Paikallisuutiset

”Pittää osata piettää töpseli seinässä, ei muuta” ‒ Laphan asukastilaisuudessa keskusteltiin muun muassa etähoidosta, omalääkärimallista ja Luppokodin paikoista

Viikko sitten Lapin hyvinvointialueen asukastilaisuus pidettiin toistamiseen Enontekiöllä aluehallituksen tehtyä päätöksen aloittaa valmistelu uudestaan. Tilaisuuden osallistujat tekivät tiukkoja kysymyksiä Laphan virkamiehille.

Viime keväänä käyty kuntalaiskierros Lapin hyvinvointialueen talouden sopeuttamisohjelman ja erillisten toimeenpanosuunnitelmien tiimoilta uusitaan, koska aluevaltuuston päätöksistä on valitettu.

– Käsittely voi viedä vuoden tai kaksikin. Valmistelu aloitetaan uudestaan, jotta asioissa päästäisiin eteenpäin, toteaa Lapin hyvinvointialueen ikääntyneitten palveluiden vastuualueen johtaja Annukka Marjala Lapin hyvinvointialueen asukastilaisuudessa Hetassa syyskuussa.

Nyt ollaan jo pidemmällä kuin keväällä, eikä Enontekiölle Marjalan mukaan suuria muutoksia ole tulossa.

– Teille tulee oikeastaan lisää palveluita, ainakin ikääntyneiden palveluissa paikkoja enemmän ja kotihoitoa tehostetaan. Tänne lisätään palveluja ja erimuotoisina, eikä mitään oltaisi siirtämässä pois.

Yleisesti Marjala toteaa, että vaikka talouden saaminen tasapainoon korostuu, se ei ole ainoa strateginen painopiste.

– Asiakaskokemus, henkilöstökokemus, vaikuttavuus eli tehtäisiin asioita, joilla oikeasti on merkitystä, ja hyvä johtaminen ovat ihan yhtä tärkeitä kuin talous.

Tarkoitus ei ole vain purkaa vaan samalla vaihtaa painopistettä raskaasta ja kalliista palvelusta kevyempiin ja lähempänä ihmisiä oleviin palveluihin. Annukka Marjala

Keväällä aluehallitus on jo päättänyt palveluverkostosta.

– Keskeinen periaate on lähipalveluiden turvaaminen, painottaa Marjala.

Siihen vaikuttaa hänen mukaansa myös henkilöstön saatavuus, jonka haastavuuteen Enontekiölläkin on törmätty. Enontekiöllä on Marjalan mukaan merkittävä osan Lapin hyvinvointialueen työntekijöistä, 60. Yhteensä työntekijöitä on runsaat 8000.

Asioita pyritään hänen mukaansa ratkomaan siten, että olisi entistä enemmän etä- ja liikkuvia palveluja, kotiin annettavia palveluja sekä digipalveluja.

– Näitä osia yhdistelemällä palvelut saataisiin jokaiseen Lapin hyvinvointialueen kolkkaan.

Kuntien perua olevassa, nykyisessä palvelujärjestelmässä korostuvat juuri raskaat ja erityistason palvelut, kun taas käynnissä olevien suunnitelmien tarkoituksena olisi lisätä paukkuja ehkäiseviin ja perustason palveluihin.

– Tarkoitus ei ole vain purkaa vaan samalla vaihtaa painopistettä raskaasta ja kalliista palvelusta kevyempiin ja lähempänä ihmisiä oleviin palveluihin, Marjala sanoo.

Ympärivuorokautisessa asumisessa asutaan vuokralla omassa kotona, ja siellä on jokaisella esimerkiksi omat vaatteet ja lääkkeet. Annukka Marjala

Kun uusi Luppokoti ensi keväänä valmistuu, Enontekiölle saadaan enemmän paikkoja. Tämänhetkisten suunnitelmien mukaan paikoista 19 on pitkäaikaisia ja ympärivuorokautisia palveluasumisen paikkoja, ja se tarkoittaa asiakkaallekin muutosta mukavampaan suuntaan.

– Ympärivuorokautisessa asumisessa asutaan vuokralla omassa kotona, ja siellä on jokaisella esimerkiksi omat vaatteet ja lääkkeet, Marjala toteaa.

Pitkäaikaisten paikkojen lisäksi Luppokotiin on suunniteltu neljää lyhytaikaista paikkaa, joita ei korvamerkitä millekään tietylle palvelulla. Asuntoon voi tulla asumaan esimerkiksi omaishoitajan vapaan ajaksi tai siinä voi olla intervallihoitoa, jossa ollaan esimerkiksi viikko omaishoidossa ja viikko Luppokodissa.

– Voi olla myös kriisipäivystyspaikkoja, joita tarvitaan esimerkiksi silloin, jos omaishoitaja joutuu itse sairaalahoitoon. Lyhytaikainen paikka saattaa tarkoittaa lisäksi kotisairaalan lupapaikkaa, jossa hoiva ikääntyneelle annetaan.

Kun suunnitteilla olevassa kotisairaalassa annetaan esimerkiksi keuhkokuumepotilaalle antibiootti suoneen kotona, voinnin romahtaessa otetaan käyttöön kotisairaalan lupapaikka.

Loput kaksi Luppokodin huonetta ovat suunnitelmien mukaan yhteisöllisen asumisen paikkoja.

– Silloin ei ole säännöllisen yöhoidon tarvetta, ja paikkoihin pääsee kevyemmillä perusteilla.

Luppokodin valmistuttua myös sosiaali- ja kriisipäivystyspaikka, joka on tällä hetkellä palvelukoti Metsäniityssä Muoniossa, voi siirtyä Enontekiölle.

Olemme erikoissairaanhoidon jalkautumista kehittäneet ja jo kokeilleet, ja kyllä siinä ihan pointtia on, että olisi järkevää kokeilla tuoda jotakin myös Enontekiölle. Kai Konki

Enontekiön sivistysjohtaja Anne-Maria Näkkäläjärvi toi tilaisuuteen terveiset valtuuston puheenjohtaja Sari Norrgårdilta, joka oli estynyt tulemaan paikalle.

– Olen huolissani henkilökohtaisten avustajien saatavuudesta. On huolestuttavaa, jos yksikin enontekiöläinen joutuu muuttamaan vieraalle paikkakunnalle sen takia, ettei saa avustajaa omassa kotikunnassaan, Norrgård toteaa kirjelmässään.

Hän ottaa esille myös päivystysajat, joiden pitäisi olla Enontekiöllä pidemmät.

– On todella ankeaa lähteä pienten lasten kanssa iltamyöhään niin sanotusti maan ääriin näyttämään kipeää korvaa. Erikoissairaanhoitoonkin lähdetään vähintään Rovaniemelle, muistuttaa Norrgård.

Pohjoisen alueen vammaisten palveluiden vastuuyksikköjohtajan Henri Muotkan mukaan henkilökohtainen apu on kilpailutettu, ja pienemmillä paikoilla on ollut ongelmia palveluntuottajien saamisesta. Hänen mukaansa apua tarjotaan yleensä kolmella eri tavalla, työnantajamallin, setelimallin ja ostopalvelun kautta.

Pohjoisen alueen kotona asumista tukevien palveluiden palvelupäällikkö Henna Saarela muistuttaa, että ikääntyneille henkilökohtaista avustusta ei ole tarjollakaan.

– Sen sijaan meillä on kotihoitoa ja tukipalveluita, Saarela sanoo.

Pohjoisen palvelualueen johtavan lääkärin Kai Konkin mukaan päivystyspalvelun tarpeeseen vastaa käyttöön otettava päivystysapupuhelin.

– Sieltä saa vastauksen kohtalaisen hyvin siihen, missä tapauksessa kannattaa lähteä paikkaan, jossa on mahdollisesti laajemmat palvelut, Konki toteaa.

Keskussairaalaan hänen mukaansa on tarpeen vaatiessa lähdettävä, kun asuu pienessä kunnassa ja kaukana.

– Mutta olemme erikoissairaanhoidon jalkautumista kehittäneet ja jo kokeilleet, ja kyllä siinä ihan pointtia on, että olisi järkevää kokeilla tuoda jotakin myös Enontekiölle, Konki väläyttää.

Onko mahollista, että jostaki muualta tullee Enontekiölle ja enontekiöläisiä siirrettäis jonnekin muualle? Satu-Marja Eira-Keskitalo

Satu-Marja Eira-Keskitalo haluaa varmistaa, että uuden Luppokodin 19:ään ympärivuorokautiseen paikkaan pääsevät juuri enontekiöläiset.

– Vai onko mahollista, että jostaki muualta tullee Enontekiölle ja enontekiöläisiä siirrettäis jonnekin muualle? Eira-Keskitalo kysyy.

Annukka Marjalan mukaan ikääntyneellä on oikeus itse halutessaan vaihtaa paikkakuntaa, mutta mitään systemaattista ihmisten sekoitusta eri paikkakunnille ei ole suunnitteilla.

– Koko palveluverkkosuunnitelmassa on lähdetty siitä, että lähipalvelut turvataan ja siihen on kirjattu, että jokaisella paikkakunnalla on ympärivuorokautisen hoivan yksikkö. Pääsääntö on se, ettei ikääntyneen tarvitse muuttaa omalta paikkakunnaltaan pois.

Marjalan mukaan paikkoja voidaan muiltakin paikkakunnilta tarjota, jos ikääntyneen lapset esimerkiksi asuvat Rovaniemellä ja hän sinne haluaisi päästä.

– Silloin paikka pyritään järjestämään. Mutta ei ole olemassa ikään kuin yhtä yhteistä jonoa, josta sitten ihminen sijoitetaan ensimmäiseen vapautuvaan paikkaan.

Muonion ja Enontekiön alueilla otetaan seuraavaksi askeleita etäkotihoidon ja lääkerobotiikan suhteen. Henna Saarela

Aarne Kultima on huolissaan Enontekiön väkiluvusta, joka on alle 1800.

– Sitä eivät ratkaise vanhukset, vaan nuorten perheiden asuttaminen paikkakunnalla. Ovatko palvelut sellaisia, että nuoret perheet voisivat meille tulla ja jäädä asukkaiksi? pohtii Kultima.

Annukka Marjalan mukaan yksi haaste Laphalle on ollut työvoiman saanti, mutta myös se, ettei työvoimalle löydy Enontekiöltä asuntoja.

– Tätä pitää Enontekiön kunnan kanssa yhdessä yrittää ratkoa ja löytää asuntoja myös meidän työntekijöille. On tosi kurja tilanne, että saamme rekrytoitua ihmisen, mutta hänelle ei löydy asuntoa, Marjala sanoo.

Kultima nostaa esiin myös tarkkailulistan, jolla Lapin hyvinvointialue on mukana.

Marjala kertoo äkkiseltään ajattelevansa laskennallisesti, että vaikka Laphan tasolla lähdettäisiin kiristämään palvelurakennetta ympärivuorokautista hoivaa vähentämällä, niin Enontekiön kokoisessa kunnassa se tarkoittaisi sitä, että 1-2 uuden Luppokodin 19 ympärivuorokautisista paikoista olisikin lyhyt- eikä pitkäaikaisia.

– Eli ei merkittävää vaikutusta Enontekiölle, vaikka taloudensopeuttamisohjelmaamme tulisikin vielä tiukennuksia, Marjala huomauttaa.

Hän lisää, että siitä huolimatta kotihoitoa, myös etänä, olisi lisättävä massiivisesti. Henna Saarela kertoo, että etäkodinhoito on jo otettu käyttöön Kolarin, Kittilän ja Pellon alueella.

– Muonion ja Enontekiön alueilla otetaan seuraavaksi askeleita etäkotihoidon ja lääkerobotiikan suhteen. Asiakkaat arvioidaan, ja siinä yhteydessä mietitään, että olisiko joku käynneistä sellainen, että se voitaisiin etäkodinhoitona toteuttaa.

Hän myös muistuttaa, ettei ikääntyneen tarvitse osata digitaalisia palveluja etäkodinhoidossa.

– Siinä pittää osata piettää töpseli seinässä, ei mitään muuta. Etäkodinhoidosta on tullu tosi hyvää palautetta, Saarela sanoo.

Toivotaan, että enontekiöläisetkin pitävät sormia ristissä, että saadaan ylipäätänsä hakemuksia virkoihin. Kai Konki

Heikki Järvistö kysyy omalääkärimallista, sillä hänen mielestään olisi parempi, että lääkäri tuntisi asiakkaansa pidemmältä ajalta.

– Kun on joutunut käymään terveysasemalla, niin joka ikinen kerta siellä on eri lääkäri, Järvistö kertoo.

Johtava lääkäri Kai Konki kertoo jakavansa Järvistön huolen asiasta ja lupaa, että pysyvä lääkäri yritetään saada.

– Se on ihan varma juttu. Olen tekemässä tällä hetkellä siihen virkahakemusta.

Nykyisen sukupolven ajatukset työelämästä ja alaan liittyvä epävarmuus ovat kuitenkin Konkin mukaan tyrehdyttäneet virkahaut pahasti. Virat koetaan enemmänkin sidoksina kuin turvana. Hän kertoo olevansa ehdottomasti sitä mieltä itsekin, että hoidon jatkuvuus ja pitkään jatkuvat hoitosuhteet olisivat ainoa järkevä tapa tehdä perusterveydenhuoltoa.

– Toivotaan, että enontekiöläisetkin pitävät sormia ristissä, että saadaan ylipäätänsä hakemuksia virkoihin, Konki sanoo.

Tässähän on kaikki ollut hyvin positiivista. Aarne Kultima

Aarne Kultima kysyy suoraan, onko jokin huoli Enontekiön suhteen, josta ei ole vielä kerrottu.

– Asuntopulasta on ollut jo puhetta ja sitä voisi miettiä, että Lapha vuokraisi asuntoja pysyvästi, ettei tulisi äkillistä asunnontarvetta. Mutta onko jotakin muuta? Tässähän on kaikki ollut hyvin positiivista, Kultima miettii.

Henri Muotkan mukaan henkilökohtaisten avustajien puutteesta on ollut huolta ja siitä illan aikana puhuttiinkin. Henna Saarela nostaa esille tukipalvelut ja sen, että esimerkiksi siivouspalveluja ei ole riittävästi, koska Enontekiöllä ei ole riittävästi palveluntuottajia.

Annikki Paajanen painottaakin, että Enontekiölle olisi saatava yrittäjiä, joiden avulla kotona asuvien kodit pysyisivät kunnossa, myös sähkömiehiä ja putkimiehiä. Hän toteaa, että vaikka kotitalousvähennyksen voi tehdäkin, matkakulut eivät siihen sisälly.

– Että voisimme olla turvallisesti siellä kotona, niin kaikki nämä ovat tärkeitä, Paajanen muistuttaa.

Henna Saarela on erittäin kiitollinen enontekiöläiselle vapaaehtoistoiminnalle.

– Täällähän on esimerkillistä toimintaa, muun muassa Luppokodin ulkoilutusryhmä. Muualla ei niin säännöllistä ja aktiivista toimintaa ole tullut vastaan.

Ulkoiluystävien aktivisti Pirjo Järvistö toteaa, että Lapin hyvinvointialue voisi sen sijaan, että hoitaa ja passivoi ikäihmisiä, vaatia heitä enemmän ottamaan vastuuta itsestään.

– Itte olen 40 vuotta ollu fysioterapeuttina, ja olisin juossut vaikka jonkun puolesta lenkinkin, että sen olo olis parempi. Omavastuuosuuteen pitää kiinnittää enemmän huomiota, patistaa Järvistö.

Miten meillä menee?

– Enontekiöllä ollaan pikkuisen terveempiä kuin hyvinvointialueella keskimäärin, ikääntyneitten palveluiden vastuualueen johtaja Annukka Marjala Lapin hyvinvointialueelta toteaa.

Sairastavuusindeksi, jossa on huomioitu ikääntymisen vaikutukset, on Enontekiöllä vuonna 2022 ollut 106,3, kun Laphan keskiarvo on 109,3.

– Enontekiöllä on tilaston mukaan myös hyvin päässyt lääkäriin, jos verrataan Laphan ja Suomen lukuihin.

Vuonna 2023 Enontekiöllä on asunut kotona 89,5 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä. Laphassa luku on 91,4 ja koko maassa 93 prosenttia. Enontekiöllä on ollut enemmän ympärivuorokautisen hoivan eli laitoshoidon piirissä ikäihmisiä kuin Laphassa keskimäärin.

– Se on minusta hieman erikoinen tilastotieto siinä mielessä, että tehtyämme laskennallisia tarkasteluja, Enontekiöllä on tälläkin hetkellä riittävä määrä ympärivuorokautisia paikkoja ilman ylikapasiteettia. Toki voi olla, että enontekiöläisiä on asumassa joissakin muissa kunnissa ja he laskevat tuota kotona asuvien määrää.

Säännöllistä kotihoitoa Enontekiöllä on saanut 6,7 prosenttia, kun keskiarvo Laphan alueella on 16,1 prosenttia.

– Kotihoidon osalta on menossa isot toimenpiteet ja asiakasmääriä pystytään nostamaan reippaasti. Toki ymmärrämme kunnan erityisolot ja pitkät välimatkat, Marjala sanoo.

Omaishoitoa Enontekiöllä sai 2,4 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä, ja sekin luku on matala.

Palveluntarvekerroin Enontekiöllä on hieman kasvanut vuodesta 2017 vuoteen 2021 saakka.

– 1,17 oli lähtötilanne ja nyt se on 1,38.

Enontekiöllä on tilaston mukaan myös hyvin päässyt lääkäriin, jos verrataan Laphan ja Suomen lukuihin. Annukka Marjala