Muualta Lapista

Pohjois-Lapin Koirakerho on yhtä koiraperhettä – agility sopii myös metsästyskoiralle, ”agi-eskarista” sopii aloittaa

Pohjois-Lapin Koirakerholla vietettiin maaliskuussa avoimien ovien päivää uudistetun Kirsuhallin kunniaksi. Koirakerhon ja viereisen liiketilan välinen seinä purettiin, ja näin Kirsuhallin harrastustila tuplaantui. Tämä on hyvä uutinen alueen koiraharrastajille - agilitylle on nyt Ivalossa tarpeeksi tilaa.

Agilityssä toimitaan koiran ja omistajan yhteistyöllä. Lajissa on tavoitteena, että koira kulkee esteradan mahdollisimman nopeasti ja virheettömästi ohjaajan antamien käskyjen avulla. Vaikka agility on tunnettu enemmän paimenkoirien ja seurakoirien lajina, niin se soveltuu aivan jokaiselle koirarodulle, myös metsästyskoirille.

Agilitykoulutusohjaaja ja Pohjois-Lapin Koirakerhon puheenjohtaja Pirkko Meskasen mukaan agility voikin olla hyvä harrastus heille, jotka toivovat yhteistä tekemistä koiran kanssa myös metsästyskauden ulkopuolelle.

– Meillä pyörii tällä hetkellä viikonloppukurssina pennuille ja aloittelijoille suunnattu agi-eskari. Siellä on mukana muun muassa irlanninsetteri ja pohjanpystykorva. Ja pohjanpystykorva palkkautuu teerensulilla, joten laji soveltuu toden teolla myös metsästyskoirille.

– Toki kaikille koirille agility ei sovellu, vaikka omistaja sitä kovasti haluaisikin, mutta senhän tietää vain testaamalla, Meskanen jatkaa.

Pirkko Meskanen on itse varagilityurheilija, eli vammaisurheilija.

– Minulla on lonkissa keinonivelet, joten juoksu on hankalaa, jopa kiellettyä. Olemme koirien kanssa opetelleet oman tavan toimia radalla, minä ohjaan ja koirat juoksevat minun puolesta.

– Eli ei tässä lajissa tarvitse olla mikään huippu-urheilija, voi tänne tulla harrastamaan, vaikka omassa kropassa olisi jotakin vikoja. Pääasia on että sekä ohjaajalla ja koiralla on mukavaa.

Nyima Albrecht muutti aviomiehensä Patrickin kanssa Sveitsistä Ivaloon marraskuussa 2020. Tuolloin elettiin vielä koronaviruspandemian sanelemin ehdoin, eivätkä tuoreet inarilaiset päässeet kunnolla tutustumaan alueen ihmisiin. Tänä päivänä asiat ovat kuitenkin toisin, Nyima harrastaa agilityä Simba-koiran (eurasier) kanssa, ja Patrick käy pelaamassa aktiivisesti salibandyä. Tämän lisäksi pariskunta käy yhdessä kansalaisopiston tunneilla harjoittelemassa suomen kieltä.

– Olen saanut paljon uusia kavereita täältä Kirsuhallilta, ja olen iloinen, että minulla ja Simballa on tällaista mukavaa yhteistä tekemistä.

Koira-arjen aloittaminen keskellä korona-aikaa ei ollut mikään helpoin nakki.

– Simba on korona-ajan koira. Pentuaikana olimme osallistumassa koirakerhon järjestämälle pentukurssille, mutta se jouduttiin perumaan. Simba on meidän ensimmäinen koiramme, ja perutun kurssin takia jouduimme oppimaan koirankoulutusta itseksemme. Nyt kuitenkin käymme Simban kanssa harrastamassa agilityä säännöllisesti, ja nautimme siitä kovasti.

”Meidän kisoissa ei tunneta kateutta”

Agilityguru Ari Kuparinen kävi äskettäin kouluttamassa Pohjois-Lapin Koirakerhon väkeä kerhon Yhdystien tiloissa.

– Yleensä teen koulutukset Etelä-Suomessa, mutta kun meillä on mökki Vuotsossa, niin sillä tavalla tämä Ivalokin on tullut mukaan kuvioihin.

Kuparinen ihasteli koulutuspäivän aikana kerhon uudistuneita tiloja.

– Tämä tila on remontoitu nyt puolta isommaksi, joten tässä on mahtava harrastaa agilityä. Ehdin käydä siinä vanhassa pienemmässä tilassakin, ja kyllähän tämä antaa nyt kauheasti lisää mahdollisuuksia.

Kuparinen luonnehtii agilityrataa niin, että hallissa tai ulkotilassa on ennalta määrätty rata ja ohjaajan tehtävä on saattaa koira radalle. Radalla on monenlaisia esteitä, kuten rimoja, ja tarkoitus on tietysti, että koira selviää radasta mahdollisimman vähillä virheillä.

– Agility on koiranomistajan ja koiran yhteinen juttu. Tarkoitus on, että kumpikin saa agilitystä mielihyvää.

Ari Kuparisen mukaan agility sopii useimmille koiraroduille:

– On joitakin jäykkäjalkaisia rotuja, joille agilityrata ei sovi. Mäyräkoiriakin agilityssä näkee, kunhan sillä on selkä kunnossa. Agility on hyvää virikettä myös metsästyskoirille silloin kun metsästyskaudessa on tauko. Voi toki olla joitakin alkukantaisia metsästyskoirarotuja, joiden motivointi agilityyn on hankalaa. Ne kun eivät aina halua miellyttää ohjaajaa, Kuparinen naurahtaa.

Agilitykouluttaja Kuparinen painottaa, että koirarotu ei ole niin tärkeä, mutta tärkeintä on se, että agilityradalle tuleva koira on terve, eikä se ole ihan vanhus.

– En minä enää agilityä aloittaisi kymmenvuotiaan koiran kanssa. Tietysti riippuu vähän rodusta ja tapauksesta, mutta usein voi olla niin, että koira lopettelee pitkään jatkuneen agilityuransa tuossa 10 vuoden korvilla. Ja parempi lopettaa agility hieman ennen kuin se vanhuus tulee, jotta koira voi viettää mukavia ja terveitä eläkepäiviä.

Ari Kuparinen on kiertänyt ympäri Suomea agilityratoja ja eri pitäjien koirakerhotkin ovat tulleet tutuiksi. Pohjois-Lapin Koirakerhon väen kanssa hän tuntee aina olonsa kotoisaksi.

– Pohjoisessa asenne on kohdallaan. Täällä koiraihmiset ovat kauhean leppoisia kisoissakin, eikä pipo kiristä koskaan.

Korona-aikana moni suomalainen hankki elämänsä ensimmäisen koiran. Kuparinen toteaa, että kun ajelee Suomea päästä päähän ja katselee tien laidoille, niin välillä tuntuu, että jokainen jalankulkija taluttaa koiraa.

– Kyllä koira kiistatta lisää ihmisen henkistä hyvinvointia ja samalla myös fyysistä, koska koiran kanssa täytyy liikkua. En pidä ollenkaan huonona asiana sitä, että ihmiset hankkivat koiria. Toivottavasti he vain muistaisivat ostaa koiran viralliselta kasvattajalta, eikä mistään huoltoaseman pihasta.

– Ensikertalaiselle koiran hoitaminen on tietysti uutta, mutta kasvattajiltahan nimenomaan saa hyvän tietopaketin sen koiranpennun mukana. Heihin voi varmasti olla yhteydessä myöhemminkin. Enkä väheksy koirakerhojakaan. Esimerkiksi juuri tämä Pohjois-Lapin Koirakerhon väki on varmasti sellaista, joka jakaa kokemustietoutta koirista mielellään sille joka tietoa haluaa. Samallahan sitä tutustuu niihin ihmisiin.

– Jos koiranomistaja muuttaa Ivaloon, tänne kuulemma muuttaakin paljon väkeä etelästä, niin Koirakerho ja agilityrata on hyvä paikka tutustua paikallisiin koiraihmisiin.

Ari Kuparisen autossa istuskeli kolme shetlanninlammaskoiraa sillä välin kun hän itse piti koulutustilaisuutta Ivalon agilityradalla:

– Olen täällä nyt ohjaamassa muita, joten koirat jäivät autoon. Shetlanninlammaskoirista me tykkäämme, ne ovat halutessaan ihan fiksujakin koiria, mutta osaavat kyllä juoniakin. Shetlanninlammaskoiran yksi kiva puoli on se, että ne eivät haasta riitaa toisten koirien kanssa.

– Ja karvanlähtöön näitten kanssa saa varautua. Joka paikassa on karvaa, niistä ei pääse eroon missään shetlanninlammaskoirien kanssa, Kuparinen myhäilee.