Ihmiset

Oikeutta Reidarille — Noora Vaaralan Särestöniemi-elämäkerta on valmis

– Näin jälkikäteen ajattelen, että olihan tässä koko projektissa ehkä pyrkimystä selvittää myös omaa suhdetta Kittilään.

Näin sanoo toimittaja Noora Vaarala, jonka elämäkerta taiteilija Reidar Särestöniemestä (1925—1981) ilmestyy sunnuntaina 2. maaliskuuta. Vaarala varttui Särestöniemen tavoin Kittilässä ja kaipasi jo varhain pois koska koki paikkakunnan ahdistavana kasvaa.

Tuntuu, että minulla oli Kittilässä kasvaneena mahdollisuus tehdä oikeutta Reidarille sillä tavalla, että tämä ei ole niin eteläläinen näkökulma. Noora Vaarala

Vaarala ja Särestöniemi tekivät erilaiset ratkaisut.

– Kittilä on ollut Reidarillekin monella tavalla ahdistava asuinpaikka mutta myös sellainen, josta hän ei halunnut pois. Reidar rakensi itselleen sellaiset olosuhteet, että asuminen Kittilässä oli mahdollista. Hän ei olisi voinut maalata muualla, jo nuorena Kittilästä muuttanut Vaarala sanoo.

Vaarala teki kirjaansa varten paljon haastatteluja. Ne avarsivat osaltaan kuvaa 1960- ja 1970-lukujen Kittilästä ja muuttivat myös omaa kuvaa kotipitäjästä. Vaikka ennakkoluuloja oli, Särestöniemellä oli myös omat turvalliset piirit, joissa hän sai olla oma itsensä.

– Se on hienoa ja erityistä varsinkin siinä ajassa, Vaarala sanoo.

Arkistomateriaaleja kahlatessa Vaaralalle myös ”kirkastui kauhealla tavalla” se, miten Lappi tuon ajan lehtijutuissa näyttäytyy marginaalisena etelän resurssialueena.

– Tuntuu, että minulla oli Kittilässä kasvaneena mahdollisuus tehdä oikeutta Reidarille sillä tavalla, että tämä ei ole niin eteläläinen näkökulma, hän sanoo kirjastaan.

Taidehistorian näkökulmasta Reidar ei ole ollut ainoa taiteilija, jonka homoudesta tai vähemmistöön kuulumisesta on vaiettu. Noora Vaarala

Teoksen Sarviini puhkeaa lehti — Ihmeellinen Särestöniemi oli tarkoitus ilmestyä jo pari vuotta sitten, mutta projekti venyi muun muassa koronapandemian ja Vaaralan oman lapsen syntymän vuoksi. Korona esti arkistovierailut ja haastattelut, sillä useat haastateltavista olivat ikäihmisiä.

Ajan kuluminen oli kuitenkin lopulta myös onnenpotku, sillä viime syksynä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta vapautui yllättäen lisää Särestöniemen rakastetun, kirjailija-kääntäjä Yrjö Kaijärven kirjeaineistoa. Vaarala sai kirjaansa uutta, ennen näkemätöntä materiaalia.

Vaarala on taustoittanut elämäkerran kauttaaltaan huolella, ja hän esittelee Särestöniemestä myös niitä puolia, jotka tämän elinaikana ja pitkään sen jälkeenkin on sivuutettu. Nykykatsojan on esimerkiksi helppo huomata Särestöniemen teoksissa toistuvana teemana miesten välinen rakkaus.

Särestöniemi-museo on pitänyt asiaa esillä, mutta kirjaa tehdessään Vaarala huomasi, ettei sitä ole laajemmin huomioitu.

– Taidehistorian näkökulmasta Reidar ei ole ollut ainoa taiteilija, jonka homoudesta tai vähemmistöön kuulumisesta on vaiettu. Haettavaa riittää ja prosessi on mitä ilmeisemmin vielä kesken, hän sanoo.

Toivon, että Reidaria alettaisiin tarkastella uudelleen taiteilijana. Noora Vaarala

Vaarala toteaa, että ihmisiä tulisi katsoa ihmisinä ja pitää loukkaavana, että aikanaan lehtijutuissa kirjoitettiin esimerkiksi, että taide olisi ollut Särestöniemen vaimo.

Särestöniemen teokset olivat suosittuja ja kävivät kaupaksi jo hänen eläessään, mutta taiteilija jäi vaille apurahoja ja etelän taidepiirien arvostusta. Tässäkin suhteessa Vaarala toivoo Särestöniemi-mielikuvan päivittämistä.

– Toivon, että Reidaria alettaisiin tarkastella uudelleen taiteilijana ja että hänen tuotantoaan katsottaisiin ei vain sillä tavalla, miten homous siinä näkyy, vaan ylipäätään. Mitä muuta hän on kuin Lapin maisemamaalari? Otettaisiin tuotanto vakavasti ja tutkittaisiin sitä, mitä hän on halunnut ilmaista. Nyt tulkinta keskittyy tosi paljon siihen, miten hän oli yhteydessä luontoon — ja nämä ovat tärkeitä asioita, mutta on muutakin, hän sanoo.

– Toivon uudelleenarviointia ilman 1970-luvun ärtyneitä tuntemuksia, tästä päivästä käsin katsovaa.

Lappi on tosi hieno paikka ja maisemat tosi upeita ilman että niistä tehdään taikamaata. Noora Vaarala

Vaarala toivoisi kirjan herättävän keskustelua myös siitä, millaisena Lappi näyttäytyy ja näytetään. Hän kokee, että Lappia yhä hyödynnetään Etelä-Suomesta käsin ja että se siellä nähdään monesti vain hiihtolomakohteena. Hän sanoo olevansa väsynyt myös puheeseen Lapin taianomaisuudesta.

– Lappi on tosi hieno paikka ja maisemat tosi upeita ilman että niistä tehdään taikamaata. Siinä on se ongelma, että kun Lappi on epätodellinen, sitä ei oteta vakavasti, ihmisiä ei kuunnella eikä Lappi näyttäydy relevanttina kulttuurin alueena, hän sanoo.

Tähän liittyy myös saamelaisten ja suomalaisten sekoittaminen. Särestöniemikin yritetään Vaaralan mukaan esittää usein saamelaisena, vaikkei tämä sitä ollut.

– On masentavaa, että otetaan alkuperäiskansalta jotakin, jotta se näyttäytyisi jotenkin eksoottisempana. Ei meidän tarvitse tehdä niin. Reidarin taide ja Lappi on ihan tarpeeksi kiinnostavaa, ja Saamenmaa on oma asiansa. Toivoisin kunnioitusta keskusteluun, hän sanoo.

Vaarala kertoo harmittelevansa sitä, ettei hän pystynyt haastattelemaan kirjaansa varten kaikkia niitä, joita olisi halunnut. Särestöniemi oli hyvin sosiaalinen ihminen, ja mahdollisten haastateltavien lista oli siksi pitkä.

– Kittiläläisistä tosi moni on tuntenut Reidarin, osa läheisemmin ja osa ei niin läheisesti. Kokemuksia ja muistoja olisi ollut paljon, hän sanoo.

Vaarala arvelee, että kun kirja ilmestyy, moni ottaa häneen yhteyttä ja kertoo ehkä vielä jotakin uutta. Sen vuoksi hän suunnittelee julkaisevansa jatkossa sähköpostiuutiskirjettä, jossa hän voi kertoa, jos jotakin täydennettävää on.

Vaarala varttui Kelontekemän kylässä, ja hänen sukulaisiaan ja ystäviään asuu yhä paikkakunnalla. Myös Särestöstä on kirjaprojektin myötä tullut hänelle tärkeä paikka.

Noora Vaarala kertoo teoksestaan Sarviini puhkeaa lehti — Ihmeellinen Reidar Särestöniemi Särestöniemi-museossa lauantaina 15. maaliskuuta kello 14.

Muokattu 4.3. kello 12.28: Lisätty kellonaika kirjaa esittelevän tilaisuuden tietoihin.