Muualta Lapista

Nuorten Team Kalkuta kunnosti Volvon rämän kesäautoksi – pinkka pieneni, mutta kyllä kannatti!

Noin vuosi sitten ylitorniolainen kaveriporukka osti ajokelvottoman auton korjattavaksi. Nuoriso Leader -tuen lisäksi projektiin paloi Lenni Sandqvistin ja Samu Määtän mukaan tuhansia euroja omaakin rahaa, mutta näyttävä kesäauto on kaiken sen arvoinen.

Sopiva auto löytyi Keminmaasta. Se oli vanha, dieselvetoinen Volvo, seisonut puskassa vuosikymmenen ja kaukana ajettavasta. Moottori puuttui kokonaan. Ylitorniolaiset kaverukset pulittivat siitä 150 euroa ja kuljettivat sen Kainuunkylään.

Siitä on nyt noin vuosi, ja lähtötilanteesta on vaikea uskoa, että kyseessä todella on sama auto. Keskellä Sandqvistin perheen omistamaa hallia on kirkkaan mattapunaiseksi maalattu ja tyylikäs menopeli. Ei enää mikään rotisko, vaan katsastuksen läpäissyt Volvo rekisterikilpineen.

– Tätä ennen yritettiin korjata uudemman mallin Bemaria. Se meni täysin puihin, Lenni Sandqvist, 18, kertoo. Hän ja Samu Määttä, 19, mainitsevat menneitä projektejaan ohimennen, vaikka niissäkin riittäisi ihmeteltävää.

On ollut Mersuja ja Bemareita, uudempia ja vanhempia, bensoja ja dieseleitä. Peltoautoja, käyttöautoja, omia ja muiden autoja.

Sitten on kesäautoja.

Määttä ja Sandqvist ovat häärineet hallilla yhdessä Aatu Tynin, 19, ja Juho Ojan, 20, kanssa. Nuoret miehet kutsuvat porukkaansa Team Kalkutaksi ja pitävät yhteyttä, vaikka itse kunkin elämä on kiireistä.

– Aatu on intissä, ja Juho asuu nykyään Kemissä, Sandqvist selittää.

He ovat tienneet toisensa jo aikoja, mutta porukka on oikeastaan muotoutunut vasta autojen rassailun myötä. Volvon rämä oli heille ensimmäinen, joka piti korjata kokonaan. Sen ostamisen jälkeen hallilla on vietetty yhdessä monia, monia iltoja – ja tuhlattu monia euroja!

Kyllä se on lähempänä kymppitonnia.

Volvon kunnostusta on osarahoitettu Nuoriso Leader -tuella, jota myönnetään nuorille näiden omia projekteja varten. Tukea kuitenkin myönnetään vain hankkeille, joiden kustannusarvio on alle 1250 euroa. Volvon lopullinen hintalappu ei olisi millään mahtunut sellaiseen raamiin.

Sen sijaan Leaderia haettiin yhteen erään tarvikkeita, joita tarvittiin auton kunnostukseen. Niihin uponneesta touhutonnista 800 euroa saatiin takaisin. Auton hinta itessään on sellainen, että näköä haittaa.

– Ehkä viis tonnia? Samu arvelee.

– Kyllä se on lähempänä kymppitonnia, Lenni myöntää.

Nuorille miehille se on töistä huolimatta paljon rahaa. Vaikka äskettäin päätökseen saatu projekti on jäämässä Sandqvistille, ovat kaikki porukasta kaivaneet kuvetta.

– Tämä talvi on ollut sellainen, ettei edes omaa käyttöautoa ole ollut varaa laitella kuntoon, Määttä toteaa.

Vaikka kaverukset ovat olleet kiinnostuneita autoista pitkään, ei kesäauton väsääminen käytännössä nollista ollut yksinkertaista.

– Haasteita oli melkein joka ilta. Tiettyjä osia saattoi puuttua tai työkaluja ei ollut. Silloin mentiin ”paikalliseen”, Sandqvist kertoo.

Hän viittaa Ylitornion Tarvikepalvelu Kari Alaviippolaan. Vuoden aikana toimitusjohtaja Olli Alaviippola on esimerkiksi auttanut Team Kalkutaa etsimään osia, joita ei enää myydä tai valmisteta. Hänen apunsa on ollut korvaamatonta.

Alaviippolan lisäksi konsultaatiota ovat antaneet myös Määtän isäpuoli, Sandqvistin isä ja tämän kaverit sekä Team Kalkutan jokkista ajavat tutut. Kaikki apu on ollut tarpeen, sillä Sandqvistin ja Määtän mukaan auto on vuodessa koottu, katsastettu, purettu atomeiksi, koottu uudestaan hienommista osista ja maalattu punaiseksi.

– Vielä on starttimoottorissa vähän häikkää, mutta kyllä tämä kohta pääsee liikenteeseen, Sandqvist sanoo.

Hän on ilmoittanut kavereilleen, ettei uusia autoja tuoda halliin ennen kuin Volvo saadaan pihalle. Seuraava projekti kuitenkin jyskyttää jo takaraivossa.

Team Kalkutan tavoitteena on, että kaikilla kaveriporukassa olisi kesäauto, ja nyt puoliväli on saavutettu: Volvon vieressä pressun alla odottelee Juho Ojan Mersu.

Nuorten miesten puheista käy jatkuvasti ilmi, että on tärkeää saada hieno kesäauto. Joku voisi miettiä, miksi. Heille se on itsestäänselvyys.

– Käyttöautolla rymytään viikolla pitkin metsiä, vaatteet ovat likaisia ja niin on autokin. Perjantaina on mukava hypätä siistiin autoon ja lähteä kylille, Määttä sanoo.

He kuvailevat kesäistä ilta-aurinkoajelua Alkkulanraitilla: parhaat kaverit ovat takapenkillä ja musiikki soi. Hieno auto on kirsikka kakun päällä.

Seuraavaksi samaa tunnetta lähdetään jahtaamaan myös Määtälle. Sopiva Mercedes on löytynyt Mellakoskelta. Lähtöhinta on huomattavasti isompi kuin Volvossa, mutta toisaalta myös kunto on paljon parempi.

– Työtä on niin paljon vähemmän tähän verrattuna, että se tulee olemaan ihan lastenleikkiä, he toteavat.

Rahankeruu uuteen autoon on paraikaa käynnissä, mutta vääjäämättä yllätyksiä tulee senkin kanssa. Silloin lisäkustannuksilta on vaikea välttyä. He uskovat, että jonkun mielestä rahat voisi käyttää fiksumminkin.

Ehkä voisikin, mutta toisaalta, miksi pitäisi?

– Onhan se nyt hienoa, kun kylillä katotaan, että tuo on se Volvo-mies, Sandqvist kertoo.