Kolumnit

Päivi Suoraniemen Viikon kirje: Suomalaisten suosikkirunon kirjoittaja inspiroi yhä

6. heinäkuuta vietetään runoilija Eino Leinon syntymäpäivää ja samalla runon ja suven päivää. Nocturne-runoa sanotaan Leinon tunnetuimmaksi. Se on useissa äänestyksissä valittu myös suomalaisten suosikkirunoksi.

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden päällä täysi kuu,

kesäyön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu.

En ma iloitse, en sure, huokaa,

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, johon päivä hukkuu,

siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,

tuoksut vanamon ja varjot veen,

niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus.

Uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä- seppel vehryt uus.

En ma enää aja virvatulta,

onpa kädessäni onnen kulta,

pienentyy mun ympär elon piiri,

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri.

Edessäni hämäräinen tie,

tuntemattomahan tupaan vie.

Erityisesti hänen runotuotantonsa on vuosikymmenestä toiseen pysynyt laajan lukijapiirin suosiossa.

Eino Leino (1878–1926) oli suomalainen kirjailija, lehtimies ja kriitikko. Laaja ja monipuolinen tuotanto sisälsi runoutta, romaaneja, näytelmiä, esseitä ja lehtipakinoita sekä suomennoksia ulkomaisesta kirjallisuudesta. Leino luetaankin Suomen merkittävimpiin kirjailijoihin. Erityisesti hänen runotuotantonsa on vuosikymmenestä toiseen pysynyt laajan lukijapiirin suosiossa.

Leino on ollut inspiraation lähteenä monille taiteen aloille ja niiden edustajille, varsinkin muusikoille. Jo Leinon elinaikana hänen runojaan sävellettiin. Tunnetuimpien tekstien suosiota ovatkin merkittävällä tavalla siivittäneet niihin tehdyt sävelmät sekä niiden tulkinnat. Näistä esimerkkeinä Nocturne ja Lapin kesä. Tunnetuin sävel näihin molempiin on Perttu Hietasen ja Taisto Wesslinin käsialaa.

Rauha-runo on myös yksi suosituimmista. Siihenkin on tehty useita sävellyksiä. Ilmari Hannikaisen lauluäänelle ja pianolle tekemä on ehkä esitetyin.

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin,

mitä on tämä hiljaisuus?

Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,

tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen,kuink kukkaset kasvavat

ja metsässä puhuvat puut.

Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat

ja toivot ja tou­’ot muut.

Kaikk’ on niin hiljaa mun ympärilläin,

kaikk’ on niin hellää ja hyvää.

Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin

ja tuoksuvat rauhaa syvää.

Kirjoittaja on Kolarin seurakunnan kanttori.