Ihmiset

Muistokirjoitus: Aira Pietilä (os. Vaattovaara), 1937–2025, pääsi maaliin elämän hiihtoladulta

On mitä kaunein kevätpäivä, 29. maaliskuuta 2025. Sieppijärven kirkkoon kokoontuu monenikäinen joukko ihmisiä. Olemme saattamassa viimeisten tervehdysten kera Eino ja Aili Vaattovaaran lapsista viimeistä haudan lepoon. Aira on heidän neljäntoista lapsensa viimeinen.

Surun ja kaipauksen kuormittavat askeleet ja katseet kertovat suvun ihmisten keskinäisestä rakkaudesta sekä suhteesta vainajaan. Airan oma perhe tuntee muistot kipeimmin. Me muu suku ja ystävät haluaisimme lohduttaa, mutta sanoja emme löydä, kuitenkin tunnelma auttaa mykkyyttämme, joka on menetyksen tuomaa yhteistä sielun laulua. Elämän Herra siunaa sinä viisautesi tavalla meitä kaikkia.

Kiltti Aira ei sen enempää vaatinut, vaan ohitti laidasta kohti maalia.

Airan luonnetta kuvattiin monella tavalla. Todeksi niiden olemassaolon kertoo pieni tapaus tätini Airan ja omasta elämästäni. Oli hiihtokilpailut, Antti Iivarin järjestämänä. Aira oli tunnetusti hyvä hiihtäjä.

Tästä hiihtokilpailusta muodostui elämäni ainoat. Olin pari vuotta Airaa nuorempi. Lähellä maalia kuulin pehmeän pyynnön selkäni takaa, ”latua”. Tunsin Airan pyynnön ja vastasin, ”enkä anna latua, mene laiasta, minua niin paleleekin”. Kiltti Aira ei sen enempää vaatinut, vaan ohitti laidasta kohti maalia.

Minä jäin ja samassa luiskahti ”mäystimestä” toinen jalka ja kohta perässä toinenkin. Sitten tuli itku. Antti Iivari lähti maalista juoksemaan hiihtäjää vastaan, koppasi hänet roikkuvine suksineen kainaloonsa, juoksetti maaliin ja julisti suurella äänellä, ”Emmakin pääsi maaliin!”

Kauniit muistot ja kiitollisuus mielissämme lähdimme kotimatkalle.

Rakas Aira on nyt elämänsä maalissa, me olemme vielä ladulla, matkamme on kesken. Paras tulos olisi se, kun saisimme Vapahtajamme kainalossa kuulla sanat, että olemme päässeet maaliin.

Kauniit muistot ja kiitollisuus mielissämme lähdimme kotimatkalle. Veljemme Erkki julkaisi ilonsa siitä, että saattoväki sai uudistaa ihmissuhteensa tavatessaan toisiansa tilaisuudessa, jossa Airan poissaolo vain varjosti mieliä.

Lämpimät jäähyväiset Aira-tädille.

Emma Marin ja ystävät