Muualta Lapista

Muoniolainen Taisto Vieltojärvi vaihtoi hiihdon lintujen ruokintaan Särkitunturissa – ”Kun sen syksyllä aloittaa, ei saa lopettaa ennen kuin on ötökkää”

Kuusi vuotta lintuja ruokkinut Vieltojärvi haluaa tuoda iloa turisteille ja tehdä hyvää linnuille. Ruokintalenkki tapahtuu viikoittain säästä riippumatta, välillä juosten.

Muoniolainen Taisto Vieltojärvi vie särkitunturin kolmeen ruokinta-automaattiin kerran viikossa noin viisi kiloa siemeniä. Kuva: Eva Kaján

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Punatulkku päästää kirskuvan ääneen suuren männyn latvasta johon Taisto Vieltojärvi vastaa vihellyksellä. Heidän vuoropuhelunsa kestää hetken, kunnes punatulkku jatkaa matkaa.

Muoniolainen Vieltojärvi on ruokkinut lintuja talvisin Särkitunturilla noin kuusi vuotta. Hän kävi silloin Särkitunturilla ensimmäistä kertaa ja huomasi kuinka hömötiaiset tulivat lähelle hakien seuraa.

– Halusivat ruokaa, joita satunnaisesti saivat turisteilta, hän kertoo.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Vieltojärvi päätti asentaa Särkitunturin reitin varrelle itse tehtyjä ruokinta-automaatteja, joita alkoi täyttää talvisin. Ensimmäiset automaatit olivat puusta ja oravat murtautuivat niihin sisään ja söivät kaiken. Vieltojärvi kehitti automaatteja oravanvarmoiksi ja nykyään niiden runko on muovia ja kansi metallia.

– Kannesta ne oravat pääsevät muuten sisään.

Automaatteja on reitillä kolme. Niihin mahtuu yhteensä noin viisi kiloa kuorittuja auringonkukan siemeniä, joita Vieltojärvi kantaa repussaan. Vieltojärvi täyttää automaatit noin kerran viikossa. Todella kylmällä parikin kertaa. Myös isot urpiaisparvet tyhjentävät automaatit nopeasti. Hän aloittelee ruokintaa syyskuussa ja päättää sen toukokuussa pakkasöiden väistyessä.

Tämä on näistä suosituin, tässä on aina eniten lintuja.
Lapintiaiset herkuttelevat Taisto Vieltojärven tuomalla pähkinärouheella. Kuva: Eva Kaján

Rajalla uransa tehnyt Vieltojärvi kävelee rivakasti. Ensimmäinen automaatti on parkkipaikalta lähdettäessä heti ensimmäisessä mutkassa.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

– Tämä on näistä suosituin, tässä on aina eniten lintuja. Talvella tämä on todella kylmä paikka, Vieltojärvi kertoo.

Tänään Vieltojärven matkassa on Tarja-vaimo, joka tulee usein mukaan. Pariskunnalle lintujen ruokinnassa yhdistyy reipas ulkoilu, lintujen auttaminen ja ilon tuominen turisteille. Reitillä saattaa nähdä myös riekkoja, pöllöjä ja haukkoja pikkulintujen ohella.

Vieltojärvi kaivaa pienestä vyölaukustaan rouhittua pähkinää. Pähkinärouhetta hän asettelee tasaisen väliajoin tarjolle hangelle tai linnunpönttöjen päälle.

Kuukkeleilla on nyt pesintäaika, joten niitä on vähän.
Taisto Vieltojärvi jättää hangelle pähkinärouhetta tasaisin väliajoin. Kuva: Eva Kaján

Nykyään linnut tietävät jo, että ruokaa on tulossa. Ne saattelevat Vieltojärveä ennen ruokinta-automaateille saapumista. Vieltojärvi tervehtii niitä viheltämällä, johon talitintit ja lapintiaiset vastaavat.

MAINOS - juttu jatkuu mainoksen jälkeen

MAINOS - mainos päättyy

Toinen automaatti sijaitsee pienen notkon pohjalla jo selkeästi ylempänä polulla. Kuukkeleita ei näy, vaikka Vieltojärvi kuinka ojentelee kättään, joka on kukkuroillaan leivänmuruja.

– Kuukkeleilla on nyt pesintäaika, joten niitä on vähän.

Lapintiaiset hakeutuvat ujosti käden lähelle, mutta lentävät sitten kauemmaksi. Vieltojärven mukaan hömötiaisten määrä on selkeästi kasvanut vuosien varrella, vaikkei niitä tänään näy.

Ennen hiihdin paljon, mutta nyt menee talvet juostessa näiden lintujen kanssa.
Taisto Vieltojärvi teki ruokinta-automaatit ensin puusta, mutta oravat järsivät ja tyhjensivät ne. Muovi kestää oravia paremmin, mutta niistäkin orava ottaa osansa. Kuva: Eva Kaján

Vieltojärvi ei ole miettinyt harrastuksensa kustannuksia, mutta alkaa laskea siementen määrää. Viisi kiloa viikossa noin yhdeksän kuukauden ajan. Siitä tulee lähemmäksi 180 kiloa kuorittua siementä. Aikaakin siihen menee. Joskus Vieltojärvi juoksee reitin. Se kestää noin 40 minuuttia. Tarja-vaimon kanssa kävellen vähän yli tunnin.

– Ennen hiihdin paljon, mutta nyt menee talvet juostessa näiden lintujen kanssa, hän kertoo juoksulenkkarit jalassa.

Vielä noustaan vähän ylemmäs ja kohta on jo Särkitunturin kota edessä, jonka lähellä viimeinen automaatti sijaitsee. Sitä on kaltoinkohdeltu, sillä jotkut ovat yrittäneet repiä sitä irti. Osa automaateista täytyy uusia ensi talvena ja Vieltojärvi pohtii myös isompien automaattien kehittämistä muoviputkista.

Joskus ruokintalenkkiin yhdistyy Särkitunturin huiputus, kuten tänään. Reppu saa jäädä puun juurelle automaatin luokse ja huiputtaminen tapahtuu ilman kantamuksia. Ihmisiä ei ole paljon mutta polku on kova. Joskus Vieltojärvi on keskitalvella lumisateiden jälkeen ensimmäinen kulkija ja silloin luminen polku on hidas kulkea. Mitään säärajoituksia Vieltojärvellä ei ole. Automaatit täyttyvät säällä kuin säällä.

– Kylmimmillään on ollut -37 astetta.

Vieltojärvi kertaa vielä tärkeimmän vinkin talvella lintujen ruokintaa harkitseville.

– Kun sen kerran aloittaa, ei saa lopettaa ennen kuin on ötökkä tai itikkaa ilmassa.

Taisto Vieltojärvi käy ruokkimassa linnut kävellen tai juosten. Joskus hän käy samalla myös tunturin huipulla. Kuva: Eva Kaján
Kommentoi  (0) Ilmoita asiavirheestä