Muualta Lapista

Mitä kuuluu Kirkkoniemeen?

Olen kuullut Ivalossa viettämäni ajan aikana pohdintaa, että mitähän Kirkkoniemeen kuuluu? Onko siellä kaikki kaupat vielä elossa? Seisooko ne aavemaisina tyhjinä auki? Lähdin siis itse Kirkkoniemeen selvittämään asiaa.

Saavun Kirkkoniemeen edellisenä iltana ja ensimmäinen asia minkä näen, ovat suuret ruokakaupat, ostosparatiisit ja iso kyltti, jossa lukee tervetuloa Kirkkoniemeen. Olo on hieman surrealistinen verrattuna muihin Norjan pieniin rannikkokyliin.

Löydän retkipaikan kukkulan päältä. Sieltä aukeaa maisemat Kirkkoniemen sataman ja Prestøyan ylle. Illan vietänkin tuijottaessa Jäämeren kanaalia ja tähystellen valaita ja meren elämää. Seuraavana päivänä lähden tutustumaan kylään.

Jo ensi askelmilla voi sanoa, että kylä ei ole aavemainen. Kaduilla on vaikka kuinka paljon vilskettä ja ihmisiä. Jopa parin auki olevan ravintolan ja kahvilan terassit ovat täyttymässä. Toki olen saapunut paikalle aurinkoisena päivänä, jolloin ihmiset ovat luonnollisesti enemmän liikkeellä.

Mutta silti, jos kaupunki olisi aavemainen kuina päivänä niin miten nämä kaikki ihmiset ovat tänne nyt saapuneet? Myös kaksi kylässä olevaa ostoskeskusta pitävät ovensa ja liikkeensä auki. Ostoskeskuksien lisäksi Google mapsin mukaan täällä on myös vaikka kuinka paljon hotelleja, toki ilmeisesti vain kaksi niistä täyttää hotellin vaatimukset. Muut ovat hieman Neuvostoliiton aikaisen oloisia majapaikkoja.

The Barents Observer median päätoimittajan Thomas Nilsenin mukaan Kirkkoniemi on täysissä voimissaan. Se, että venäläisiä ei enää kuljeteta busseilla Murmanskista tänne shoppailemaan ei ole vaikuttanut asiaan.

Viisi vuotta sitten, ennen koronaa ja sotaa Kirkkoniemen kylä oli suosittu ostospaikka venäläisille. Nyt kuitenkin raja on kiinni. Se suljettiin ensin koronan seurauksena, jonka jälkeen se avautui hetkeksi ja sulkeutui taas sodan takia. Rajan sulkeminen oli Norjalle kova paikka, sillä Norja oli viimeisiä maita sulkemassa rajaa. Se sulki sen vuosi sen jälkeen, kun muualla Euroopassa ylitystä ruvettiin kontrolloimaan.

Murmanskin ja Kirkkoniemen bussi on toki edelleen operoinut, mutta nykyään siitä kulkee vain minibussi ja kyytiin pääsee läheiset perheenjäsenet (vanhemmat, lapset). Ostosmatkailu on siis täysin loppunut. Liikkeet pysyvät kuitenkin auki, mutta miten?

Nilsenin mukaan liikkeet elävät nykyään paikallisten voimin. Hän kertoo, että tänne tullaan ostoksille muualta Pohjois-Norjasta. Se pitää liikkeet vielä hengissä. Ainoastaan kaksi elektroniikka -kauppaa on sulkenut ovensa, Biltema ja Power. Asiaan kuitenkin vaikuttaa myös suuresti, että pystyssä olevat liikkeet ovat isoja kansainvälisiä ketjuja. Niiden omistus ei siis ole Norjassa, jolloin niitä voidaan pitää auki tappiollisinakin. Norja hyötyy vain veroedusta, mutta ei joudu maksamaan liikkeiden pitämisestä, Nilsen kertoo.

Toki, työntekijöiden määrä on vähentynyt palvelualoilla, kun kauppoihin ei tarvita enää yhtä montaa asiakaspalvelijaa.

– Jotkut ovat menettäneet työnsä kaupassa, mutta ovat löytäneet uuden työn esimerkiksi turismin parissa. Työttömyys ei ole täällä kasvanut, Nielsen sanoo.

Inarin tapaan turismi on kasvanut myös Kirkkoniemellä. Scandic hotellin manageri Anita Svortevik kertoo, ettei rajan sulkeminen ole vaikuttanut turismiin millään lailla. Päinvastoin, se on viime vuosina vain kasvanut. Tänäänkin hotellin aamupalalla oli melkein 200 asiakasta. Ilmiö on sama kuin Suomen puolella.

Pohjoinen on jatkuvasti halutumpi matkakohde ja usein turistit yhdistävät samaan lomaan molemmat maat. He saapuvat ensin lentokoneella Ivaloon ja Saariselkään, jonka jälkeen jatkavat bussilla Kirkkoniemeen.

Pohjois-Norjan matkailu kiinnostaa myös enemmän karavaanereita ja puhutaan jopa ruuhkasta. Toki karavaanarit eivät hotelleja käytä, mutta kuluttavat silti muita palveluita.

Kirkkoniemellä turisteja tuo vielä lisää Pohjois-Norjaa Bergenistä ajava risteilyalus. Moni menee risteilyn vain toisensuuntaisesti, jolloin he jäävät Kirkkoniemeen, yöpyvät ja lentävät seuraavana päivänä pois. Kyseinen risteily on jo kulkenut reittiä monia vuosia ja on aina ollut suosittu matkailijoiden keskuudessa.

Nykyinen taksin kuljettaja Dima Paulsen on yksi niistä, jotka menettivät työnsä Venäjän hyökkäys sodan takia. Hän työskenteli aiemmin Kimekillä, kun työvoimaa ei enää tarvittu samalla mittakaavalla. Kimek on suuri teollisuusyritys, joka korjasi Venäjältä tulleita laivoja. Nyt kun pakotteet ovat vieneet laivat pois, on myös yrityksen toimiala pienentynyt.

Paulsen on kuitenkin löytänyt muita töitä. Hän työskentelee taksikuskina ja pienessä kaupassa. Hän ei tosin tiedä, koska kyseinen kauppa sulkee ovensa.

Toivoa pidetään yllä kaivostoiminnan osalta. Hän kertoo, että viime vuosina on ollut puhetta että lähellä sijaitseva rautakaivos avattaisiin taas. Kaivos suljettiin vuonna 2015 ja on nyt saanut luvan aloittaa toimintansa uudelleen. Se työllistäisi hänen mukaansa 200 - 300 ihmistä.

Kahvilan työntekijä Simona Sidlauskaite ihmetteleekin, että miksi puhun rajansulkemisen vaikutuksista. Hän kertoo kaivoksen sulkemisella olleen paljon suurempia vaikutuksia.

– Ennen sulkemista täällä asui paljon väkeä Ruotsista, Suomesta ja muista maista. He työskentelivät kaivoksella. Nyt sen avaamista on luvattu viimeiset 8 vuotta, Sidlauskaite kertoo.

Hänen mielestään valtiolla on siis paljon muitakin huolia talouden kannalta kuin raja ja pakotteet. Hän nostaa toiseksi esimerkiksi kalastuksen rajoitteet.

Tunnenkin itseni hieman typeräksi, että kuvittelin ostosmatkailijoiden voivan olla syy kaupungin haalistumiselle.

Kirkkoniemi näyttää pyörivän ja elävän hyvin myös ilman venäläisiä. Toki ironisesti ostoskeskuksen edessä mainostetaan matkoja rajalle. Kylässä ollaan selvästi osattu myös ottaa hyöty irti rajan sulkemisesta, sillä moni matkailuyritys tarjoaa retkiä niin maateitse kuin meriteitse katsomaan suljettua rajaa.

Elämä on muuttunut, mutta ei kuollut.

Jopa ostoskeskuksen sisällä riittää vilinää. Toki kaikkiin kauppoihin ei enää riitä asiakkaita. Dressmanin myyjä Luba Linstrand kertoo eri näkemyksen. Hänen mielestään kaupunki on kuollut tai ainakaan vaateliikkeissä ei ole enää asiakkaita. Hän kertoo, että nykyään liikkeessä käy silloin tällöin asiakas ostoksilla. Ennen virtaa oli vaikka kuinka.

Kysyn, että miten liike pysyy sitten auki. Hän ei osaa sanoa, mutta kuulemma sinnittelee. Hänen mukaansa tilanteeseen kuitenkin pitää vain sopeutua. Linstrand epäilee ettei rajaa ei välttämättä avata enää koskaan. Hän on itse puoliksi ukrainalainen ja venäläinen.

– En ymmärrä miksi soditaan. Venäläiset ja ukrainalaiset ovat myös suureksi osaksi sukua keskenään. Se on aivan kuin veljekset tappaisivat toisiaan, Linstrand sanoo.

Kylän keskustassa sijaitsevasta ostoskeskuksesta ei ole suljettu yhtäkään liikettä. Se näyttää voivan asiakasvirran vähenemisestä huolimatta hyvin ja sisällä näkyy ihmisiä siirtymässä liikkeestä toiseen.

Kaupungin laidalla olevassa ostoskeskuksessa tilanne on eri. Sisään astuessa näen heti tyhjät liiketilat. Liiketilat ovat entisiä elektroniikka -liikkeitä. Yksi paikallisista kuitenkin kertoo, että kaupungilla kiertää huhu jonka mukaan sellaista ollaan taas avaamassa.