Paikallisuutiset

Nyt myös varis ja harakka ovat tärkeitä – pesimälinnustoa kartoittavassa Lintuatlaksessa loppurynnistys

Alkavana kesänä huipentuu nelivuotinen koko Suomen pesimälinnustoa kartoittava Lintuatlas. Hanke on tärkeä tutkimuksen kannalta mutta tarjoaa myös lintuja tuntevalle uuden motivaation lähteä retkille oman vanhan tutun alueen ulkopuolelle.

Lintuatlaksessa koko Suomi on jaettu 10 x 10 kilometrin ruutuihin, joiden pesimälinnusto on tavoitteena selvittää vähintään tyydyttävälle tasolle. Kemijärven pohjoispuolella Lapissa tavoite on suurien pinta-alojen takia alempi.

– Se tässä on hienoa, että tulee tutkittua karttoja ja lähdettyä uusiin ympäristöihin, sanoo BirdLife Keski-Pohjanmaan lintuatlasvastaava Kai Pitkäkangas.

Kainuun Lintutieteellisen yhdistyksen lintuatlasvastaava Teppo Piira kertoo, että atlasretkillä on löytynyt uusia hyviä lintupaikkoja, esimerkiksi lintukosteikoiksi tehtyjä vanhoja turvesoita.

Lintuatlas on myös tuonut Piiralle motivaatiota seurata tavallisia lajeja.

LintuatlaskoordinaattoriHeidi Björklund Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kehottaa ilmoittamaan kaikki tavallisetkin lajit pesimävarmuusindekseineen atlakseen mukaan. Monin paikoin jo osin selvitetyiltäkin ruuduilta puuttuvat havainnot esimerkiksi niin yleisistä linnuista kuin varis ja harakka.

Siksi Björklund kehottaakin etenkin syrjäseudulla liikkuessa kirjaamaan havainnot kaikista lajeista, jolloin myös yleiset lajit tulevat merkityiksi. Etenkin asutuskeskusten ulkopuolella on nimittäin yhä paljon puutteellisesti selvitettyjä ruutuja.

Koska nyt on menossa viimeinen atlasvuosi, ei kannata enää jäädä odottamaan, että lajista saa varman pesimähavainnon, vaan pelkkä yksittäinenkin näkö- tai kuulohavainto pesimäajalta kannattaa ilmoittaa.

– Jokainen lintulaji on atlaksessa yhtä tärkeä, vetoaa myös Lapin lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja ja atlasvastaava Eetu Sundvall.

Ilmoittaminen tapahtuu joko Tiira.fi- tai Laji.fi-sivustojen kautta. Molemmilla on käytettävissä myös sovellus.

Jotta havainto siirtyy Lintuatlakseen, on havainnon yhteyteen merkittävä pesimävarmuusindeksi. Indeksit löytyvät Lintuatlas.fi-sivustolta, jolta voi tarkastella myös ruutujen selvitysastetta ja sitäkin, mitä lajeja ruudulta vielä puuttuu.

Eikä haittaa, vaikka ilmoittaa tietoja lajeista, joista on ruudulla jo tieto. Kannattaa myös täydentää havaintoja ruuduilta, joiden selvitysaste on jo tyydyttävä tai parempi.

Aktiivisten lintuharrastajien lisäksi myös muiden lintuja tuntevien toivotaan osallistuvan pesimälinnuston kartoitukseen. Vallankin, jos mökkeilee tai kyläilee syrjäisemmillä seuduilla, joilla Lintuatlaksen selvitysaste on heikko, kannattaa osallistua hankkeeseen ja ilmoittaa esimerkiksi pihapöntössä pesivä kirjosieppo tai talitiainen.

Koska kyse on pesimälinnuston kartoituksesta, ei ohi muuttavia lintuja ilmoiteta, ei myöskään ruokintapaikoilla laulaneita lintuja eikä esimerkiksi aikaisin pesiviä kottaraisia siinä vaiheessa, kun poikueet ovat jo parveutuneet. Silloin ne eivät ole pesimäruuduillaan.

Lintuatlas-retkille kannattaa suunnata toukokuun loppupuolelta alkaen pitkälle heinäkuuhun. Heinäkuussa maastosta löytyy jo poikueita ja siten korkeita pesimävarmuusindeksejä eli varmoja pesintöjä.

Björklund kehottaa käymään atlasretkillä monenlaisissa ympäristöissä, soilla, peltojen laidoilla ja vesistöjen varsilla. Erityisesti harvaan asutuilla alueilla, kuten Lapissa, asutuksen ympäristöistä löytyy helposti lajeja. Autiotalojenkin kohdalla kannattaa pysähtyä.

Varmistaakseen pesinnän ei tarvitse häiritä lintujen pesintää eikä erityisesti etsiä pesiä, sillä varma pesimähavainto on myös ruokaa poikasille kantava emo.

Nyt lopuilleen kääntyvä Lintuatlas on laatuaan neljäs. Ensimmäinen toteutettiin 1974–79, toinen 1986–89 ja kolmas 2006–2010.

Vaikka neljäs atlas on vielä kesken, se tarjoaa jo nyt arvokasta vertailuaineistoa tutkimuksen käyttöön. Monet pohjoiset lajit ovat vetäytyneet yhä pohjoisemmaksi. Esimerkiksi keltavästäräkki pesi 1970-80-luvuilla koko Suomessa, mutta nyt yhtenäisen levinneisyysalueen raja on noussut Kainuun etelärajoille.

Riekko oli vielä 1970-80-luvulla joka ruudulla esiintyvä laji Lapin lisäksi Suomenselällä, Pohjanmaalla ja Kainuussa, mutta nyt levinneisyyskartta on aukkoinen.

Surullisin esimerkki on peltosirkku, joka pesi muutama kymmenen vuotta sitten melkein jokaisella Lapin eteläpuolisella ruudulla niin, että laji havaittiin yli 2000 ruudulta, mutta nyt meneillään olevassa atlaksessa pesintään viittaavia havaintoja on enää 171 ruudulta.

Samaan aikaan lajeja on levittäytynyt. Selkeimmin yleistyneitä ovat laulujoutsen ja pikkuvarpunen, joista jälkimmäistä tavattiin muutama kymmenen vuotta sitten lähinnä Kaakkois-Suomessa. Nyt lajia tavataan Lappia myöten.

Kainuun ja Keski-Pohjanmaan korkeudella harmaapäätikka on jo varsin tavallinen ja Lapissakin siitä on havaintoja, vaikka 1970-1980-luvulla se oli Etelä- ja Lounais-Suomen laji.

Toivoisin, että kaikki jotka osaavat määrittää lintuja, osallistuvat. Eetu Sundvall, Lapin lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja

Koska linnut ovat Suomessa hyvin selvitetty ja tunnettu lajiryhmä, niiden muutosten selvittäminen antaa Heidi Björklundin mukaan laajasti tietoa ympäristössä tapahtuvista muutoksista.

Tekemistä on vielä paljon. Kainuussa 70 prosenttia 254 atlasruudusta oli saatu tavoitteeseen, Keski-Pohjanmaalla 82 prosenttia 145 ruudusta.

BirdLife Keski-Pohjanmaan Kai Pitkäkangas uskoo, että tavoite on alueella saavutettavissa lukuunottamatta ehkä yhtä ruutua. Kyseessä on ruutu, jossa on mukana pieni osa Maakallan saaresta ja loput on merta.

Yhdistys on jakanut puutteellisesti kartoitetut ruudut vastuuhenkilöille kartoitettavaksi. Halsuan suunnalle, jossa harrastajia on vähän, yhdistyksen väkeä lähtee selvitystöihin usean autokunnan voimin.

Kainuussa huonoimmin kartoitetut ruudut löytyvät läheltä itärajaa Kuhmon ja Suomussalmen alueelta, jossa lintuharrastajia on vähän. Teppo Piira ennakoi, että osa Kainuun ruuduista jää tavoitteesta, ellei sinne saada apua muista yhdistyksistä tai jos kainuulaiset itse eivät aktivoidu. Puutteita oli viimeisen atlaskesän alkaessa vielä yli 70 ruudussa, joista osa toki tulee selvitetyksi paikallisten voimin tulevana kesänä.

Lapissa ja Kainuussa ovat harrastajat varanneet ruutuja kartoitettavakseen. Tällä estetään päällekkäinen työ.

Lapissa pinta-ala on suuri ja harrastajia, etenkin erämaissa retkeileviä lintuharrastajia on vähän, ja siksi alueelle on tulossa apujoukkoja etelästä.

– Paikallisten voimin ei selvitä, sanoo Eetu Sundvall.

Lapissa on myös tehty priorisointia, ja ensisijaisesti selvitettäväksi nostettu ruutuja, jotka vähimmällä työmäärällä on saatavissa tyydyttävälle tasolle.

– Toivoisin, että kaikki jotka osaavat määrittää lintuja, osallistuvat, vetoaa Sundvall.