Muualta Lapista

Oopperalaulaja Janne Sihvon juuret ovat Pellon järvikylissä – Lappeenrannan laulukilpailun voittajalle metallimusiikkikin on kevyttä

– Kyllä tämä voitto merkitsee valtavan paljon minulle sekä ammatillisesti että henkilökohtaisesti. En yhtään osannut odottaa, että voittaisin tämän kilpailun, kertoo Janne Sihvo tunnelmistaan Lappeenrannan laulukilpailun jälkeen tammikuussa.

– Ei kilpailussa voi olla kuin yksi ykkönen, enkä voi oikein käsittää, että se satuin olemaan juuri minä, hän vielä jatkaa ihmetellen.

Laulamisen hän uskoo olevan suvun perintöä. Hänen isänsä on kotoisin Pellon Konttajärveltä ja äiti Lankojärveltä.

– Kaikki sedät, isä ja isoisäni ovat käyneet metsällä ja kirkossa ja siellä on laulettu aina. Kaikilla on heleä lauluääni.

Janne Sihvon vanhemmat, Kristiina ja Pekka Sihvo muuttivat pohjoisesta töiden perässä Oulun seudulle. Hänen äitinsä on ollut hoitoalalla ja isä poliisi.

Janne itse on kotoisin Limingasta, mutta asuu nyt Vantaalla. Lapsuuden haaveena hänellä oli monen muun pienen pojan tavoin olla rokkitähti.

Tämän vuoksi hän halusi opetella soittamaan sähkökitaraa, mutta paikkakunnalla oli tuohon aikaan mahdollisuus vain klassiseen kitaraan, joten hän aloitti sen opiskelun.

Harrastus muuttui kuitenkin ammatiksi, ja hän valmistui kitarapedagogiksi Oulun ammattikorkeakoulusta vuonna 2018.

– Tykkään opettaa. Tällä hetkellä minulla on yksi kitaransoiton oppilas, kertoo Sihvo.

Janne Sihvo kuuntelee myös metallimusiikkia.

– Se on mielestäni kevyempää musiikkia kuin klassinen. Metallissa on usein vain se yksi sävy, että mennään hampaat irvessä, vaikka päätyyn asti. Klassisessa musiikissa on ne kaikki tunteet, vähän niin kuin rakkaudessakin, hän selvittää.

– Raskainkin metallimusiikki on usein kevyempää ja tarkoitusperiltään erilaista kuin mitä vaikkapa taidemusiikki tarjoaa ihmiselle. Taidemusiikin tarkoitus on saada ihminen miettimään, miksi musiikki herättää minussa tällaisia tunteita. Metallin tehtävänä on usein energisoida ja provosoida: ”Suutu jo!”.

– Onhan se metallimusiikki ja sähkökitaran soittaminen jonkinlaista vastapainoa klassiselle musiikille, ja samalla voi muistella, minkälainen sitä joskus naperona oli. Siitä saa esille toisen puolen omasta muusikkoudestaan, Sihvo kertoo.

Jeesukseksi eläytyminen laittaa miettimään, mitä hyvyys on

Hän on kevään Giuseppe Verdin Don Carlosin juonittelujen, rakkauden ja politiikan myrskyssä Kansallisoopperan lavalla Munkin roolissa. Ensi-ilta on tammikuun viimeinen päivä ja näytökset jatkuvat maaliskuun ensimmäiselle viikolle asti. Don Carlos on Tanskan kuninkaallisen oopperan, Suomen kansallisoopperan ja Norjan kansallisoopperan yhteistuotantoa.

Sihvo on kiinnitetty Suomen Kansallisoopperaan vuoden 2022 syksyllä. Tällä hetkellä hän suorittaa laulutaiteen maisteriopintoja Sibelius-Akatemiassa.

– Huhtikuun puolessa välissä tehdään Händelin Messias -oratorio, jota en ole ikinä ennen esittänyt. Esitys tulee Lappeen Marian kirkkoon. Oulun tuomiokirkossa on ennen tätä Johannes passio, jossa laulan Jeesuksen roolin.

Tällä hetkellä kaikkein mieluisin rooli oopperalavalla olisi Janne Sihvon mielestä Mozartin Taikahuilun Sarastro. Taikahuilun musiikki on Sihvon mukaan linjakasta ja ylevää, ja se pitää äänen hyvässä kunnossa.

– Kait se on jonkinlainen hiljainen narsisti sisälläni, joka nauttii esiintymisestä, Sihvo naurahtaa.

– On hienoa nähdä ihmisten silmät esimerkiksi kirkkokeikoilla. Kirkot ovat yleensä melko hyvin valaistuja ja siellä saattaa joku jopa hymyillä, miettii Sihvo.

Roolien tekeminen on hänen mielestään myös tutkimusmatka omaan itseensä ja ihmisyyteen yleisesti.

– Hengellisen musiikin työstäminen antaa paljon pohdittavaa. On esimerkiksi hyvin transformatiivista opetella Jeesuksen roolia, koska hän oli ihmisistä se hyvistä hyvin. Mietin, että mitä se tarkottaa mun kohdalla. Mikä on hyvää ja mitä se hyvyys on, toteaa Janne Sihvo.

Klassinen laulu on Janne Sihvon mukaan niin mielenkiintoinen ilmiö, että sitä on kiva tutkia ja olla mukana siinä kulttuurissa.

– Kun menee kuuntelemaan oopperaa, akustiikka on saleissa usein hyvin suunniteltu. Siellä tuntuu kuin viulu soisi tuossa olkapäällä, vaikka se on siellä kymmenien metrien päässä. Ääni ja draama tulevat ihan eri tavalla luokse kuin vaikka televisioista, miettii Janne Sihvo.

– On kuin lämmin kultapöly leijailisi salissa, kun musiikki saa vallan, vaikka olis ihan hiljaistakin. Kaikki keskittyy siihen yhteen asiaan, ja tunnelma on hyvin harras, kuvailee Janne Sihvo ilmapiiriä oopperassa esitysten aikana.

Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut on merkittävin Suomessa pidettävä yksinlaulukilpailu. Kilpailuajankohta on joka vuosi tammikuussa uudenvuodenpäivän ja loppiaisen välillä. Tänä vuonna finaaliin karsiutui neljä naista ja kolme miestä.