Muualta Lapista

Parviaisen perhe teki rohkean elämänmuutoksen ja muutti Sallaan

Paikkakunnalle vetivät opinnot, rauhallinen elämäntyyli, lasketteluharrastus ja luonto.

Kristiina ja Mika Parviaisen olohuoneen seinällä Sallan kirkonkylällä raksuttaa ilveksen pään muotoinen kello.

Jossain muussa kodissa se voisi kertoa eräperinteestä, mutta täällä se on vahva vihje perheen aiemmasta elämästä Tampereen seudulla.

Parviaiset seuraavat jääkiekkoa ja suosikkijoukkuettaan Ilvestä edelleen, mutta muutoin elämä muuttui viime vuonna, kun perhe muutti Sallaan.

Paikkakunnalle vetivät opinnot, lasketteluharrastus ja luonto. Laskettelu on intohimo varsinkin Mikalle, joka viettää vapaa-ajat rinteessä, jos sää suinkin sallii. Tällä kaudella rinnepäiviä on jo yli 30.

Parviaisen perhe on sellainen, josta monet Suomen työvoimapulasta kärsivät kunnat haaveilevat. Vanhemmat lähtivät pohjoiseen muutettuaan opiskelemaan lähihoitajiksi. Myös samalla alalla oleva Kristiinan tytär Janette valmistelee parhaillaan muuttokuormaa ja tulee perässä. Samaa suuntaa suuntaa harkitsee myös 19-vuotias poika Jimi, joka valmistuu ensi kesänä logistiikka-alalta. Raskaan kaluston ajo-oikeudet omistava poika toivoo saavansa töitä Sallasta.

Lomailija haaveili Sallasta pitkään

Noin 30 vuotta Sallassa lomaillut Mika oli haaveillut Sallassa asumisesta jo pitkään. Lisäksi töissä kameroiden, puhelimien ja puolustusvoimien laitteiden huoltajana tuli kaipuu ihmisläheisemmälle alalle.

– Oppisopimuspaikka näkyi olevan Sallassa auki ja kysyin Krisseltä, oletko yhtä hullu kuin minä, lähdetäänkö, Mika kertoo.

Paikkakunnalla pari vuotta sitten ensimmäisen kerran käyneelle Kristiinalle päätös oli helppo. Hän sai töitä heti, sillä hänellä oli jo kodinhoitajatutkinto. Hän ja viidennellä luokalla oleva Janina muuttivat Sallaan viime huhtikuussa ja Mika elokuussa.

Muuttoa helpotti se, että paikkakunnalla oli jo monia tuttuja.

Kristiina ja Mika työskentelevät oppisopimuksella neljä päivää viikossa kotihoidossa, eli he kiertävät avustamassa ja hoitamassa ikäihmisiä ja muita apua tarvitsevia heidän kodeissaan. Yhtenä päivänä viikossa on opintoja koulutuskeskus REDU:n toimintayksikössä Kemijärvellä. Lisäksi opintoihin kuuluu itsenäisesti suoritettavia teoriaopintoja. Koulutus kestää noin kaksi vuotta.

Tämä on sitä, mitä olisi pitänyt ruveta tekemään jo aikaisemmin.

Ohjaaja oli mukana ensimmäisten kuukausien ajan, mutta nyt työtä tehdään pääosin jo itsenäisesti. Ihmisistä pitävä Mika on uudessa työssä omassa elementissään.

– Omat vahvuuteni ovat ihmisten kanssa toimimisessa. Olen tykännyt työstä paljon. Tämä on sitä, mitä olisi pitänyt ruveta tekemään jo aikaisemmin. Oli niin helppo jäädä siihen tuttuun ja turvalliseen ympäristöön. Tuntemattomaan lähteminen vaatii rohkeutta, Mika pohtii.

– Ihmiset ovat yleensä tyytyväisiä, kun hoitaja käy heidän luonaan. Jokainen ihminen on omanlaisensa, ja tuntuu hyvältä, kun asiakkaat oppii tuntemaan.

– Voin suositella muillekin, että kannattaa olla rohkea ja hypätä oravanpyörästä pois.

Hän suosittelee alaa myös miehille. Hoitaja on monille usein päivän ainoa ihmiskontakti, ja on hyvä, että iäkkäät miehet saavat rupatella myös miehen kanssa.

– Lähes päivittäin on tilanteita, joissa fyysisestä voimasta on apua. Monesti miehet innostuvat, kun heiltä kysäisee vaikkapa armeija-ajoista.

Mika on kotoisin Tampereelta ja asunut parikymmentä vuotta pääkaupunkiseudulla. Sieltä hän muutti Tampereelle ja sieltä edelleen pienemmälle paikkakunnalle Jämsään.

– Paikka oli mukava, mutta kyllästyimme pitkiin työmatkoihin; autossa sai istua tunnin suuntaansa, Kristiina kertoo.

Mikalla on kaksi aikuista lasta, Elina ja Leevi, ja myös he rohkaisivat isää toteuttamaan haaveensa.

Ennen Sallaan muuttoa kaupan myyjänä työskennellyt Kristiina on syntynyt Ruotsissa ja asunut suurimman osan elämästään Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla. Hänellä on viisi lasta: jo aikuiset Jemina, Janette, Jami ja Jimi sekä 12-vuotias Janina, joka käy Sallatunturin koulun viidettä luokkaa. Hän harrastaa laskettelua kausikortilla, jonka sallalaiset lapset ja nuoret saavat kunnan tukemana 20 eurolla.

– Liikaa lunta, Janina huokaa mielipiteensä talvesta.

”Kyllä Tampereella hulluna pidettäisiin, jos sieltä pitäisi lähteä ensiapuun Helsinkiin”

Jos Parviaiset saisivat toivoa Sallaan jotain, niin toiveena olisi, ettei terveydenhuollosta ainakaan karsita enempää ja ambulansseja saisi olla enemmänkin. Heidän kokemustensa mukaan ambulanssia saa odottaa ikäihmisten kanssa usein kauankin. Myös matkailu lisää tarvetta. Invataksiakaan ei välttämättä ole aina tarjolla.

– Täältä on sama etäisyys Rovaniemelle kuin Tampereelta on Helsinkiin, niin kyllä Tampereella hulluna pidettäisiin, jos sieltä pitäisi lähteä ensiapuun Helsinkiin. Ihmisten pitäisi olla jollain tapaa tasavertaisessa asemassa, Parviaiset sanovat.

Kristiinalla on avun tarpeesta tuoretta kokemusta, sillä hän loukkasi peukalonsa ja sai aivotärähdyksen rinteessä kaaduttuaan. Rovaniemen sairaalareissulla olivat apuna oma poika ja tytär.

Perhe iloitsee Sallan kansallispuistosta.

– Sallan kunnalle olisi varmasti piristysruiske, kun junan saisi takaisin. Olisi hyvä, jos Rovaniemeltä pääsisi kulkemaan tänne vaikka kiskobussilla, jollaisia on Keski-Suomessa, kun junarata on valmiina, Mika pohtii.

Kesäisin perhe marjastaa ja retkeilee luonnossa. Kristiina loukkasi kesällä jalkansa, mutta pyörätuolillakin pääsi muun muassa Itäkodalle. Talvisin avantoiuinti kiinnostaa.

– Sen hinta on ainoa miinus Jämsään verrattuna. Täällä käynti maksaa kympin henkilöltä. Ymmärrän rahan tarpeen, mutta jos perheestä käy useampi, se tuntuu kalliilta, Mika sanoo.

Pian Sallaan muuttava Janette on kyläillyt alkuvuoden ajan vanhempiensa luona. Työ Sallassa vaikuttaa hyvältä.

– Jyväskylässä töissä oli niin kiire, ettei ollut yhtään taukoa. Täällä kerkeää kohdata ihmiset, hän sanoo.

Isä Mika huomauttaa, että myös Sallassa mennään niillä rajoilla, että työt ehtii tavallisesti tehdä hyvin, mutta yllättävät tilanteet sekoittavat aikataulun helposti.

Väki vähenee pienillä paikkakunnilla myös Etelä-Suomessa. Parviaiset toivovat saavansa pian Jämsän talonsa kaupaksi, mutta kiinteistökauppa on vähäistä paperitehtaan lakkauttamisen ja muun yleisen hiljenemisen takia.

He asuvat nyt kunnan vuokra-asunnossa ja etsivät taloa Sallasta.

– Ensin vuokralle ja kun Jämsän asunto saadaan myytyä, niin omaksi ostaisimme.