Ihmiset

Palvolan Paratiisi jäi muistoksi malminetsijöistä – Nyt vanhaa tupaa ehostetaan

Retkikunta tutki lupaavaa malmialuetta Kittilässä sata vuotta sitten.

Kahdeksanhenkinen malmintutkimusretkikunta lähti Helsingistä 4. päivä kesäkuuta 1920 kohti Kittilää. Miehistö saapui reilua viikkoa myöhemmin Kumputunturin taakse Porkoselle hankittuaan ensin Kittilästä riittävästi ruokatarpeita. Matka kairaan ei ollut helppo. Kesällä paikalle oli kuljettava jalkaisin esimerkiksi Nilivaaran ja Jeesiöjärven kautta, jolloin patikoitavaa tuli 40 kilometriä. Toinen reitti oli Tepsan kautta, jolloin alueen lähelle pääsi nousemaan veneellä Jeesiöjokea ja Karjakkojokea pitkin. Ruokatarpeensa retkikunta kuljetti Kittilästä Loukista pitkin Vesmavalkamaan. Venematka oli sata kilometriä, jonka jälkeen heikko hevostie johdatti kymmenen kilometrin matkan Porkoselle.

Yksi miehistä oli nimeltään insinööri Hugo Palvola . Hänen nimensä näkyy maastokartassa vielä tänäkin päivänä. Palvolan paratiisi on malmiselänne Pahtavaaran (nykyisissä kartoissa Pahkavaara) pohjoisosassa. Louhikkoista aluetta, jossa tehtiin hanakasti tutkimuksia, nimitettiin retkikunnan kesken Palvolan Paratiisiksi.

Geologisen komissionin raporteissa kerrotaan, että 1920-luvulla suurempia metsänhakkuita ei seudulla ollut ja metsät olivat aivan koskemattomia. Kaivosväkeä Kittilän kairaan houkutteli näkyvillä oleva malmikivi. Esimerkiksi Porkosen korkeimman huipun ”Valkean isän” kerrottiin olevan suureksi osaksi irtonaista malmikivikkoa. Retkikunnan vierailun aikaan ainakin Porkosessa ja Jänisvaarassa oli malminetsijöiden rakentamat kämpät. Niiden jäänteitä on yhä nähtävissä.

Maastoon avattiin sata vuotta sitten kilometrikaupalla tutkimuslinjoja, joita oli tekemässä retkikunnan tutkimustyötä tehneen oman väen lisäksi ajoittain 20 työmiestä. Ennen töihin ryhtymistä oli tehtävä sopimus alueelle merkittävän määrän valtauksia tehneen norjalaisen J. G. Norrmannin kanssa. Norrmann teki alueelle vuosisadan alussa yli 400 valtausta, ja hän rakennutti paikallisten avulla maastoon irtokivistä puolustuksia. Varsinaista kaivostoimintaa tai perusteellisempia tutkimuksia norjalainen ei harjoittanut, vaan kivilatomukset olivat merkkinä valtausoikeuksien säilymisestä. Lopulta Norrman vetäytyi valtauksiltaan, ja ne siirtyivät valtiolle vuonna 1926. Puolustuksia näkyy yhä ainakin Porkosen, Haurespään ja Pahtavaaran rinteillä.

Ensimmäisenä Porkosen malmit löysi tiettävästi Lapin kartoitusta suorittanut Petter Wilhelm Auren vuonna 1864. Selim Lemström puolestaan tutki Kumputunturin takana magneetin vaikutusta revontuliin ja teki joitain koelouhoksia.

Tutkimusretkikunnan varusteina oli muun muassa malmikompasseja, vasaroita, telttoja, rankisia, kirveitä, kattiloita ja muita ruokailuvälineitä sekä tietysti sääskilakit. Maanmittaustyökalu teodoliittiin retkikunnalla ei ollut varaa, mikä vaikeutti pitkien linjojen avaamista epätasaiseen maahan.

Tutkimusten tarkoituksena oli laatia malmialueesta magnetometriset ja geologiset kartat, joiden perusteella tutkimuksia voitaisiin jatkaa tai antaa alustava lausunto malmialueen arvosta. Porkosen pohjoispäästä Porkosen, Silmänpaistaman, Kuoreslaen ja Haurespään yli vedettiin 11 kilometrin mittainen selkälinja, ja Pahtavaaran yli toinen, neljä kilometriä pitkä linja. Selkälinjoista avattiin lisäksi paljon poikkilinjoja. Kartoitusta varten avattiin ja mitattiin kaikkiaan noin 500 kilometriä linjoja, ja yksityiskohtaisesti kartoitettu pinta-ala oli 2018 hehtaaria.

Insinööri Hugo Palvola ja valtion geologi Eero Mäkinen tekivät alueelle valmistavan matkan jo aiemmin maalis–huhtikuussa. Tuolloin aikainen kevääntulo hankaloitti etenkin maastosta pois hiihtämistä.

Tutkimusten lopputulokset olivat retkikunnan johtajan mukaan lupaavia, tosin malmi olisi vaikeaa rikastaa. ”Tähän asti toimitetuista tutkimuksista käy jo sitäpaitsi selville, että kysymyksessä on malmialue, jonka malmimäärät ovat siksi suuret, että kun Lapin rautatierakennuksia suunnitellaan, on Porkosen–Pahtavaaran malmialueen käyttö ehdottomasti otettava huomioon. Ja toistaiseksi, kun kerran valtiolla ei ole omistajan intressejä alueeseen, pitäisi tämän tiedon olla riittävän valtion tarkoitusperille”, valtion geologi toteaa raportissaan.

Alueella ei ole tällä hetkellä voimassa olevia valtauksia. Vaaraketju kuuluu 19 neliökilometrin kokoiseen Pitsloma-Haurespään luonnonsuojelualueeseen. Pahkavaara ja Palvolan paratiisi ovat suojelualueen ulkopuolella. Porkosen alueella on tiettävästi kairattu viimeksi kymmenkunta vuotta sitten. Endomines-yhtiön mukaan tulokset olivat mielenkiintoisia.

Porkosen perinneseura kunnostaa vuori-insinöörin taloa

Norjalaisen vuori-insinöörin J. G. Norrmannin jäljiltä Porkosen ja Pahtavaaran alueella on nähtävissä vanhoja muinaismuistoja. Muinaismuiston ikäraja on sata vuotta.

Lukuisten valtauskivipaasien lisäksi merkittävä on vuonna 1890 Pahtavaaran rinteeseen rakennettu kaivostupa. Tupa lienee sama, josta puhutaan vanhoissa kartoissa ja asiakirjoissa Porkosen uudistalona.

Tupa on päässyt huonoon kuntoon, ja sitä on alkanut kunnostaa Porkosen perinneseura. Seuran puheenjohtaja Harri Siitonen kertoo, että tuvan kattoa on ehostettu ja siitä pitäisi vaihtaa ainakin kaksi kolme alinta hirsikertaa.

Vuosien aikana tupa on ollut myös metsästysseuran ja savottamiesten käytössä. Aiemmin Porkosen perinneseura on kunnostanut samalla alueella sijaitsevan Petäjäselän savottakämpän.

Uudelleenjulkaisu. Artikkeli on ollut Kittilälehdessä lokakuussa 2020.

Muokattu 20.10.2025: Lisätty uusi kuva mökistä.