Paikallisuutiset

Pilkkiviikolla katseet hakeutuvat painavimpiin pusseihin, katso videoklippi punnituksesta

– Ainakaan vähempää näitä kisoja ei ehkä enää kestäisi olla, sanoo Liisa Korhonen, joka on käynyt pilkkiviikolla miehensä Antin kanssa jo vuodesta 2007. Tänään pilkittiin viikon viimeiset kisat Palojärvellä ja palkittiin cupin voittajat.

Liisa ja Antti Korhonen Pohjois-Savon Tervosta ovat juuri pakkaamassa reppua autonsa peräkonttiin, kun juoksutan heidät kiinni. Sydänyhdistyksen järjestämä Enontekiön pilkkiviikon aamukisa Vuontisjärvellä on takana, mutta toki he aikovat suunnata järvelle uudestaan, kun toiset kisat starttaavat parin tunnin voimienkeräilyn jälkeen.

Pilkkiviikko on pariskunnalle hyvinkin tuttu, ensimmäisen kerran he ovat Enontekiön vesiin laskeneet pilkin vuonna 2007. Muutamaa välivuotta lukuunottamatta Korhoset ovat olleet aina mukana.

– Minä kierrän myös Pohjois-Savon kisoja, mutta Antti on mukana vain täällä. Hänellä kun ei ole sitä kilpailuviettiä, Liisa Korhonen meinaa.

SM-kisojen kaikusarjassa mies on toki ollut vaimonsa matkassa, kuskina.

He kertovat itsekin järjestävänsä Pohjois-Savossa kisoja ja tietävät, mitä järjestäminen vaatii. Kisojen hiipumisen estämiseksi ainoa keino heidän mielestään lienee se, että nuorisoa saataisiin innostettua. Enontekiöllä mukana on sentään nähty muutama pilkkijä, joilla omaa jälkikasvua onkin mukana.

Se on semmonen kiva juttu kuitenkin, että esimerkiksi kymmenen parasta on sieltä saanut palkinnon valita.

Pilkkiviikolta Korhoset eivät kisoja väliin jätä, ja tietävät kertoa, että pilkkikansa pitää päivinä, jolloin kaksia kisoja ei ole, myös omia kisoja. Peltovuoman Angelijärvellä esimerkiksi järjestettiin porukan omat iltakisat. Vaikka Korhoset eivät kisaan osallistuneetkaan, heidänkin toiveensa olisi, että kisapamaus kuuluisi kahdesti päivässä.

– Aika kaukaa tänne kuitenkin tullaan. Ainakaan vähempää näitä kisoja ei ehkä enää kestäisi olla.

Jos kaksiin kisoihin ei ole mahdollisuutta, niin päivän ainoa kisa voisi sitten olla neljän tunnin mittainen.

Kahdet kisat samalla järvellä on Korhosten mielestä aivan sopiva ratkaisu. Kisojen välillä ehtii vaihtaa kuivat vaatteet päälle ja tankata vatsat täyteen.

– Olemme aina kannatuksen vuoksi syöneet, jos ruokaa tai makkaraa on tarjolla.

Yhden kisan päivinä pilkkijät kertovat ehtivänsä kävelylle, ja hangen päällekin on päästy. Hiihtämässäkin he ovat joinakin vuosina käyneet, ja lumikengät ovat olleet myös käytössä. Luontokeskuksessa Korhoset ovat vierailleet vuosittain, ja kaupassa he myös täällä kerkiävät käydä.

Takavuosina pilkkiviikon kävijät ovat kritisoineet palkintopöytien painavuutta, ”krääsää” ei palkintoina ole haluttu, mutta Liisa ja Antti Korhonen ovat toista mieltä. Heidän mielestään muutkin kuin prosenttiosuudet lipputuloista olisivat tervetullut lisä.

– Aiemmin on monesti ollut lapasia ja töppösiä. Se on semmonen kiva juttu kuitenkin, että esimerkiksi kymmenen parasta on sieltä saanut palkinnon valita, Liisa sanoo.

– Jotkut sanoo, ettei missään nimessä, mutta aina kuitenkin toisillensa huutavat sitten, että ota se lippahattu ees, Antti murjaisee.

Arpoja Korhoset tykkäävät myös ostaa, ja uskovat, että muutkin. Yhtenä vuonna heitä onni potkaisikin, ja autoon pakattiin kymmenen hengen täytekakku.

– Kahestaan me se syötiin, Liisa tunnustaa.

Nyt ei ole kovin hyvin mennyt. On täällä kalaa kyllä saatu.

Antilla ei lempijärveä sen kummemmin ole, hänelle käyvät kaikki Enontekiön pilkkipaikat vallan hyvin. Liisa sanoo Palojärven olevan aika kiva, kun se on niin kaunis paikka.

– Vaikka ei sieltä mitään ole saatu, mutta pohjoisessa Palojärvellä ollaan kyllä, Antti nauraa.

Antti uskoo, että kalansaalis on toisille hyvinkin tärkeää, hänelle itselleen ei niinkään. Jo vaimo siinä vierellä on toista mieltä, kalaa on tultava. Viime vuonna Liisa oli cupin paras nainen ja on ollut kerran aikaisemminkin.

– Nyt ei ole kovin hyvin mennyt. On täällä kalaa kyllä saatu.

Siinä hän ei ole väärässä, sillä seuraintalon edessä on pitkä jono ulos saakka, ja joillakin pilkkijöillä näyttää olevan kaksikin täyttä kalapussia. Tuloslistojen mukaan Sydänyhdistyksen aamukisoissa voittaja sai 14,5 kiloa kalaa, mutta hän olikin aivan ylivoimainen, ja iltakisoissakin parhaalla oli 5,7 kilon pussi.

Sanoin, että on kait se sitten lähettävä.

Liikkeellä Korhoset ovat omalla autolla ja viikko vietetään mökkimajoituksessa tutussa paikassa. Viime keväänä pois lähtiessä ei ollut mitään puhetta tämän vuoden tulosta, mutta se saatiin kätevästi siitä huolimatta sovittua.

– Hyvät joulut kun mökki-isännälle toivoteltiin, niin kysyin, että ootkos pilkkiviikolle jo mökkis vuokrannu, niin hän sano, että kyllä se teille on, Antti nauraa ja jatkaa:

– Sanoin, että on kait se sitten lähettävä.

VIDEO: Enontekiön Sydänyhdistys järjesti maanantaina kahdet kisat peräkkäin Vuontisjärvellä. Viiman talolla tuoksui voimakkaasti kala, kun jono punnitukseen eteni.

Kuvaus: Katja Keskitalo

Meiltä loppui tänä vuonna jo maaliskuussa jäät, ja täällähän ne kelit silloin vasta alkavat.

Joensuusta Enontekiölle ovat tulleet Marja Väätäinen ja Juha Parkkonen. He ovat Vuontisjärvellä viikon ensimmäisissä kisoissa, ja yleensä pilkkiviikollakin vasta toista kertaa mukana.

– Vuosi sitten kävimme ensimmäisen kerran, ja täällähän on mukavaa, Parkkonen kertoo.

Viime keväänä heillä oli ensimmäistä kertaa mahdollisuus tulla Enontekiölle asti, kun eivät työt enää haitanneet. Lappia on kesällä kierrelty kyllä, mutta heitä kiinnosti nähny myös keväinen Lappi. Plussaa on, että Lapissa riittää jäitä ja valoa.

– Meiltä loppui tänä vuonna jo maaliskuussa jäät, ja täällähän ne kelit silloin vasta alkavat.

Tämänvuotisen pilkkiviikon kisat he kiertävät kaikki. Kahdet kisat jokaiselle päivälle ei ole Väätäisen ja Parkkosen mukaan lainkaan välttämätöntä, sillä yksien kisojen päivinä ehtii vähän huilaamaankin ja katselemaan paikkoja muutenkin. Väätäinen kertoo, että tällä reissulla pariskunta esimerkiksi aikoo käydä myös Norjan puolella Kautokeinossa.

Pilkkimistä pariskunta harrastaa paljon. Heti kun jäät alkavat syksyisin kestää, pilkit kaivetaan esille.

– Siinä saa liikuntaa, raitista ilmaa ja kalojakin tulee, he listaavat hyviä puolia vuoron perään.

Kisoissa voitto ei ole kuitenkaan niinkään tärkeätä, vaan Väätäisen mukaan he ovat kuin lomalla, kun tulevat Lappiin. Pilkkikilpailujen perässä kuitenkin kuljetaan: Kuusamon pilkkiviikolla he olivat mukana, ja Enontekiölle he saapuivat Ivalon viikonlopun kisan jälkeen.

Valtaosa on pilkkiviikon kävijöistä ulkonäöltä tai muutenkin tuttuja niin Korhosille kuin Väätäiselle ja Parkkosellekin, joka on käynyt Kuusamossa parinkymmenen vuoden ajan - siinä ajassa ehtii kyllä tutustumaankin.

Perinteeksi pariskunta saattaa hyvinkin Enontekiön pilkkiviikon ottaa.

– Jos vain terveyttä on, niin kevätpuolella pyöritään Lapissa ja Enontekiön pilkkiviikolla jatkossakin.

Pilkkiviikon tulokset on nähtävillä Enontekiön kunnan sivustolla.

Päivitetty juttua 1.5.2025 klo 14.29 otsikon ja ingressin osalta muuttamalla aikamuotoa ajankohtaiseksi, samoin tekstissä.