Muualta Lapista

Pellossa veistellään moottorisahoilla oikein urakalla

Meän Opisto järjesti moottorisahaveistokurssin alkuviikosta ja viikonloppuna 14 veistäjää kilpailevat parhaan veistoksen tittelistä

Kahden päivän kurssia vetämään saapui Etelä-Suomesta Juha Käkelä, joka on aloittanut moottorisahaveiston jo vuonna 1998.

– Sain käytetyn moottorisahan lahjaksi ja kummisedältä tukkipinon. Sitten minun piti ruveta tekemään savusaunoja työkseni, mutta ensimmäisestä tukista tuli hanhi. Se vei mennessään ja sillä tiellä ollaan edelleen, Juha Käkelä kertoo.

Savusauna ei koskaan valmistunut, mutta elanto onneksi löytyi samoilla vermeillä. Teosten hinnoittelu on Käkelän mukaan haastavaa, sillä hinnasta riippumatta se on aina jonkun mielestä liian kallis ja toisen mielestä naurettavan halpa. Mielenkiintoa lisää myös se, että tilaustöiden hinta sovitaan jo etukäteen, jolloin Käkelä tai asiakas eivät kumpikaan ole vielä nähneet lopputulosta.

Kurssin neljä osallistujaa, Sofia Soikkonen, Juha-Pekka Ollila, Esa Mertala ja Timo Laitamaa saivat Juhalta neuvoja ja esimerkkiä ja ryhtyivät sitten kukin oman veistoksen tekoon. Aiemmin omaksi ilokseen ja lahjoiksi veistellyt Esa Mertala rupesi taikomaan luonnonpuusta perinteistä karhuveistosta. Sivubisneksenä pihapuita kaatava Ollila puolestaan päätti tehdä ensimmäisestä veistoksestaan kaveriporukalleen pokaalin.

– Jos tässä tulisi tarpeeksi taitavaksi, voisi alkaa veistelemään kaadettujen pihapuiden kantoja, Ollila tuumi.

Osan osallistujista ollessa ensikertalaisia veistäjiä, Juha jakeli kurssin alkuun runsaasti vinkkejä ja näytti mallia aloittamalla veistelemään lohta. Hän opasti sahojen käyttöön ja neuvoi, että ketju ei saa olla tiukalla. Jos ketju on tiukalla, sahan pää kuumuu.

Katso nopeutettu video, kun Käkelä aloittelee lohiveistosta

Vinkkejä sai myös luonnonpuun muotojen, kuten oksien hyödyntämiseen. Jos oksien sijainnin ottaa hyvin huomioon, voi veistoksen suunnitella siten, että oksista tulee silmät tai nenä. Ohuita kohtia ei kannata suunnitella kohtisuoraan puun syiden kanssa, jotta välttyy isoimmilta katkeamisen riskeiltä. Lisäksi Käkelä mainitsi, että valmiin veistoksen sijoittelussa kannattaa olla tarkkana, sillä se vaikuttaa huomattavasti veistoksen kestävyyteen.

– Sijoittamalla veistoksen irti maasta, vaikkapa kivilaatan päälle, saa veistoksen iän melko lailla tuplattua kymmenestä vuodesta kahteenkymmeneen, Käkelä selittää.

Hän huomautti, että jos veistos on auringon armoilla, se todennäköisesti halkeaa ensimmäisenä siltä puolen, mille aamuaurinko paistaa. Ilta-aurinko vaikuttaa vähemmän. Myös sateelta suojaaminen ja pintakäsittely pidentää veistoksen ikää. Käsittely on kuitenkin makuasia ja käsittelyyn on monta eri vaihtoehtoa. Voi esimerkiksi maalata, petsata, polttaa, kyllästää, öljytä tai jättää tyystin käsittelemättä.

Vuoden verran Pellossa asunut metsuri Sofia Soikkonen on saanut muutaman veistoksen viimeistelyä vaille valmiiksi ja ryhtyy viikonloppuna kisaamaan Käkelää ja muita veistäjiä vastaan Pellon Veistofästeillä. Teemaksi valikoitui tänä vuonna kalavale, jota kukin osallistuja lähtee toteuttamaan omalla taiteellisella näkemyksellään. Materiaalina toimii Pellopuun hirsi.