Kolumnit

Outi Jaakon kolumni: Kaikkien päivä

Pian vietämme äitienpäivää. Suomessa äitejä on juhlittu ensimmäisen kerran jo vuonna 1918. Toukokuun toiselle sunnuntaille juhlapäivä vakiintui 1927 ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin päivä merkittiin kalenteriin liputuspäiväksi.

Kuusikymmentä vuotta myöhemmin myös isät saivat oman päivänsä.

Lapsuuteni äitienpäiviin kuului keväinen juhla kylän koululla. Opettajat ja koululaiset valmistelivat pitkin kevättä ohjelmaa. Ekaluokkalaisena ahkerana lukijana ja innokkaana esiintyjänä sain kunnian esittää aloitusnumeron – Runo Äidille.

En muista, millä sanoilla äitini minua lohdutti, mutta kun siirryttiin kahvittelemaan, kiertelin juhlaväen keskuudessa ylpeänä kuin Ella Eronen konsanaan.

Opettelin runon ulkoa ja harjoittelin kovasti, nousin sohvan päälle ja kuvittelin eteeni pienempien sisaruksien tilalle koko kylän äidit: isoäiti kultainen parsii sukkarukat. Harjoituksiani seurasi myös isoveli, joka korjasi jokaiseen kotiesitykseen isoäiti kultainen syöpii hikisukat.

Rohkeudestani huolimatta jännitin juhlayleisön edessä, ja niin se esitykseni isoäiti söi hikisukat.

Itku ja parrasvaloista pakeneminen eturivissä istuneen äitini syliin, myös silloin se oli maailman paras paikka. En muista, millä sanoilla äitini minua lohdutti, mutta kun siirryttiin kahvittelemaan, kiertelin juhlaväen keskuudessa ylpeänä kuin Ella Eronen konsanaan.

Mutta olen kahdellekymmenellekahdeksalle täti ja siitä tuplamäärälle isotäti.

Kyllä äitini kaikki tyttärensä hyvin tunsi. Hän kutoi meille jokaiselle isot poppanat; siskoni saivat kauniit parisängynpeitot; merihenkisen sinivalkoisen, vaaleanpunaisiin sävyihin raidoitetun tai koivumetsänsävyjä hehkuvan. Minun peitostani löytyi kaikki mahdolliset värit – ja sekaisin, tasaraitoja ei siitä löytynyt suurennuslasillakaan. Peiton leveyskin riitti vain kapeaan laveriin.

Niin, minä olen siskoistani ainut, jolla ei ole omia lapsia, en ole äiti. Mutta olen kahdellekymmenellekahdeksalle täti ja siitä tuplamäärälle isotäti. Olen maksanut nuoren miehen ammattiopinnot toiselle puolen maapalloa, ja nykyään saan nauttia oman rinssini lapsenlapsien vilpittömästä kiintymyksestä.

Minäkin juhlin toukokuun toisena sunnuntaina, en äitienpäivää, mutta kaikkien päivää. Enkä vain tuolloin, vaan kaikkina päivinä.

Entä kun perheessä onkin kaksi äitiä tai kaksi isää? Onko luontevaa puhua ei vain äitienpäivästä vaan myös isienpäivästä? Eduskuntaan tulee käsiteltäväksi kansalaisaloite termien äiti ja isä palauttamiseksi lainsäädäntöön siltä osin, kuin ne on poistettu. Miksi? Ei termien korvaaminen vastaamaan nykyistä avoimempaa, tiedostavampaa ja arvostavampaa asennetta ole poistanut äitien, isien ja kaikkien ihmisten merkitystä.

Outi Jaako on kolarilainen työssäkäyvä eläkeläinen. Tämä on Jaakon ensimmäinen kolumni Luoteis-Lapissa.