Muualta Lapista

Naruskan retkeilymajan yrittäjät ovat luontourheilijoita, jotka jatkavat tunnetun majoitusliikkeen toimintaa omalla painollaan

Irina Köntti ja Paavo Juntunen hankkivat itselleen kodin Sallasta erämaan laidalta ja saivat samalla hoidettavakseen innostavan matkailubisneksen.

Naruskan vanhalta kansakoululta katkeavat sähköt juuri kun kahvi on kiehunut.

– Onneksi ehdittiin sentään keittää.

Irina Köntti tarjoilee kahvia ja samalla sähköt räpsähtävät takaisin päälle.

Köntti ja hänen kumppaninsa Paavo Juntunen ovat Naruskan retkeilymajan uudet asukkaat ja yrittäjät.

Retkeilymaja on toiminut Sallan Naruskalla entisen koulun tiloissa 1990-luvulta lähtien. Edellinen yrittäjäpariskunta, Pirjo ja Ukka Santala, siirsi liiketoiminnan vappuna 2023 uusille yrittäjille. Köntti asui jo sitä ennen jonkin aikaa Naruskalla Santaloiden kanssa ja tutustui paikkaan.

Köntti ja Juntunen muuttivat Keski-Uudeltamaalta, Järvenpäästä ja Tuusulasta. Köntti on lähtöisin Kuusamosta ja hänen äitinsä asuu edelleen siellä. Köntti kertoo asuneensa Uudellamaalla 30 vuotta ja kaivanneensa pohjoiseen, mutta aiemmat suunnitelmat paluusta eivät olleet edenneet. Hänen kaksi täysi-ikäistä tytärtään ovat muuttaneet hiljattain pois kotoa, ja Juntusenkin 17- ja 19-vuotiaat pojat pärjäilevät omillaan kotonaan, joten pariskunnalle tuli tilaisuus kokeilla jotain uutta.

Retkeilymajan myynti-ilmoitus tuli sattumalta vastaan internetissä. Toiset hankkivat kalliin matkailuauton, mutta heille oma retkeilymaja alkoi vaikuttaa sopivalta ratkaisulta.

– Jotain oli hakusessa, mutta juuri Naruska ei ollut mielessä, Juntunen pohtii.

Suunta oli kuitenkin oikea: pohjoinen ja erämaa. Kaupat tulivat.

Valokuitu, vuodenajat, maastot ja yhteisöllisyys

Retkeilymajan hankkimiseen vaikutti myös se, että molempien päivätyöt on mahdollista hoitaa Naruskalta käsin.

Juntunen on DEN-nimisen puurakentamiseen keskittyvän yrityksen tietohallinnossa ja tekee myös sovelluskehitystä.

– Työ on tietokoneen ääressä olemista. Olen 1990-luvulla aloittanut tietokoneiden kanssa touhuamisen, mutta ei olisi välttämättä uskonut, että sen pystyy täältä erämaasta hoitamaan.

Oleellista onkin valokuituyhteys, joka tulee Naruskalle asti. Toinen painava puoltava tekijä oli molempien ulkoiluharrastus, jota varten täytyy olla maastoja. Lisäksi Juntunen harrastaa metsästystä, joka sekin onnistuu Naruskalla.

– Tänne muuttoon vaikutti se, että täällä on selkeästi vuodenajat. On syksy, marja-aika, lunta reilusti ja kesäkin tuntuu ihan kesältä... Köntti luettelee.

– Tässä paikassa tällainen asuminen on mahdollista: erämaan laidalla, jos ei ihan keskellä, Juntunen kuvailee.

Köntti on töissä koulutusalalla ja hänellä on satunnaisia käyntejä Etelä-Suomessa. Naruskalta pääsee Juntusen ja Köntän mielestä yllättävänkin helposti, vaikka Helsinkiin asti.

– Olen kauppareissulla vienyt Irinan Sallasta lähtevään bussiin. Sillä Kemijärvelle ja yöjunalla perillä etelässä seuraavaksi aamuksi, Juntunen kertoo.

Naruska-Pulkkaviita valittiin vuonna 2023 Lapin vuoden kyläksi.

Retkeilymajan uudet asukkaat ovatkin päässeet jo tutustumaan kyläläisiin ja kehuvat kyläyhteisöä. Heitä käytiin tervehtimässä heti keväällä. Molemmat toteavat, että kylällä ei tarvitse selviytyä yksinään. Tapoihin kuuluu esimerkiksi kysyä kirkonkylälle lähtiessään, että tarvitseeko kaupasta tuoda mitään.

– Ei se ole keltään pois se yhteen puhaltamisen henki, Juntunen sanoo.

– Toimeliaita ihmisiä. Tuntuu, että moni tekee sen seitsemää työtä ja hommaa, Köntti pohtii.

– Tällaisella paikkakunnalla asuminen vähän varmaan vaatiikin sellaista yrittäjähenkisyyttä, Juntunen lisää.

Ovikello kilahtaa ja mieshenkilö tulee hankkimaan kalastuslupia, joita retkeilymajalla myydään. Juntunen lähtee palvelemaan. Käytävästä kuuluu keittiöön, että ostaja on toisaalta Sallasta, mutta mökkeillyt vuosikymmeniä alueella. Tiedustelee, miten on viihdytty.

– Ystävällistä ja aktiivista porukkaa. Kävivät myös onnittelemassa, kun Paavo täytti 50 vuotta ja toivat kortteja, lahjakortteja ja kukkia. Mistä lie saaneet jo sen tiedon, Köntti sanoo ja osoittaa pöydällä olevaa korttirivistöä.

Naruskan sijainti Google Maps -karttapalvelussa:

Sama sapluuna pysyy, mutta uusia ideoitakin on

Uudet yrittäjät kertovat, että retkeilymajan toiminta jatkuu pitkälti samalla sapluunalla kuin ennenkin. Majoitusta on tarvittaessa 45 henkilölle. Rakennuksessa on kaksi ryhmämajoitushuonetta, yksi kahden hengen huone, yksi yhden hengen huone ja lisäksi yksi vessallinen kahden hengen ”sviitti”.

Syys-lokakuu on majan sesonkia. Metsästyskausi yleensä täyttää koko retkeilymajan.

Metsästys- ja kalastusporukoille Naruskan retkeilymaja toimii tukikohtana. Majalla on mahdollista syödä omia eväitä tai pyytää tilauksesta valmiit ruuat. Varusteille on kuivaustilaa ja saunaan sopii isompikin ryhmä.

– Hintahaitari pysyy laajana, joten tässä pystyy melko edukkaasti majoittumaan, Juntunen sanoo.

He eivät ehkä olisi tyhjästä lähteneetkään rakentamaan matkailubisnestä, ellei rakennuksen mukana olisi tullut valmista tuotetta, jolla on jo mainetta.

Nyt toiminta pyörii sesonkiluonteisesti omalla painollaan, mutta tarjontaa on mahdollista kehittää toiveiden mukaan.

– Meidän hommamme liittyvät luontoon: eräilyyn, retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen, mutta pitää olla malttia suunnitelmissa, kun on päivätyökin, Köntti sanoo.

– Voisi olla jotain liikunnallista juttua, kuten seikkailukilpailuja matalalla kynnyksellä, Juntunen uskaltaa avata.

Pariskunnan valikoimaan kuuluvat monet kestävyyttä vaativat lajit, kuten triathlonit, polkujuoksu ja melontaretket, jotka kaikki voisivat luonnistua myös Naruskan kairassa.

He olivat esimerkiksi molemmat Ruotsin Jällivaarassa kisaamassa triathlonissa yhtenä vuonna

– Nimenomaan sen takia, mitkä maisemat ja paikka siellä on. Pyöräilet yhdestä kaupungista toiseen ja juokset vielä toiseen, Köntti kuvailee.

Köntti tuli lopulta kolmanneksi. Juntusen kisa ei mennyt niin hyvin.

– Polvitaipeessa oli joku vaiva silloin ja Irina meni ihan siellä juoksun loppuvaiheessa ohi – vähän siitä on hapan maku suussa, Juntunen sanoo ja molemmat nauravat makeasti päälle.

He nostavat Naruskan lähettyviltä triathloneja kevyemmäksi kohteeksi patikan Sorsatunturiin, jossa ovat ehtineet vierailla.

– Havaintona se, että siellä on sammaloituneita polkuja. Eihän etelässä ole sellaisia, vaan juurakko ja kivikko paistaa. Aivan taianomaista siinä mielessä, että ne ovat niin vähällä käytöllä, että eivät ole kuluneet ihan puhki, Juntunen sanoo.

– Koko päivä metsässä ja ei nähty ketään muita, Köntti lisää.

He luettelevat väkijoukkoja houkuttelevia kohteita, kuten Hetta-Pallaksen vaellusreitin ”valtatien” sekä Rukan ja Karhunkierroksen – Espoon Nuuksion poluista puhumattakaan.

– Tämä ei ole semmoinen turistirysä kuin joku muu, Juntunen summaa.

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Koti-Lappi-lehdessä elokuussa 2023.