Muonion paliskunnassa on kuitenkin paljon vähennetty poromäärää vuosien saatossa, joten tilanne ei ole enää kestämätön porotalouden puolesta ja laitumet ovat elpymässä. Poromäärä on vähentynyt muutaman kymmenen vuoden takaisesta lähes puoleen.

– Laitumien elpyminen ottaa aikaa, hän jatkaa.

Kurki muistuttaa, että Muonion paliskunnassa muuta maankäyttöä on suhteellisesti enemmän kuin monilla muilla. Raaka metsätalous kuluttaa laidunmaita. Kun kuivat jäkäläkankaat revitään metsätaloudessa auki, häviää myös jäkälä.

Metsätaloudessa tulisi Kurjen mukaan pyrkiä monimuotoisuuden turvaamiseen. Eron näkee sähkölinjojen alla, josta puu hakataan pois mutta maaperään ei kosketa. Siellä maapohja pukkaa jäkälää. Muokattu tehometsätalouden kasvatusmetsä on menetetty laitumena jäkälän ja lupon puolesta.

Laitumien kuluminen on monien asioiden summa, muistuttaa Vili Kurki.

Inventoinnin perusteella havumetsäalueen yhtenäisimmät ja laadultaan parhaat varttuneiden ja vanhojen metsien jäkälä- ja luppolaitumet sijaitsevat Metsä-Lapin laajoilla suojelualueilla, kuten Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.

Monin paikoin metsien rakennetta hallitsevat hakkuualueet, taimikot ja nuoret kasvatusmetsät.

Poronhoitoalueen etelä- ja keskiosan 33 paliskunnassa muu maankäyttö kuten asutus, matkailu, maanviljely, kaivokset, turvetuotantoalueet ja tiestö sekä niitä ympäröivät häiriöalueet kattavat jo yli 25 prosenttia laidunten kokonaisalasta. Häiriöitä on paljon Luoteis-Lapissa esimerkiksi Ylläksen matkailualueella.

Talvilaidunten tilan parantaminen edellyttäisi monipuolisia toimenpiteitä poronhoidossa, metsien käsittelyssä ja maankäytön suunnittelussa, arvioidaan Luken raportissa.

Talvilaidunten nykytilan ja käytettävyyden parantaminen edellyttäisi kokonaisvaltaisia ja pitkäaikaisia porolaidunten hoitosuunnitelmia. Poronhoidossa paliskuntien laidunkiertojärjestelmien kehittäminen sekä poromäärien säätelyn tarpeet ja mahdollisuudet tulisi huomioida.

Metsätaloudessa suojelualueiden ulkopuolella olevien poronhoidolle tärkeiden, luonnontilaisten vanhojen metsien säästäminen tai varovainen käsittely säilyttäisi poronhoidolle tärkeitä laidunmetsiä. Myös metsän peitteisyyttä ja monipuolista ikärakennetta ylläpitävien jatkuvan kasvatuksen metsänkäsittelymenetelmien kehittäminen ja laajempi käyttöönotto auttaisi tilannetta.

Maankäytön suunnittelussa rauhallisten laidunalueiden säilyttäminen mahdollisimman vähällä uudella maankäytöllä turvaisi poronhoidolle suotuisaa laidunympäristöä.

Luonnonsuojeluliitto: Avohakkuukielto auttaisi porojakin

Suomen luonnonsuojeluliiton mielestä yksi keino parantaa porolaitumien laatua on valtion maiden avohakkuiden lopettaminen ja siirtyminen metsänhoidossa jatkuvan kasvatuksen menetelmään.

Erityisesti Lapissa, missä valtio on suurin maanomistaja, jatkuvan kasvatuksen menetelmä tuottaisi liiton mukaan moninkertaisia hyötyjä.

Menetelmä ylläpitäisi metsän peitteisyyttä ja monipuolista ikärakennetta. Samalla hyötyisivät myös matkailu ja virkistyskäyttö.

­– Luonnonsuojeluliitto toivoo kokonaisvaltaisempaa laitumien hoitosuunnittelua ja laidunkiertoa. Myös luonnon monimuotoisuus on otettava huomioon, toiminnanjohtaja Päivi Lundvall sanoo.

Vuotuisen laidunkierron puutteet kuluttavat jäkälikköjä osittain Tunturi-Lapissa. Tämä johtuu tallautumisesta ja jatkuvasta laidunnuksesta. Laidunkierron puuttuminen kiihdyttää myös monimuotoisuuden heikkenemistä.

Talvi- ja kesälaidunten eriyttäminen palvelisi luonnonsuojeluliiton mukaan sekä luonnonsuojelua että ylläpitää saamelaista poronhoitokulttuuria. Parhaaseen tulokseen päästäisiin lisäämällä laidunkiertoon porojen aktiivinen paimennus. Se varmistaisi laidunkierron onnistumisen ja vähentäisi myös petovahinkoja

– Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja poronhoidon tavoitteet ovat monesti yhteneväiset, vaikka poromäärien tarkistaminen voi ajoittain olla luonnonsuojelullisista syistä välttämätöntä, Lundvall toteaa.