Muualta Lapista

Paleface puhui sanojen voimasta Šielâssa: ”Ketään ei laiteta uuniin”

– On aika huvittavaakin, kun ajattelee, että musta on tullut internetin syvän päädyn hahmo. Olen siellä yksi suvakkikuvaston punavihreistä mädättäjistä, joihin puretaan pahaa oloa nimimerkillä ja omalla nimelläkin, ihmetteli räppäri, taiteilija Paleface alias Karri Miettinen puhuessaan sanoista ja sanataiteesta Inarin uuden koulun eli Šielân tiloissa ennen keikkaansa Papanassa.

Paleface piti tätä kummallisena siinä mielessä, että hänen puheensa ja vaatimuksensa eivät ole loppupelissä kovin radikaaleja.

– Minä lähden siitä, että ketään ei laiteta uuniin. Puolustan ihmisoikeuksia ja lähden siitä, että ketään ei kiusata. Eihän nämä mun jutut ole sen kummempia kuin meidän kaikkien mummojen opetukset. Nämähän on mummoilta opittua tavaraa ja otteita jostakin YK:n ihmisoikeusjulistuksesta vuodelta 1948, ei nämä sen vaarallisempia ole, hän naurahti.

Paleface oli kiitollinen siitä, että Suomessa on, ainakin omalla tavallaan, sanomisen ja ilmaisun vapaus.

– Minä voin mennä vaikka tuonne Sajoksen pihalle laulamaan protestilaulua Suomen hallituksesta. Voin haukkua siellä ministereitä, eikä minua kukaan hae pois. Mutta kun venäläinen ystäväni laulaa Moskovan kadulla Bob Dylanin laulua, niin miliisi vie hänet välittömästi putkaan ja hänelle lätkäistään pari kuukautta vankilaa päälle.

Paleface sanoi keränneensä talteen kaiken löytämänsä itseensä kohdistuneet herjaus- ja solvauskirjoitukset. Lievemmissä luonnehdinnoissa hän on kommari, joku taas pitää häntä vain saatanan sössöttäjänä, johon ei auta muu kuin nyrkinisku syvälle aivoihin.

– On tämä kieltämättä johtanut siihen, että joskus mietin, olenko turvassa aivan kaikkialla mihin haluaisin mennä, tai ovatko läheiseni turvassa.

– Hiljattain poliisi ratsasi yhden kaupungin uusnatsisolun. Sieltä löytyi satoja kiloja räjähteitä ja sitten lista ihmisistä, joihin aiottiin kohdistaa poliittinen attentaatti. Lista oli aika lyhyt. Siellä oli ex-pääministeri Sanna Marin ja sitten minä. Tämä on pelottavin asia, mihin olen joutunut. Toisaalta voin sanoa, että tämä on myös meikäläisen suurin saavutus.

Paleface oli peruskoulun viidennellä, kun hän sairastui Guillain-Barrén oireyhtymään. Karri-poika joutui muutamaksi kuukaudeksi pyörätuoliin ja hän oli pitkään pois koulusta.

– En minä sitä lapsena märehtinyt, sillä lapsena mennään intuitiivisesti vain tilanteesta toiseen. Pyörätuoli kiinnosti skidinä ja opettelin keulimaan sillä. Nyt jälkikäteen tajuan, että se aika jätti minuun jälkensä. Se oli iso kokemus siitä, että ihminen ei aina voi valita omia ominaisuuksiaan tai päättää omia olosuhteitaan.

– Tiedän, että se ei ole itsestäänselvää, että pystyy juoksemaan tai liikkumaan miten huvittaa. Koen saaneeni tuosta kokemuksesta suuren myötätunnon erilaisia ihmisiä kohtaan.

Paleface sanoi oppineensa sen, että ihmisoikeuskamppailussa ei tule koskaan mitään lopullista voittoa.

– Tietyt voimat ja oranssikasvoisen miehen edustajat nousevat aina vain esille ja yrittävät peruuttaa asioita, joita ihmisoikeustaistelijat ovat saavuttaneet. Tämä onkin aika jännää, että lopullista voittoa ei saavuteta koskaan. Aina uudet sukupolvet joutuvat käymään samat asiat läpi.

Hän muistutti, että ei siitä kovin pitkä aika ole, kun suomalaisia taiteilijoita vietiin käräjille ja jopa vankeuteen, kun he puolustivat sananvapautta ja ilmaisivat itseään taiteen keinoin.

– Hannu Salama, Harri Koskinen, Mattijuhani Koponen, he ainakin joutuivat käräjille. M.A. Numminen lainasi yliopiston kirjastosta gynekologian oppikirjan ja luki sitä jazzbändin tahdissa. Hänet vietiin Jyväskylän kesästä helikopterilla putkaan.

Palefacen mukaan sanoissa on valtava voima ja sanat ovat vallankäytön välineitä.

– Välillä tuntuu, että tietyt sanat ovat tiettyjen ryhmien lyömäaseita, tai sitten ne ovat valtaapitävän eliitin hallitsemia, mutta todellisuudessa sanat kuuluvat kaikille.

Paleface nosti samalla hattua vanhoille punkkareille, jotka elävät niin kuin opettavat.

– Siitä on jo aikaa, se oli CD-levyjen kultakautta, kun keikan jälkeen vanha punkkari tuli sanomaan, että älkää tehkö CD:tä, sillä CD tukee sotia. Se oli vähän huvittavankin kuuloista, mutta kun vanha punkkari sen tosissaan sanoi, niin arvostus sille. Kai se tuli jostain siitä, että pienen ceedeelevyn takana on valtava amerikkalainen levyjätti ja se on sitten valtavaa teollisuutta, josta menee lonkerot myös aseteollisuuteen.

Kun on Suomi-räpin pitkäaikaisin puurtaja, niin lopulta pääsee myös sketsihahmoksi Putous-ohjelmaan.

– Siellähän meitä oli pikku-räppäreiden mehukesteillä kaikki mun ystävät. Antti Holma eli Elastinen oli ADHD-pikkupoika, joka ei pysynyt hetkeäkään paikallaan. Mari Perankosken Sini Sabotage näytteli takapuolta ja Petri Nygård joi vain kaljaa. Paleface örähteli huppunsa sisältä, että riistäjät. Alkujärkytyksen jälkeen olin otettu, että neljästä hahmosta minä olin nimenomaan tuo örähtelijä.

Paleface kertoi, että Inari on hänelle tuttua seutua lapsuusvuosilta.

– Minun Pentti-ukkini osti Kaamasesta talon 70-luvulla ja olen viettänyt siellä pitkiä aikoja. Kun Pentistä aika jätti, niin talo myytiin ja Kaamasen reissut olivat historiaa, mutta paljon on muistoja Kaamasen ajoilta.

Paleface on tehnyt yhteistyötä Ailu Vallen kanssa. Kun Paleface ennen Inarin Kirkonkylään tuloa kävi syömässä Ivalon Kultahipussa, niin häntä vastaan käveli, ei kukaan muu, kuin Ailu Valle itse.

– Se oli ihmeellinen tapaaminen. Ehkä meillä oli telepaattinen yhteys, tai sitten Ailulla on käytössä jotain vakoilutekniikkaa, vitsaili Paleface.

Illan aikana hän esitti myös pari biisiään ja yhden laulun kertosäkeen sai laulaa yleisö.

– Upeasti vedätte kertosäkeen. Tämä onkin meidän yhteinen eka keikka. Nyt tiedän mistä löydän uuden kuoron, kun tarvitsen sellaista keikalle, nauratti Paleface inarilaista yleisöään.

Hän hemmotteli inarilaisia myös Finlandia-sävellykseen tehdyllä vanhalla amerikkalaisen metodistikirkon rauhanlaululla.

– Sibeliuksen Finlandia elää omaa elämäänsä eri puolilla maapalloa ja minä tykkään tästä Song of Peace-laulusta. Sibeliushan teki Finlandian ylioppilaiden kapakkaillanistujaisiin protestisävelmäksi aikana, jolloin siellä vastustettiin tsaarinvaltaa.

– Moni tarjosi Finlandiaan sanoituksia, mutta Sibelius sanoi, että tämä on instrumentaaliteos. Piti mennä 50 vuotta, kunnes tuli muuan V.A. Koskenniemi, joka teki Finlandiaan sellaiset sanat, että ne kelpasivat myös Sibeliukselle.

Olihan jo Helsinki–Shangri-La omanlaisensa statement, mutta internetin syvimpien pimeiden loukkojen maalitaulu musta tuli vasta Emme suostu pelkäämään jälkeen. Mutta mun oli pakko tehdä se. Se on tosi kusinen asema olla, mutta se on myös aktivistin rooli. Ei aktivismi ole mitään selkääntaputtelua ja paistattelua.