Pääkirjoitukset

Pääkirjoitus: Polku pehmeämmäksi paluumuuttajille

Enontekiölle ei ole helppo muuttaa. Vähissä ovat työpaikat ja asunnot, jotka muuttajalle ovat yleensä välttämättömyys.

Tulijoita kuitenkin on, eikä vain määräaikaisten tai korkeapalkkaisten työpaikkojen perässä kulkevia vaan myös aivan oikeita paluumuuttajia. Heitä, joita me kipeimmin kaipaamme ja heitä, jotka me varmimmin täällä saisimme myös pidettyä.

Kun onni potkaisee niin lujaa, että paluumuuttaja haluaisi alkaa yrittäjäksi, meidän pitäisi vierittää punainen matto saman tien.

Joskus onni potkaisee niin paljon, että paluumuuttaja tuo tullessaan lapsia ja saamme varhaiskasvatukseen väkeä, koululaisia, jotka toivottavasti aikanaan jatkaisivat jopa kutistuvaan lukioomme saakka. Onni voi potkaista niinkin paljon, että saamme kahden ihmisen verran työvoimaa. Kun onni potkaisee niin lujaa, että paluumuuttaja toisi tullessaan erityistä osaamista ja haluaisi alkaa yrittäjäksi, meidän pitäisi vierittää punainen matto saman tien. Lisää palveluja paikallisille! Lisää palveluja heitä varten, jotka koittavat tänne asettua! Lisää vuokra- ja verotuloja kunnalle!

Arki on silti toinen. Yrittäjäksi ei niin vain aleta. Toimitilat tuntuvat olevan kivikasojen alla, muuten vain tyhjillään tai sitten ne ovat kunnan omien toimintojen käytössä. Ajantasainen tieto on kuitenkin vähintä, mitä yrittäjyyttä suunnittelevalle pitäisi antaa. Muu on välinpitämättömyyttä, eikä se tue tai kannusta koskaan ketään.

Enontekiön kuntastrategian yksi neljästä pääteemasta on elinvoima, jota mitataan muun muassa asukasmäärällä, nettomuutolla, yritysten ja uusien yritysten määrällä. Lumoavalla luonnolla, kansainvälisyydellä, kiinnostavilla kuntalaisilla ja revontulilla ei paluumuuttajia tarvitse houkutella, asiat ovat tuttuja, ehkä juuri niitä, joiden vuoksi tänne on kaivattu.

Heille polkua takaisin voisi pehmustaa muulla tavoin. Esimerkiksi niin, että kunta itse ottaisi yhteyttä ja pitäisi yhteyttä yllä, kyselisi ja kartoittaisi, kertoisi olemassa olevista mahdollisuuksista ja osoittaisi, että hei, sinut ja perheesi me oikeasti haluamme tänne!

Liian paljon paluumuuttajia meillä ei ole. Taitaa olla oikeastaan niin, ettei yhden yhtä saisi päästää luiskahtamaan käsistä.

Katja Keskitalo