Ajanviete

Nokipannukahvia keittäessä ei ole koskaan kiire: ”Olo on alkukantainenkin”

Katso videolta, keitätkö mettäkahvit marttojen ohjeiden mukaisesti.

Rauhoittuminen tulen ympärille, odotus ja ajatusten vaihto ovat nokipannukahvien keitossa tärkeintä, jos asiaa kysytään marttojen toiminnassa pitkään mukana olleelta Marja-Maija Pyykköseltä.

– Kiireettömyys on nokipannukahvien taikaa. Se tuo hyvän olon tunteen, kun odottaa kahvin valmistumista. Monesti siinä on hyviä ystäviä ympärillä, joiden kanssa voi vaihtaa ajatuksia. Sen takia kahvikin maistuu niin hyvältä, Pyykkönen aprikoi paikallisen metsästysseuran kodalla.

Nokipannukahvien keittoon liittyy paljon perinteitä, tapoja ja uskomuksiakin. Pyykkösen mielestä kaikki tavat ovat oikeita ja kahvit kyllä onnistuvat.

– Ei se tekotapa niin tärkeä ole. Kunhan saa nuotion syttymään ja pannun tulille ja tekee asiat kiireettömästi, Pyykkönen miettii.

Pyykkösen rauhallinen ja hötkyilemätön pannu- ja nuotiotyöskentely luonnon helmassa luo kotaan rentoutuneen nuotiopiiritunnelman.

– Nuotiokin saa kaikessa rauhassa lähteä tekeytymään, kyllä se sitten kuin itsekseen syttyy.

Avotulella kahvia valmistettaessa tulta ja pannua tulee seurattua jatkuvasti tekemisen ohessa.

Pyykkönen ja Sotkamon Marttojen puheenjohtaja Marjatta Huotari havainnollistavat nokipannukahvittelun sosiaalista ulottuvuutta.

Reilut pari vuosikymmentä toisensa tunteneet ystävykset rupattelevat hyväntuulisesti kahvinkeiton lisäksi koirista ja perhekuulumisistaan. Katse palaa kuitenkin aina pannua nuoleviin liekkeihin.

– Aina saa kavereita, kun rupeaa nokipannukahveja keittämään, Pyykkönen hymyilee.

Huotari kertoo, kuinka kodan ohi ajavat usein pysähtyvät ja peruuttavat pihaan huomattuaan piipusta tupruavan savun.

– Ketäs täällä on, mitäs täällä tapahtuu? Siinä tutustuu uusiin ihmisiin, Huotari avaa.

Monet ovat sitä mieltä, että mitä mustempi pannu on kyljestä, sen paremmat kahvit sillä keittää.

Vaikka Trangiat ja muut retkikeittimet ovat varsin yleisiä, Pyykkönen suosittelee asiakseen nokipannua hankkivalle teräksistä vaihtoehtoa materiaalin käytännöllisyyden vuoksi.

– Se on hyvä puhdistaa ja on melkein ikuinen. Vaikka olisi sisältä tosi törkyinen, sehän kestää nykyaikaiset puhdistusaineet ja sen saa vaikka astianpesukoneessa puhdistettua.

Varsinaisesti nokipannua ei tarvitse puhdistaa kuin sisäpuolelta. Monet ovat sitä mieltä, että mitä mustempi pannu on kyljestä, sen paremmat kahvit sillä keittää.

– Itse en ole tällaista huomannut, Pyykkönen virnistelee.

Kahvin rasvat kuitenkin muodostavat pannun sisäpintaan rasvakalvon, joka alkaa vaikuttaa uutoksen makuun, Huotari muistuttaa.

Toki alumiinisella retkikeittimen pannullakin voi aivan hyvin keittää, etenkin jos sellainen löytyy jo valmiiksi.

– Nykyäänhän alumiinia vältetään, mutta ei sitä niin monesti keitetä että se olisi mitenkään vaaraksi, Pyykkönen pyörittelee.

Voipa vanhalla kuparipannullakin kahvit keitellä, jos tinaus on pysynyt. Emalipannukin käy, jos se on kunnossa.

– Kestääkö emali, Huotari haastaa.

– Aika hyvin se kestää, mutta se ei ole pitkäikäinen, Pyykkönen lohkaisee.

Uutta pannua hankkivan kannattaa pohtia käyttötarkoitusta. Jos kahvia keitetään aina isommalle porukalle, on pannunkin oltava suurempi.

– Näitä löytyy puolesta litrasta ylöspäin. Jos juojia ei ole paljon, suosittelen pienempää pannua. Sitä on helpompi kuljettaa matkassa, Pyykkönen toteaa.

Pyykkösen pannu kulkee poronnahkaisessa säilytyspussissa, johon mahtuu myös kahvipaketti. Kuksallekin on oma, samasta materiaalista valmistettu pussi.

– Ovat aina valmiina reissuun, kokenut eränkävijä tuumaa.

Vähän heikompilaatuisestakin saa nokipannulla hyvät kahvit.

Nokipannu on tavanomaista kahvinkeitintä armollisempi kahvin laadun suhteen. Pyykkönen suosittelee silti pannujauhatusta.

– Mutta kaikista tulee kyllä kahvit, vaikka ottaisi mitä kotona sattuu olemaan. Tarjontaa on nykyään todella montaa laatua, mutta vähän heikompilaatuisestakin saa nokipannulla hyvät kahvit.

Onnistuneet nokipannukahvit eivät vaadi kaikkein kalleinta ja hienointa kahvilaatua.

Nokipannukahvien keittelyä voi olosuhteiden salliessa harjoitella vaikkapa omassa kotipihassa, jos sopiva tulipaikka löytyy. Omaan makuun sopiva resepti ja keittotapa löytyy parhaiten itse kokeilemalla.

Avotulella kahvia valmistettaessa tulta ja pannua tulee seurattua jatkuvasti tekemisen ohessa. Toisin on kotona kahvinkeittimen kanssa: harvempi jää kyttäämään silmä kovana keittimen suoriutumista tehtävästään.

– Tuli tuo ihanan lämmön, savu oman tuoksunsa, Pyykkönen tunnelmoi autuas ilme kasvoillaan.

Juttu lähtee usein nuotiopiirissä tuntemattomien kanssa luistamaan kahvinkeitosta: tuleeko keiteltyä nokipannukahvia, millaisesta kahvista pidät?

– Siitähän se puhe lähtee polveilemaan, Pyykkönen tuumaa.

– Olo on jotenkin alkukantainenkin, Huotari lisää.

Pyykkönen kertoo opetelleensa seuraamaan pannun nokkaa. Kun nokasta tuprahtelee höyrykiehkuroita ja porina alkaa kantautua pannun uumenista, ei kiehahtamiseen mene enää kauaa.

– Kun höyryä tulee ihan reippaasti, se on merkki, että pannu on valmis ottamaan kahvinpurut vastaan, Pyykkönen kertoo.

Kiehahtamisen jälkeen pannu nostetaan sivuun. Pyykkösen tapa on lisätä purut ja kiehauttaa keitos tämän jälkeen pikaisesti kerran.

– Vesi ja purut menevät poreilun myötä sekaisin pannussa, Pyykkönen avaa.

Katso alla olevalta videolta Marja-Maija Pyykkösen niksit nokipannukahvin keittoon:

Video: Kasperi Lumijärvi

Maltti on valttia kahvin selkeytymistä odotellessa. Kahvin on tärkeää antaa tekeytyä rauhassa. Toiset ”säikäyttävät” kahvin kuksallisella kylmää vettä, jolloin purut alkavat laskeutua pohjalle.

Kahvin uuttuessa on hyvä aika asettaa tarjottavat esiin, sillä aikaa vierähtää kymmenestä viiteentoista minuuttia.

– Harvoinpa sitä pelkkää kahvia tullaan juomaan, Pyykkönen lausahtaa.

Otollisin uuttolämpötila kahville on lähteistä riippuen noin 92–98 astetta, joten seosta ei kannata turhaan keitellä.

Sakkojen laskeuduttua kahvista tulee kirkasta. Pannun nokkaan jää usein puruja, joten ensimmäistä kupillista kaadettaessa kannattaa olla varovainen. Jos mukana tulee puruja ja kahvi on sameaa, voi kupillisen kaataa takaisin pannuun. Sitten vain odotellaan selkeytymistä.

Joillakin on tapana laittaa esimerkiksi pieni kuusenoksa pannun nokkaan tekeytymisvaiheessa. Havut suodattavat puruja ja voivat tuoda makuunkin metsäisen äjäyksen.

Martat muistuttelevat jokaisenoikeuksista: toisten polttopuupinoihin ei saa kajota ilman omistajan lupaa, ja esimerkiksi elävien oksien ottoon tarvitaan maanomistajan lupa. Myös tulentekoon tarvitaan maanomistajan lupa, ja maastopalovaroituksen aikaan avotulta ei saa tehdä.

Puhdasta pannua voi säilyttää kotioloissa Pyykkösen tapaan juuri sille tarkoitetussa suojapussissa tai astiakaapissa.

Mökillä, laavulla tai kodalla pidempiä aikoja käyttökertojen välillä säilytettävän pannun nokka kannattaa sen sijaan tukkia, jotta pannuun ei päädy asiattomia vieraita.

– Pitkän tauon jälkeen puhdas pannu kannattaa huuhtaista ja vaikka kiehauttaa yhdet vedet ennen kahvinkeittoa, Pyykkönen vinkkaa.

Kun avotulella kahvin valmistaminen alkaa olla hyppysissä, voi kahvia kokeilla maustaa vaikkapa kardemummalla tai vaniljalla.

– En ole kyllä kokeillut koskaan, Pyykkönen tunnustaa harkitseva ilme kasvoillaan.

Mielikuvitus lehahtaa liitoon alkukesän metsään.

– Voihan sitä kuusenkerkkää kokeilla hautumisvaiheessa, varsinkin nyt kun ne eivät ole liian isoja. Miltä maistuisi, jos kahvin mukaan panisi puolukkaa, mustikkaa tai vadelmaa porisemaan, Pyykkönen arvailee.

Huotari muistuttaa käyttämään mausteina vain kasveja, jotka tuntee varmasti.

– Nyt on kuulkaa mustikka kukassa, se on oikein makea se kukka. Jos poimisi niitä vaikka pari kourallista ja laittaisi tuohon kahviin, se voisi antaa hyvän säväyksen, Pyykkönen intoutuu.