Muualta Lapista

Pellon sopimuspalokunta on valmiudessa kymmenessä minuutissa – Isompia rakennuspaloja tulee kerran tai kaksi vuodessa

Sopimuspalokunnat hoitavat suurimman osan Suomen pelastustehtävistä. Tornionlaaksossa matkat ovat pitkiä, mutta apu on elintärkeää.

Ruoka jäähtyy pöytään tai iltasatu jää kesken, kun kännykkä piippaa: pelastajia tarvitaan, on aika lähteä.

– Tämä on vähän niin kuin elämäntapa. Meillä on hyvä porukka, ja on mukavaa pystyä auttamaan. Koulutukset ja harjoitukset ovat hyvällä tavalla haastavia, Pellon VPK:n puheenjohtaja Ville Vanha sanoo.

Vanha ja VPK:n päällikkö Antti Mäki ovat vapaaehtoisia palomiehiä Pellon sopimuspalokunnassa. He painottavat, että vaikka kello olisi kaksi yöllä, palokuntalaisten on reagoitava hälytykseen nopeasti.

Viimeistään kymmenen minuutin kuluttua hätäkeskuksen antamasta hälytyksestä sammutusauto kaartaa asemalta kohti kohdetta.

– Meiltä auto lähtee käytännössä aina ajallaan. Kun neljä henkeä on autossa, lähdetään kiireellisiin tehtäviin. Jos ei ole niin kiire, pyritään täyttämään kuuden hengen miehistö, Vanha kertoo.

Pellon paloasema sijaitsee kirkonkylän keskustassa. Hallista löytyy kaikki tarvittava, mitä pelastamiseen tarvitaan maalla, vesistöissä tai rakennuksissa.

Ville Vanha on ollut mukana VPK:n toiminnassa vuodesta 2019. Hän on panostanut paljon vapaa-aikanakin tehtävään. Hän käynyt lähes kaikki koulutukset, joita on ollut tarjolla. Viimeisimpänä oli ryhmänjohtajakurssi.

Nyt hän vastaa hallituksen puheenjohtajana yhdistyksen jäsen- ja talousasioista sekä talkoista.

Antti Mäki aloitti VPK:ssa lukiolaisena vuonna 2004. Aluksi mukaan vetivät kaverit, mutta vieläkään hän ei halua jäädä pois. Nyt hän on VPK:n päällikkö ja vastaa hälytysosastoon liittyvistä asioista.

– Tämä on kuitenkin harrastus, mutta ollaan sitoutuneita lähtemään, kun hälytys tulee.

Nuorisojaosto ei ole tällä hetkellä toiminnassa, koska vetäjää ei ole löytynyt. Siihenkin tarvitaan useampi asiaan sitoutunut.

– Se olisi tarkoitus saada jälleen pystyyn. Onhan se ponnahduslauta varsinaiseen toimintaan, Vanha sanoo.

Tällä hetkellä vapaaehtoisten määrä on hyvällä mallilla. Hälytysosastossa on 22 jäsentä. Uusia tulee joukkoon noin pari henkilöä vuodessa.

Katso tästä kuvasarja välineistöstä, joita palomiehet tarvitsevat pelastustoimien yhteydessä:

Kun palomies lähtee sammuttamaan tulipaloa, hän pukee päällensä täyssammutusvarustuksen, joka painaa enimmillään yli 30 kiloa. Pukuhuoneessa on jokaisella oma kaappi varusteita varten. Hyllyssä on rivissä erilaisia kypäriä ja radiopuhelimet ovat latauksessa.

Paloaseman hallista löytyy monenlaisia kulkuvälineitä. Miehet kertovat, että kesällä peräkärryssä valmiudessa olevaa pelastusvenettäkin tarvittiin. Veneen keskellä moottorina toimii vesiskootteri, jonka voi tarvittaessa irrottaa erilliseen käyttöön.

Kesken esittelyn halliin kiirehtii Salla-Maaret Mäki kahden pienen tytön kanssa. Hän on yksi hälytysosaston vapaaehtoisista ja tällä hetkellä ainoa nainen. Vapaaehtoisena hän aloitti nuoriso-osastossa. Hänen isänsä Petri Mäki on palokunnan pitkäaikaisimpia jäseniä.

– Välillä olen pitänyt taukoa, mutta aina joku on vetänyt takaisin.

Salla-Maaret Mäen auttamistyö ei rajoitu vain vapaaehtoisuuteen, sillä hän on ammatiltaan ensihoitaja. Hän vastaa myös sopimuspalokuntalaisten ensivastekoulutuksesta, johon kuuluu muun muassa elvytys, tuenta ja lääkekoulutus.

Joskus ollaan oltu kohteessa ennen ambulanssia ja onnistuttu elvytyksellä pelastamaan ihmishenkiä. Ne ovat niitä hetkiä, kun tietää, miksi tähän hommaan ryhtyi. Ville Vanha

Hän korostaa, että kuten kaikessa, niin tässäkin kaikki on virallista ja entistä tarkempaa, jonka vuoksi koulutukseenkin panostetaan. VPK:ssa häntä viehättää hyvä porukka sekä mielenkiintoinen ja mukava tekeminen.

– VPK on minulle omaa aikaa ja täällä on mukavaa nähdä kavereita.

Tehtävien varjopuolena hän pitää sitä, että pienellä paikkakunnalla ihmiset ovat tuttuja.

– Voi olla, että avun tarpeeseen joutunut on sukulainen tai ystävä.

Onnettomuustilanteiden jälkeen palokuntalaiset pitävät tarvittaessa purkutilaisuuden, jossa tehtävät ja tapahtumat käydään läpi.

– Tuemme toisiamme kaikella tavalla, Salla-Maaret Mäki kertoo.

Vanhan mukaan Pellon sopimuspalokunnalla on vuosittain noin 100–120 hälytystä. Keskimäärin tehtävä tulee siis joka kolmas päivä. Suurin osa niistä liittyy liikenneonnettomuuksiin ja ensivasteisiin.

– Maastopalot olivat kesällä rankkoja keikkoja. Heinäkuussa oli kymmenenkin miestä kerralla maastossa vetämässä letkuja kilometreittäin.

Kuumuus, väsymys ja pitkät päivät kuvasivat hyvin kesän maastopaloja.

– Oli paljon hikeä ja vähän unta, mutta palot saatiin sammumaan, Ville Vanha kertoo.

Sopimuspalokuntalaisten motivaation taustalla on ennen kaikkea halu auttaa.

– Joskus ollaan oltu kohteessa ennen ambulanssia ja onnistuttu elvytyksellä pelastamaan ihmishenkiä. Ne ovat niitä hetkiä, kun tietää, miksi tähän hommaan ryhtyi.

Paloaseman hallissa yksi autoista on tarkoitettu ensivastetoimintaan. Sillä vapaaehtoiset lähtevät paikalle silloin, kun ambulanssi on kaukana ja apua tarvitaan nopeasti. Sairaankuljetuksia he eivät kuitenkaan hoida, vaan sen tekee ambulanssi. Sopimuspalokunta auttaa ensihoitajia myös usein esimerkiksi potilaan siirto- ja nostotehtävissä.

Lisäksi löytyy moottorikelkka, mönkijä ja kaksi erilaista venettä, joilla voi hoitaa vesi- ja maastopelastuksia ympäri vuoden.

– Meillä on myös drone (kuvauskopteri) lämpökameralla. Se on erityisen hyödyllinen maastopaloissa, kun pitää nopeasti hahmottaa, missä palaa ja mihin suuntaan se leviää, Vanha sanoo.

Hälytysosastolle järjestetään säännöllisesti koulutuksia, joiden sisällöstä pelastuslaitos vastaa. Kursseja järjestetään viikonloppuisin. Sopimuspalokunnan vahvuutena on, kun jäsenistössä on monen alan osaajia.

Pellossakin on muun muassa sähkömiehiä, porareita, kuljettajia, metsäasiantuntijoita ja it-asiantuntijoita. Joukosta löytyy siis henkilöitä, jotka tuntevat maastot ja toiset osaavat hoitaa tekniset asiat paremmin.

– Huippu-urheilija ei tarvitse olla. Tärkeintä on asenne, halu oppia ja sitoutua.

Tämähän on kaikilta osin tiimityötä. Kukaan ei tee yksin. Ville Vanha

Toiminta ei ole pelkkiä hälytyksiä. Pellon VPK osallistuu myös paikallisiin tapahtumiin ja järjestää viikkoharjoituksia sunnuntaisin kello 17. Harjoituksissa käydään läpi niin perustekniikoita kuin erikoistilanteita, esimerkiksi korkean paikan pelastuksia.

– 400-asteinen savusukelluskontti oli aikamoinen juttu, kun eka kerran sellaiseen menin. Olihan se hieno kokemus, Vanha kertoo.

VPK on harjoitellut myös tosi tilanteita polttamalla oikeita taloja, joissa pystyy kokeilemaan erilaisia sammutustekniikoita.

– Ne ovat olleet mieleenpainuvia.

Sopimuspalokunnat ovat osa laajempaa järjestelmää, jonka varaan suuri osa Suomen pelastustoimesta nojaa. Yhteensä Suomessa on 706 sopimuspalokuntaa, ja niissä yli 14 000 hälytyskelpoista henkilöä. Erityisesti haja-asutusalueilla ne ovat keskeinen osa pelastustoimea.

Pello ja Ylitornio kuuluvat samaan paloasemaryhmään. Vanhan mukaan kuntien VPK:t tekevät yhteistyötä ja pitävät yhdessä isompia harjoituksia.

Pellossa on yksi sammutusyksikkö. Eteläpään isompiin onnettomuuksiin saadaan tukea Ylitorniolta ja pohjoiseen suuntautuviin tehtäviin Kolarista.

– Vastaavasti menemme avuksi naapurikuntiin ja myös Ruotsin puolelle tarvittaessa.

Lapissa on vain kolme vakinaista paloasemaa, jotka sijaitsevat Rovaniemellä, Kemissä ja Torniossa. Muualla miehistö koostuu sopimuspalokuntalaisista. Pelastustoiminnan johtamisesta vastaa kuitenkin viranhaltija, joka tällä alueella on työvuorossa joko Pellossa tai Ylitorniolla.

– Tämähän on kaikilta osin tiimityötä. Kukaan ei tee yksin, Ville Vanha sanoo.

Tämä ei ole vain harrastus, vaan se on tapa auttaa silloin, kun joku on hädässä.

VPK:n ovet ovat auki uusille vapaaehtoisille. Harjoituksista ja hälytyksistä maksetaan korvausta, mutta kaikkein tärkeintä on halu olla mukana.

Fyysiset testit ovat samat kuin vakinaisillekin palomiehille. Uusille jäsenille ei kuitenkaan tehdä kuntotestiä. Mäki kertoo, että testit liittyvät savusukelluskelpoisuuden työturvallisuuteen, eikä vapaaehtoiseksi alkaminen vaadi sitä, että lähtee savusukeltajaksi.

Palokuntalaisten työt ovat suurimmalta osalta aivan muuta kuin tulipalojen sammuttamista. Isompia rakennuspaloja Pellossa sattuu kerran tai kaksi vuodessa.

– Tämä ei ole vain harrastus, vaan se on tapa auttaa silloin, kun joku on hädässä, Vanha ja Mäki vakuuttavat.

Jos pelastustehtävät kiinnostavat, mukaan pääsee, kun tulee suoraan harjoituksiin. Yhteyttä voi ottaa myös Antti Mäkeen tai Ville Vanhaan.

– Tämä on matalan kynnyksen toimintaa, mitään ei tarvitse osata valmiiksi, Antti Mäki korostaa, johon Vanha vielä lisää, että jokainen on aloittanut nollasta.