Muualta Lapista

Nose Work on harrastus, jossa kaikenlaiset koirat pääsevät toteuttamaan itseään

Haisteleminen on koirasta niin mukavaa, koska se muistuttaa perimässä olevaa metsästyskäyttäytymistä, tietää Koirakoulu Loimuloipparin kouluttaja Noora Kinnunen.

Saksanseisoja Kuru työntää kuononsa mahdollisimman lähelle ovessa olevaa avaimenreikää ja jähmettyy paikoilleen. Se on Kurun tapa kertoa, että tuolla se haju on.

Kuru ja sen omistaja, Sodankylään juuri muuttanut Noora Kinnunen harrastavat Nose Work -lajia. Kinnunen pitää lajista alkeiskurssin, joka alkaa maanantaina 3. marraskuuta.

Nose Work on Yhdysvalloissa kehitetty koiraharrastus. Siinä koirat etsivät tiettyjä kohdehajuja, joita sanotaan hydrolaateiksi. Laji kehitettiin tukemaan rescuekoiria eli alun perin kehnoista oloista tulevia kodittomia koiria. Lajin tarkoitus on kasvattaa koiran itseluottamusta. Se on levinnyt ihan kaikkien koiraharrastajien lajiksi.

Suomessa Nose Work on ollut virallinen kilpailumuoto 2020-luvun ajan.

– Sodankylän kurssilla opetellaan tunnistamaan koirien kanssa kisoissakin käytettäviä hajuja. Mutta laji sopii myös harrastukseksi kaikenikäisille ja -rotuisille koirille, Noora Kinnunen kertoo.

Noora harrastaa lajia saksanseisojansa kanssa, koska hän ajattelee, että Nose Work on koiralle mielekästä tekemistä metsästyskauden ulkopuolella.

– Mielestäni lajin hienous on siinä, että haisteleminen on koiralle lajityypillistä tekemistä ja todella palkitsevaa jo itsessään. Koira pääsee siinä toteuttamaan itseään, hän kuvailee.

Lajityypillisellä Noora Kinnunen tarkoittaa käyttäytymistä, jota koira tekisi myös ilman ihmisen vaikutusta.

– Nose Work on koirista mukavaa, koska se muistuttaa sen perimässä olevaa metsästyskäyttäytymistä. Kaikilla koirilla on perimässään metsästyskäyttäytymisketju, jonka ensimmäinen osa on etsiminen. Koira menee keinotekoisesti luotuun tilanteeseen, mutta sen aivoissa aktivoituvat samat alueet, jotka ovat aktivoituneet koko koiran kehityshistorian ajan.

Metsästyskoiralla on Kinnusen mukaan osittain jo perimässä tieto siitä, mitkä hajut ovat merkityksellisiä. Nose Workissa taas koiralle opetetaan, mikä haju on tärkeä. Esimerkiksi että eucalyptus-hydrolaatti on haju, josta kannattaa kiinnostua. Ja kun kertoo ihmiselle, mistä sitä löytyy, seuraa mukavia asioita.

– Ihminenkin haistaa nämä hajut suoraan sitä sisältävästä pullosta, mutta hajua otetaan ihan pienenpieni tippa siirrännäiselle eli vanulapun tai topsy-puikon kärjen palalle. Kun sellainen piilotetaan, sitä ei ihmisnenä haista.

Kilpailuissa tarvitaan tarkkuutta ja nopeutta. Koira ohjataan etsintäalueelle, josta sen on tarkoitus löytää tietty määrä kätköjä. Mitä nopeammin se löytää, sitä parempi, mutta sääntöjä on muitakin. Koiran täytyy ilmaista selkeästi kätkön löytöpaikka ja ohjaajan pitää pystyä sanomaan tuomarille, mistä kätkö löytyy. Kätköjä ei saa manipuloida: niiden raapiminen tassulla tai nuoleminen on kielletty.

Kun koira löytää hajun, sen pitää tehdä jotakin, että ihminen tietää löydöstä. Ilmaisutapoja on monia, kuten esimerkiksi istuminen tai haukkuminen.

– Nose Workissa koira on aina kytkettynä. Kisoissa etsintäalueella on vain koira, ohjaaja, ajanottaja ja tuomari. Senkin ansiosta laji sopii tosi monille, myös useille aroille tai toisiin koiriin reagoiville, sillä ympäristö on verrattain rauhallinen, Noora Kinnunen kertoo.

Koiran itseluottamus paranee sen oppiessa itsenäistä työskentelyä koiralle lähtökohtaisesti mukavassa puuhassa.

Noora Kinnusen perheessä on ollut koiria lapsuudesta asti. Koirakouluttajan taival alkoi viitisen vuotta sitten, kun hän otti puolisonsa kanssa ensimmäisen yhteisen koiran.

– Koiralla oli monenlaisia hankaluuksia ja terveysmurheita, jotka aiheuttivat meille päänvaivaa arjessa ja kouluttamisessa. Siitä halusin lähteä selvittämään, minkälainen eläinlaji tämä on, miten se oppii, ja miten minä voin sitä auttaa.

Opiskeltuaan hän perusti toiminimen ja tekee koirakoulutuksia sivutoimisesti.