Paikallisuutiset

Myllyn Äijän 30 vuotta sitten perustaneet Virmakosken veljekset aloittivat työt Levillä makkaranmyynnillä Eturinteen alla

Myllyn Äijä on yksi Levin perinteikkäimmistä ravintoloista. Perheyrityksen 30 vuotta sitten perustaneet Virmakosken veljekset Pertti, Kari ja Jyri istahtivat kuusi vuotta sitten yrittäjäksi vaihtuneen Sonja Toivosen kanssa muistelemaan menneitä.

Vaikka Virmakosket ovat luopuneet ravintolastaan, he ovat edelleen tuttuja kasvoja Levin matkailuympäristössä. Jyri ja Pertti tekevät yrityksensä kautta pyöräkone- ja polttopuutöitä, ja Kari työllistää itsensä kiinteistöjen huolintapalveluilla. Samoja töitä he ovat tehneet toki jo vuosikymmeniä.

– Aikaisemmin oltiin ravintolassa illalla yhteentoista ja sitten lähdettiin jotakin korjaamaan, Jyri sanoo.

Sonja tuli ensi kertaa Myllyn Äijään töihin vuonna 2006. Vetovastuu Myllyn Äijästä tuli puheeksi vuonna 2019, kun veljekset marssivat sisään Hotelli Kittilän ravintolaan kysymään, olisikohan Sonjalla kiinnostusta pyörittää ravintolaa Levillä. Sonja piti tuolloin ravintolaa kirkonkylällä hotellissa.

Sonja sai Myllyn Äijän auki jo ruskasesongille, mutta heti ensimmäisenä talvena Lappiin saapui koronavirus monenmoisine rajoituksineen.

– Pojat olivat erittäin hyvänä taustatukena siinä. Tukivat ja jeesasivat, niin hienosti selvittiin lopulta, Sonja sanoo.

Makkara, hampurilainen, lihis, munkit ja irtokarkit oli kovaa tavaraa, nyt se on olut ja viina. Jyri Virmakoski

Myllyn Äijä ei ollut ensimmäinen Virmakoskien ravintola. Kaikki lähti liikkeelle grillikahvilasta Eturinteen alta syystalvella 1986. Nykyisen V’inkkarin paikalla muun muassa paistettiin makkaraa.

– Makkara, hampurilainen, lihis, munkit ja irtokarkit oli kovaa tavaraa, nyt se on olut ja viina. Näin se maailma muuttuu, Jyri nauraa.

90-luvulla keskiolut tuli Leville rytinällä.

– Silloin kun käytiin lupia läpi, oli hyvin tarkkaa, että terassin kaide oli niin korkea, että isokaan tuoppi ei näkynyt. Ohikulkijat eivät saaneet nähdä, Kari nauraa.

Ravintolan nimi oli Ruokalevi. Kilpailua ei juuri ollut, eikä Levin rinteissä ollut valoja, saati lumitykkejä. Toimintaan kuului myös muun muassa aamupalan toimittamista mökeille.

Myllyn Äijän Virmakosket laittoivat pystyyn, kun heitä kysyttiin mukaan liiketiloihin, joissa aloitteli Levin Kausikämpät vuonna 1994. Ravintolatila valmistui syksyllä 1995, ja ravintolaa on sen jälkeen laajennettu pariin otteeseen.

Nimi Myllyn Äijä syntyi kiireellä monen muun ehdotuksen seasta. Veljekset tuumaavat, että Korsajoen vanhan myllyn paikka on lähellä ja kokki vaati edes etäisesti ruokaan liittyvää nimeä.

– Silloin tuntui, että nimi ei mennyt kovin paljon parempaan suuntaan Ruokalevistä, veljekset kertovat muistelleensa.

Jos ei tätä nyppylää olisi tässä ollut, en usko, että meidän alalla täällä olisi ollut hommia. Pertti Virmakoski

Virmakosken veljekset ovat saaneet oppinsa työhön käytännön hommissa.

– Ei me olla kukaan ravintola-alalle käyty kouluja vaan tekniselle alalle. Se oli sattuman sanelema juttu, Jyri sanoo.

– Jos ei tätä nyppylää olisi tässä ollut, en usko, että meidän alalla täällä olisi ollut hommia. Olisi lähdetty maisemia vaihtamaan, Pertti lisää.

Kari ehti työskennellä nuorempana myös Rovaniemellä radio- ja tv-asentajana, mutta hänkin viihtyi paremmin pohjoisempana.

Virmakosken veljesten juuret ja kahden vanhimman veljen synnyinseudut ovat Pohjois-Karjalassa. Veljesten vanhemmat tulivat pohjoiseen kahdeksi vuodeksi katsomaan Pohjois-Lappia, Norjaa ja Ruotsia. Talo rakennettiin Kittilään, kun lapsetkin viihtyivät.

Asiakkaat kyselevät edelleen Virmakoskien isää Jukkaa, joka tapasi autella ravintolassa tiskarina ja jututti asiakkaita.

Jukka ja Ritva ovat tehneet työuransa opettajina, ja he olivat perustamassa ravintolaa.

– Aina työpäivän jälkeen, jos loppui kolmelta koulu Kittilässä, isä oli vartin yli kolme täällä tiskaamassa, Jyri muistelee.

– He ovat kunniavieraita, on tosi ihana, että käyvät tässä, Sonja sanoo.

Ritva ja Jukka Virmakoski ovat opettajan työnsä ohella myös muun muassa majoittaneet matkailijoita Rautuskylän koululla ja vetäneet latukahviloita Totovaarassa.

Vanhemmat asuvat nyt Valtimolla. Siellä voi edelleen nähdä pakettiauton, jossa on isot Myllyn Äijän mainokset.

Meillä käristys on jäänyt vähemmälle. Kun kotona tekee hirvikäristystä, sitä ei viitsi tehdä yhtä annosta vaan heti viikoksi. Jyri Virmakoski

Tänä päivänä Myllyn Äijässä on 80 asiakaspaikkaa. Tilan kolmea salia voi jakaa tarpeen mukaan.

Veljekset käyvät yhä Myllyn Äijässä syömässä. Suosikkiruokia ovat lohikeitto, metsästäjänleike ja Myllyn Äijän häränpihvi.

– Meillä käristys on jäänyt vähemmälle. Kun kotona tekee hirvikäristystä, sitä ei viitsi tehdä yhtä annosta vaan heti viikoksi. Sitä mässätään sitten viikko, Jyri sanoo.

Sonja kertoo, että lihan saatavuus on nykyisin haastavaa. Naudanlihojen osalta heinäkuun lopussa piti tehdä joulukuun loppuun olevat tilaukset.

– Piti pikkuisen kiillottaa kristallipalloa ja katsoa, minkä verran myyn nautaa neljän kuukauden aikana, hän sanoo.

Poronlihojen osalta toimitusketju on helpottanut, sillä lihat tulevat Kittilän Pakatista. Kun tuottaja on lähellä, se vähentää varastotilojen tarvetta.

– Jossain vielä toimii se, että tuodaan ovelle. Etelässä ei mikään tuottaja tuo ovelle ilman isoja toimitusmaksuja, Sonja toteaa.

Ravintolan pyörittämisen lisäksi Sonja Toivonen järjestää catering-palveluita ja toimittaa ruokaa muun muassa yksityisille lentokoneille. Silloin pitää hänen mukaansa miettiä esimerkiksi, mistä yhtäkkiä saat lampaankaretta, valkoisia ruusuja ja tietynmerkkistä samppanjaa.

Toissa jouluna Sonja sai yöllä tilauksen järjestää aamupala 198 henkilölle, kun matkustajat jäivät lentokentälle. Kattaus onnistui, ja lisätilauksena tuli lounaskin.

– Tämän koko paletin pyöritys vaatii ammattitaitoisen ja sitoutuneen henkilökunnan, joka minulla on ja josta olen erittäin kiitollinen ja ylpeä, Sonja sanoo.

Myllyn Äijään vetää vakioasiakkaita tuttu nimi, ja ravintola on hyvällä paikalla Levin matkailuneuvonnan vieressä.

– Pojat ovat antaneet niin hyvät työkalut aloittamiseen, ja sain vielä nimenkin pitää, Sonja kiittelee.