Muualta Lapista

Poika Valle on Utsjoen ensimmäinen vauva vuonna 2024 - ”Porot tulevat tutuiksi jo pienestä pitäen”

Poika Valle on Utsjoen ensimmäinen vauva tänä vuonna. Eetu Vallen ja Emmi Korhosen poikavauva syntyi 17.1. Lapin Keskussairaalan synnytysosastolla. Pojan syntymäpaino oli 4 kiloa ja 455 grammaa ja pituus 51 ja puoli senttiä.

– Vähältä kyllä piti, ettei poika tullut jo matkan varrella ambulanssiin. Laskettu aika oli 20. päivä. Minulla oli tarkoitus lähteä 17. päivä aamulla kelataksilla Rovaniemelle ennakkoon, mutta sitten yöllä alkoi tapahtumaan. Kun meni lapsivedet ja alkoi supistukset, niin oli pakko soittaa ambulanssi. Reilu pari tuntia ehdin olla siellä synnärillä, niin sitten poika jo syntyi.

– Eetukin onneksi ehti Rovaniemelle ihan ajoissa, hän oli synnärillä 40 minuuttia aikaisemmin kuin vauva syntyi, kertoo Emmi.

Poikavauvan äiti tuumailee, että matka Utsjoelta Rovaniemelle meni ihan hyvin, vaikka tokihan matka on pitkä ja aina saa talvella vähän jännittää, millainen keli mahtaa olla. Periaatteessa utsjokelainen voisi mennä synnyttämään myös Norjan Kirkkoniemeen. Matka Norjaan olisi vähän lyhyempi, mutta ei Emmi sitä vaihtoehtoa oikein edes miettinyt:

– Kun kaikki muutkin asiat hoituu täällä Suomen puolella, niin jotenkin tuntui selvältä mennä Rovaniemelle. Ja Norjassa on aina vähän kielimuurikin haasteena.

LKS on hyvä ja turvallinen paikka

– LKS:n synnärillä meni tosi mukavasti ja se on hyvä ja turvallinen paikka, tykkäsin kyllä, sanoo Emmi.

Hän sai olla vauvan kanssa synnärillä kolme yötä. Emmi sanoi kätilölle, että ei mielellään kotiutuisi iltaa vasten, koska sitten olisi pitkä matka yöllä ajella, eikä Nelostien varrella ole mikään huoltoasemakaan auki.

– Sitten lähdimme aamulla kelataksilla kotiin päin. Päivät kotona vauvan kanssa ovat menneet vaihtelevasti. Poika on välillä oikein tyytyväinen, mutta välillä taas ei.

– Hän on vasta kuutisen viikkoa, niin ei ole vielä tullut varsinaista rytmiä. Olen aika paljon koittanut itsekin nukkua päivisin silloin kun vauva nukkuu, niin saisi vähän lepoa.

Ulkonakin vauvan kanssa on oltu, mutta hän ei vielä ole oikein sinut vaunujen kanssa.

– Esikoinen on kaksivuotias ja hän tykkää touhuta ulkona. Esikoisen kanssa ollaan ulkoiltu aina se aika minkä vauva vaunuissa viihtyy, naurahtaa Emmi.

– Juuri nyt minun aika menee tiukasti matkailijoiden kanssa touhutessa, mutta kunhan huhtikuu tulee ja parhaat kelkkakelit, niin ehkä sitä jo pienoinen pilkkireissu tehdään jonnekin, kertoo Eetu.

Katso video: Vuoden ensimmäinen utsjokelaislapsi saa herätä tallaisiin maisemiin!

Poro on rauhoittava eläin

Jo Poika Vallen kotipihasta näkee, että nyt ollaan poroperheen kotona. Poroja on aitauksessa etupihalla ja muutama kesy poro näyttää käyskentelevän takapihalla aivan vapaastikin.

– Minulla on ollut kymmenkunta vuotta yritystoimintaa. Järjestän poroajelua Inarissa ja Rovaniemelläkin ja samoin tässä Utsjoella. Rovaniemellä minulla on veljet, jotka hoitaa tätä hommaa ja lisäksi työntekijöitä, niin ettei minun tartte joka päivä olla ajamassa Rovaniemelle.

Eetu mainitsee, että Inarissa hänen työntekijänsä on muutoin Eero Morottaja – sama Eero, joka on nyt tullut tutuksi Suomen kansalle Poronuoret-tv-dokumentista.

– Tässä kotona on ihan riittävästi hommaa, kun minä koulutan näitä poroja tässä. Ja sitten kun poro on valmis ajoporoksi, niin kuljetan niitä sinne ajopaikalle.

Eetu kertoo, että keskimäärin poron koulutus ajokkaaksi kestää kolme vuotta. Joskus riittää vähempikin aika, mutta oikein uppiniskainen poro voi vaatia viidenkin vuoden koulutuksen. Poron kouluttaminen on aina pitkäjänteistä työtä.

Poika Vallen pihalla kevätauringon paisteesta nauttii myös aivan valkoinen naarasporo, joka on turistien suosikki.

– Se on asiakkaiden mielestä niin kaunis poro. Siinä on vielä sekin harvinaisuus, että se ei tule koskaan tekemään sarvia.

Eetu kertoo, että hänellä oli juuri äskettäin asiakkaana kaksi sveitsiläistä. Hän ajelutti vieraita ympäri ja sen jälkeen mentiin laavuun kahvistelemaan ja siellä Eetu kertoi sveitsiläisille poroista.

– Nyt tulee tunnin päästä kaksi belgialaista. Kielitaito on kyllä kehittynyt pakostakin, alussahan se oli melkoista räikkösenglantia. Kaikki ulkomaalaiset tykkäävät poroista ja poroajeluista. Eihän he ole poroa nähneet muualla kuin saduissa, ja poro, joka on hiljainen, on hyvin rauhoittava eläin.

Perheen esikoinen, Elli Magga Valle on jo innokas porotyttö. Elli hoitelee poroja ja antaa niille mielellään jäkälää tai leipää. Elli myös haluaa halata poroja, ja sekin käy päinsä, mutta silloin vanhemmat vähän katsovat perään:

– Kilttejähän nämä porot ovat, mutta eläin on aina eläin. Elliä vain naurattaa hirmuisesti, kun poro tulee haistelemaan hänen nokkaa. Kyllähän poikakin kasvaa poromaailmaan ja tässä pihassa porot tulevat hänelle luontevasti tutuiksi pienestä pitäen, sanoo Eetu.

Nukkumisesta on tullut taitolaji

Emmi Korhonen opiskelee sairaanhoitajaksi, mutta nyt opinnot ovat keskeytyksissä, kun hän on ollut äitiyslomalla putkeen esikoisen synnyttyä.

– Hoitoalalla varmasti riittää töitä Utsjoella ja ainahan sitä voi mennä Norjan puolellekin. Palkkahan se on mikä Norjaan houkuttelee hoitajia, jopa eläkeikäisiä käy siellä keikkatöissä. Toisaalta me ollaan Eetun kanssa pohdittu, että tässä porotilallakin olisi tekemistä aivan tarpeeksi. Mutta jossain vaiheessa meidän pitää miettiä tilannetta. Täytyy olla kuitenkin niin, että kun Eetulla on jo epäsäännöllinen työ, niin minun on hankala olla myös vuorotöissä, pohtii Emmi.

Eetu ja Emmi kertovat, että he eivät ole vielä ehtineet katsoa ollenkaan Poronuoret-tv-sarjaa, jossa Eetukin hetken vilahtaa Morottajan Eeron seurana.

– Dokumentista kuulemma välittyy se, että porohomma on aika kova laji. Työ vaatii tosiaan veronsa ja välillä on pakko nukkuakin. Minä nukun tässä kotona toimistohuoneessa ja välillä otan sinne esikoisen nukkumaan ja Emmi nukkuu pojan kanssa. Ja usein otan Inarin kämpällä ajojen välissä pieniä päiväunia. Ei sitä olisi nuorempana uskonut, että nukkumisesta voi tulla näin tärkeää, naurahtaa Eetu.

Utsjoella on kaikkea – vaipat Norjasta

Emmi ja Eetu toteavat, että Utsjoki on kaikin puolin hyvä paikka lapsiperheelle.

– Meillä on mahtava neuvola ja on ihanaa, kun Elle ymmärtää erilaiset perhetilanteet. Hän on täältä kotoisin ja tietää, että jos perheenisä on poromies, niin hän on paljon pois kotoa. Se oli mahtavaa, kun tulin vauvan kanssa synnäriltä kotiin, niin Elle teki kotikäynnin. Olipa helppoa, ettei tarvinnut heti pakata vauvaa autoon ja lähteä neuvolaan. Olisi kai hän tullut toisenkin kerran kotiin, mutta silloin tuntui jo siltä, että kyllä sitä nyt voi jo lähteä kotoa liikkeelle.

– Utsjoella päivähoidossa on pienet ryhmät ja sehän on hyvä asia. Meillä on uusi koulukeskus ja ruokakauppojakin kunnasta löytyy ihan tarpeeksi. Eikä tästä ole pitkä matka Tanaan ostoksille. Nykyisin sieltä tuodaan vaippoja, mutta muuten tuodaan ruskeaa juustoa ja makrillipurkkeja, sanoo Emmi.

Eetu lisää, että Norjan kaupoissa hedelmät ja tuoretavara ovat aina niin hyvännäköisiä, kun laivat tuovat tavarat suoraan lähimpään Jäämeren satamaan.

– Vaikka eihän hedelmiä saisi sinänsä kyllä tuoda rajan yli…

Eetu sanoo, että kyllähän asia niin on, että Utsjoen kunta kamppailee kovissa taloudellisissa paineissa.

– Se oli aika kova juttu, kun kunta teki samanaikaisesti monet uudet koulurakennukset. Olisi pitänyt ottaa rauhallisemmin. Toivottavasti nämä meidän uudet koulut ja päiväkodit houkuttelisivat kuntaan lisää lapsiperheitä. Sitten voi tosin tulla haasteeksi se, että miten uuteen kouluun mahtuu uusia oppilaita. Sehän on mitoiltaan aika rajallinen.

Tenoa pitäisi avata edes vähän

– Matkailuhan se taitaa olla ainoa jota Utsjoella voisi kehittää. Mutta se vaatisi sitä, että saataisiin kesällä edes vähän avattua Tenon lohestusta. Vaeltajat ja polkupyöräilijät ovat ihan hyviä vieraita, mutta eivät he oikein rahaa tuo, korkeintaan täydentävät eväsostoksia Utsjoella, jos eivät huomanneet kaikkia eväitä tuoda etelästä.

-Sitähän täällä ollaan vitsailtu, että nykyisin on kesäisin mökkikylissä hiljaista, mutta kun sadepäivä tulee, niin sieltä pusikosta rämpii kaikki pyöräilijät telttojensa kanssa ja silloin heille kelpaa majoituskin. Pitäisi vain olla enemmän sadepäiviä, Eetu naurahtaa.

Hän huomauttaa, että eihän Tenontie kauniista maisemistaan huolimatta mikään pyörätie oikein ole. Kevyen liikenteen väylät puuttuvat ja maantie on kapea ja mutkainen.

Eetu pohtii, että turistikalastus pitäisi saada jossain määrin takaisin Utsjoelle.

– Se voisi tapahtua vaikka niin, että korotetaan luvan hintaa ja kalastajia olisi vähemmän. Kun kalastaja saisi ensimmäisen lohensa, niin hän tulisi rannalle. Totaalikieltohan tekee Utsjoesta nyt liian hiljaisen paikan.

Toki Eetu on matkailuyrittäjänä miettinyt myös kyttyrälohta, joka on ilmeisesti tullut jäädäkseen Tenojokeen.

– Parin vuoden päästä pitäisi taas olla kovasti kyttyrää joessa. Kyllähän kyttyrälohen matkailukalastusta täytyy kehittää, kun sitä kerran on niin älyttömästi joessa. Viekööt turistit sitä repuissaan koteihinsa, niin se on samalla Tenon hoitokalastusta. Ja sehän on alkuvaiheessa tosi hyvä ruokakala, semmoinen raudun tyylinen.

VPK-harrastus on tauolla

Emmi on ollut Utsjoella innokas VPK-lainen, mutta juuri nyt hän ei ole kovin aktiivinen VPK:n harrastaja, kun aika kuluu melko tiiviisti lasten kanssa.

– Ehkä syksyllä yritän palata VPK:n pariin. Onhan se sellainen mukava sosiaalinen harrastus ja siinä tuntee tekevänsä tärkeää työtä. Joka viikko on harjoitukset ja kun puhelimeen tulee hälytys, niin aseman kautta mennään keikalle. Ja se keikkahan voi olla vaikka Norjan puolella.

Emmi miettii, että hänelle on Utsjoen kirkonkylällä ihan riittävästi harrastustarjontaa.

– Kuntosalilla olen välillä käynyt aika ahkerastikin sekä myös voimannostotreenijumpalla. Nyt olen vähän haaveillut salille pääsystä, mutta katsotaan nyt miten onnistuu, kun poika ei viihdy kuin sylissä ja kantorepussa.

Utsjoella on myös uimahalli, mutta Emmi tunnustaa, että hän ei ole ollut erittäin aktiivinen uimahallin käyttäjä.

– Minähän olen liikuntaneuvoja ja uimaopettaja, joten tiedostan kyllä uimataidon tärkeyden. Kun vielä Teno virtaa ihan tuossa seinän takana, niin haluan kyllä tehdä lapsille tutuksi uimahallin ja uimataidon.

– Onneksi Eetun äiti asuu kylällä, niin hän on katsonut esikoista ja olen välillä päässyt jumpalle. Etelässähän minä pelasin jalkapalloa ja sen harrastaminen on Utsjoella vähän haastavampaa. Jos kävisi niin, että lapset innostuisivat jalkapallosta, niin sitten täytyy alkaa kulkemaan Tanassa, jossa on jalkapalloseura. Eihän sinne ole tästä kuin 70 kilometriä, Emmi hymyilee.

MLL:n perhekerhoa Utsjoelta ei löydy, mutta siellä toimii seurakunnan perhekerho. Siellä Emmi ja Eetukin ovat käyneet esikoisen kanssa ja Elli viihtyy kerhossa, kun siellä on leikkikavereita.

– Huomenna mennään kerhoon esikoisen ja vauvan kanssa. Ehkä meitä on siellä viitisen äitiä lasten kanssa. Pian voi olla enemmänkin, sillä keväällä on Utsjoelle syntymässä vauvoja.

Luonnossa aika kuluu vuoden ympäri

– Harrastuksia ja tekemistä on ihan mukavasti tämän kokoiseksi kunnaksi, mutta onhan meillä myös tämä kaunis luonto. Luontohan se on missä Utsjoen lapsiperheet vapaa-aikaa viettävät vuoden ympäri. Meillä ei ole ihan kaikkea sitä tarjontaa mitä kaupungeissa, mutta sen sijaan meillä on mahtava luonto. Ja metsästyskorttihan minulla on, joten tekemistä löytyy, muistuttaa Emmi.

Perheen lapsille puhutaan sekä saamea että suomea. Emmi ymmärtää jonkin verran saamea, ja saamea hän on opiskellut vuoden verran etänä SAKK:ssa.

– Kuulen saamea joka päivä, niin kielitaito pysyy sillä tavalla yllä. Pitäisi vain olla enemmän rohkeutta puhua, mutta onneksi Eetu puhuu lapsille saamea kuitenkin, sanoo Emmi.

Eetun juuret ovat Utsjoella, mutta Emmilläkin on linkki Utsjoelle:

– Minun äitini on täältä kotoisin ja olen lapsuudessa viettänyt täällä paljon aikaa. Isovanhempani olivat Kallion Kaisa ja Olavi, hehän olivat opettajia ja olivat pitkään erityisesti Karigasniemellä opettajina. Vanha mummola on edelleen meillä suvun hallussa.

On ”Poika Vallella” tietysti jo oikea etunimikin mietittynä, mutta Emmi ja Eetu tuumailevat, että nimen ehtii kertoa myöhemminkin, sitten kun ristiäisten aika on huhtikuussa.

– Niittyvuopion Erva kastoi meidän esikoisen ja hän tulee kastamaan pojankin. Hän on meidän perhetuttu ja halusimme pyytää Ervan nytkin kastamaan.

Ovikello soi ja siellä seisovat Eetun belgialaiset asiakkaat. He ovat reilusti etuajassa, mutta Eetu on tottunut siihen, että ulkomaalaiset kiirehtivät paikalle hyvissä ajoin. Eetu lähtee asiakkaiden kanssa ruokkimaan poroja, ja Emmi ottaa päiväunilta heränneen Poika Vallen syliinsä.

Vastarannalla Norjan puoleisella Tenon tiellä näyttää pyyhkivän ajovaloineen iso rekka.

– Auton valojen seuraaminen olohuoneen ikkunasta onkin esikoisen suurta hupia, kertoo Emmi.