Muualta Lapista

Osallistuimme Pyhä-Luostolla kurssille, jolla rakennettiin oma lumilauta ja hikoiltiin umpihangessa tunturinrinnettä ylös ja alas

Lumisurffaaminen on fyysistä ja hauskaa tuntureilla peuhaamista. Koti-Lapin toimittaja osallistui kurssille, jolla rakennettiin oma lumisurffi ja opeteltiin laskemaan sillä. Jutussa mukana opetusvideo ja kuvia laudan rakentamisesta.

– Turhaan me niiden lumikenkien kanssa aletaan härväämään.

Kuten kurssin aikana käy selväksi, Antti Siltala minimoi säätämisen määrän. Mäkeen avataan latua tamppaamalla jonossa.

Perhe-Luoston suljetun laskettelukeskuksen rinteissä on tarkoitus harjoitella lumisurffin päällä pysymistä. Lunta onkin helmikuussa kertynyt reilusti, joten kymmenkunta kurssilaista pääsee ottamaan hyvän alkulämmön umpihangessa puiset laudat kainalossaan.

Siltala on matkailu- ja elämysalan yrittäjä Pyhäjärven kylältä Pyhätunturin kupeesta. Hän järjestää erilaisia retkiä ja opastuksia. Lumisurffikurssi on hänen erikoisuutensa. Yksityisalueella olevien rinteiden käytöstä on sovittu erikseen.

Lumisurffaus eroaa tavanomaisesta lumilautailusta siten, että lumisurffilaudassa ei ole siteitä ja jalkoja voi liikuttaa laudan päällä. Kääntäminen ja kanttaaminen pitää tehdä pääasiassa siirtämällä painoa ja ”polkaisemalla” takajalalla lautaa puuterilunta vasten.

Siltala löysi lumisurffit kokeiltuaan kaverinsa lautaa. Sen jälkeen hän innostui rakentamaan niitä.

– Aloin vain tehdä lautoja. Ekana kesänä tein kaksitoista lautaa, joista yksi oli hyvä.

Siltala ei kuitenkaan myy lautoja. Hän on pitänyt pienimuotoista rakennustyöpajaa Pyhän väelle kotipaikassaan ja järjestää lasku- ja rakennuskurssin tai pari talvessa.

– Siistiä, että muut saa tehdä itselleen ja oppia.

Kurssin ensimmäisenä päivänä totutellaan menoon laudan päällä ja haetaan tekniikkaa käännöksiin. Lumilautailijalla tai rullalautailijalla on etulyöntiasema lumisurffin päälle hypätessä, mutta ensikertalaiset silti nöyrtyvät uuden opettelun edessä. Laskeminen on helpompaa, kun jalat ovat kiinni.

Loivassa ja tasaisessa mäessä saa hakea välillä kokovartalotuntumaa, onneksi pehmeästä, lumesta. Kymmenkunta toistoa ja kolmekymppinen laiskanpulskea toimittaja-lumilautailija alkaa päästä juonesta kiinni.

Perhe-Luoston laelta tehty pitkä lasku on tosin korppuisella lumella ensin pelkkää mahalaskua, mutta loppua kohden syvässä lumessa onnistuu jo käännellä järkevästi. Siltala huutaa joustamaan polvista, mutta uusi menopeli aiheuttaa liikaa jännitystä jalkoihin.

Katso videolta Antti Siltalan opit surffaustyyliin:

Illalla kurssilaiset laittavat majoituksessa Siltalan opastuksella omat lautansa alulle. Siltala tekee kurssille vanerista valmiita lauta-aihioita, joihin kurssilaiset saavat itse kaavoittaa laudan muodon. Se sahataan ja hiotaan mallin mukaan.

Lauta on mahdollista koristella tekemällä kuvioita kolvilla. Oman elämänsä artesaani pitää homman simppelinä, mutta joidenkin kurssilaisten käsissä syntyy teoksia, jotka tekevät laudasta oikeastaan taide-esineen.

Lauta myös lakataan useita kertoja. Ensimmäinen lakka saa kuivua yön yli. Lopuksi lautaan liimataan kumista mattoa, joka toimii pitoalustana eli grippinä jalkojen alla. Kuvasarja lautojen valmistuksesta löytyy tämän jutun lopussa.

Toisena päivänä Siltala vie päiväksi takamaastoon Ukko-Luoston puolelle.

Siltala tuntee lähialueiden parhaat ”spotit”, joissa lumi pysyy hyvänä ja rinnejyrkkyys on sopiva surffikäännöksille. Yhdelle sellaiselle pääsee laskettelurinteiden parkkipaikalta talvipolkua pitkin. Opas valitsee paikan Torvisen majalle vievän reitin puolivälin tienoilta.

Hommat aloitetaan taas tamppaamalla yksi selkeä reitti rinteen päälle. Lumi on lähes optimaalista. Alas asti kaatumatta selviäminen tuntuu kuitenkin lähes mahdottomalta jyrkähkössä lumikentässä. Käännökset eivät tapahdu kuin suunnittelee, vaan lauta ikään kuin karkaa alta. Siltala kehottaa kokeilemaan toista lautaa, jossa on hieman erilainen muotoilu ja terävämpi kärki, nose. Hommahan alkaa luistaa heti ihan eri tavalla. Mahtaako olla välinelaji tämäkin?

Kaatuilua on edelleen, mutta se on yllättävän hauskaa ja muistuttaa juniorivuosien holtittomasta mäenlaskusta, jossa tärkeintä saattoi olla mahdollisimman komea volttikaatuminen tai törmäys kaverin rattikelkan kanssa.

Katso videolta kurssilaisten laskuja ja kaatumisia:

Videolla näette toimittajalta kaatumista ja pystyssä pysymistä. Kuvaus: Miika Meisaari, Gabriel Kuslap. Editointi: Esa Keskinen.

Siltalan mielestä lumisurffauksessa yhdistyvät juuri laskemisen hauskuus ja teknisyys sekä luonnossa lihasvoimalla liikkuminen. Lähes kaikilla mahdollisilla välineillä tuntureilla, järvillä ja joilla kulkenut Siltala vaikuttaa olevan loputtoman kiinnostunut kokeilemaan eri tapoja liikkua luonnossa. Hän on järjestänyt esimerkiksi opastetun lumisurffiretken Lemmenjoen kansallispuistoon, jossa matka laskukohteisiin taitettiin läskipyörillä talvireittejä pitkin.

Puisella lumisurffilla laskemisessa on jotain alkukantaista ja selkeää. Väline on yksinkertaisempi kuin modernit avaruusteknologiaa lähestyvät hiilikuituvehkeet. Vastaavilla vehkeillä lienee laskettu mäkeä jo vuosisatoja sitten. Esimerkiksi Turkin Kaçkar-vuoristossa Mustanmeren rannalla on säilynyt puisilla laudoilla laskemisen kulttuuri historiasta tähän päivään. Merkkejä mäenlaskusta on aina kolmensadan vuoden takaa. Dokumentti- ja lasketteluelokuva turkkilaisesta lumilautailuperinteestä on katsottavissa Youtubessa.

Turkista takaisin Luoston lumille. Pian rinne on täynnä lautojen piirtämiä jälkiä ja päivän laskuhimot ovat laantuneet. Paluu onnistuu vauhdikkaasti polvillaan lautojen päällä talvipolkua laskemalla.

Käymme pienellä tiedusteluryhmällä vielä hämärässä katsomassa seuraavan päivän laskupaikkaa Keski-Luostolta, mutta tuuli on puhaltanut Nelostien puoleisen rinteen korpuksi. Korppua alkavat olla reidetkin päivän rämpimisen jäljiltä.

Ilta on jälleen pyhitetty lautojen väsäämiselle.

Pekka Viherman taidonnäyte Perhe-Luoston takana kansallispuiston puolella. Kuvaus Esa Keskinen.

Kolmannen päivän aamuna oman laudan lakka on kuivunut ja menopeli on valmis korkattavaksi. Siihen Siltalan kurssin onkin tarkoitus huipentua. Perhe-Luoston takana kansallispuiston puolella on taas mahtavaa lunta, sillä tuuli ei ole puhaltanut sille kyljelle.

Ensimmäinen lasku onnistuu ilman kaatumisia, vaikka jyrkkyyttä ja vauhtiakin on enemmän kuin aikaisemmin. Puusepän taitoja tuskin on kiittäminen, vaan ennemminkin olosuhteita ja toistojen tuomaa varmuutta.

Rinteen juurella on kohdattava taas se tosiasia, että ylös on kavuttava ja tällä kertaa jyrkkyyttäkin on enemmän kuin eilen. Omalla laudalla puskeminen kuitenkin motivoi.

Viides nousu rinteen juurelta alkaa tuntua reisissä siltä, että alas laudan päällä ei ole enää mitään asiaa tänään.

Mutta ehdottomasti seuraavien uuden lumen kelien aikaan.

Alla kuvasarja lautojen valmistamisesta: