Hyvinvointi

Oloksen talvipolut sopivat keuhkojen kiusaamiseen ja etäkokouksiin

Muonion kunnan merkityt ja huolletut talvipolut Oloksella ovat parhaimmillaan kylminä pakkaspäivinä.

Tammikuun aurinko häikäisee puiden välistä ja pyörän alla vilisee tiukaksi lanattu hanki. Keuhkoissa rahisee pakkasilma, sillä juuri nousemani mäki on polkien raskas.

Olen testaamassa Muonion kahta uutta talvipolkua läskipyörällä. Kunta on lanannut polkuja yhteensä vähän yli viisi kilometriä Oloksen metsään, ja ne on tarkoitettu kävelijöille, lumikenkäilijöille ja maastopyöräilijöille.

Reitit on jaettu helpompaan metsäreittiin ja ylemmäs nousevaan mäkiseen talvipolkuun. Ne alkavat samasta pisteestä Oloksen ylähissien oikealta puolelta, ja kulkevat samaa matkaa ensimmäiset pari kilometriä. Oranssit aurauskepit viitoittavat reittejä koko matkalta.

Aluksi polku kulkee aivan valaistun ladun oikeaa laitaa ja on hyvin tallattu ja helppokulkuinen. Tämä on talvipolkujen suosituin osuus ja kulkee mökkien edustalla. Poljen reittiä vastapäivään. Reitillä ei ole kiertosuuntaa.

Polku vie Oloksen laavun ohi ja ylittää ladun muutaman kerran. Ylitykset on merkitty selkeästi ja etenen alemmalla metsäisellä talvipolulla vauhdikkaasti.

Oloksella asuva Tuire Valkonen käyttää polkuja lähes päivittäin ja käy ilmi, että hän on viettää etäkokousta alemmalla reitillä ampumaradan läheisyydessä. Poljen hänet kiinni.

– Käytän polkuja noin viisi kertaa viikossa, Valkonen kertoo.

Hänellä on napit korvilla, kokous kesken. Kävelyvauhti on reipas.

– Usein lounastauolla käyn kävelemässä tai joskus pidän kokousta. Kävelykokous sopii minulle hirveän hyvin.

Valkonen käyttää Oloksen polkuja ahkerasti ympäri vuoden. Hän löysi viralliset talvipolut ”hortoilemalla”.

Lumen tulo ei haittaa, sillä hän hyödyntää lumen tultua myös heti maastoon ilmestyviä koiranulkoiluttamispolkuja. Valkonen ei suunnittele päiväkävelyitään, mutta nykyään hän ajautuu lähes aina uusille huolletuille poluille.

– Nämä uudet viralliset talvipolut kulkevat eri kohdista kuin ladut, joten se tuo lisäarvoa ulkoiluun.

Hänestä on parasta, ettei poluille tarvitse mitään lisävälineitä.

– Muuten tulee liikuttua suksilla ja liukulumikengillä, mutta se, että pääsee tunturiin jalkasin, on huippua.

Valkonen näkee poluilla harvoin ihmisiä.

– Näistä poluista ei ole ollut hirveästi infoa. Ihan nyt viime aikoina näin päivityksen kartasta Instasta, Valkonen kertoo.

Hän tietää, että polut löytyvät myös Muonion latukartasta Infogis-palvelussa.

Valkonen jatkaa kokoustaan.

Ampumaradan kohdalla polku jakautuu alempaan ja ylempään reittiin. Ylös vievä polku kulkee metsässä, kunnes pullahtaa vanhalle latupohjalle. Tällä osuudella näkyy vain kahdet jalanjäljet. Reitti on vähemmän poljettuna pehmeämpi ja alkaa tuntua reisissä ja keuhkoissa.

Yläpolku ei vie Oloksen laelle, mutta se vie niin kutsutulle tasanteelle, josta näkee Pallaksen kerot. Pakkasta on Muonion kylällä lähes 30 astetta, mutta täällä ylhäällä paljon vähemmän. Ylhäällä reitti on hetken aikaa mieluisaa kumpuilevaa maastoa, kunnes alkaa viettää jyrkästi alaspäin metsän siimeksessä kohti Oloksen hissejä.

Muonion reittivastaavan Tero Kylä-Kailan mukaan reitillä on kohtia, joissa joutuu mahdollisesti taluttamaan pyörää jyrkkyyden takia. Lunta on edelleen niin vähän, että jyrkimmän osuuden muuntaminen helpommaksi muutamalla lisäkurvilla ei vielä onnistu.

Koska reitti on minullekin uusi, enkä tiedä mitä kuusen takana on edessä, kävelen jyrkimmän kohdan. Jäljistä päätellen kävelijätkin ovat tässä kohtaa jarruttaneet voimakkaasti.

Loppulaskun rallattelen satulan selässä takaisin hisseille.

On hiljaista, eikä näy yhden ainutta kulkijaa. Vaikka olo on pakkasesta kankea, on minun pakko yhtyä Valkosen tuomioon talvipoluista: ne olivat positiivinen yllätys.

Juttua muokattu 5.2. kello 10.10. Lisätty jutun kirjoittajan nimi, joka aiemmin puuttui.