Paikallisuutiset

Mikä on karmein muistosi eräopaskoulutuksesta? – Yli sata entistä opiskelijaa kokoontui Muonioon

Kolme entistä opiskelijaa kertoo parhaan ja karmeimman muistonsa Muonion Lappian erä- ja luonto-opaskoulutuksesta, joka juhli 30-vuotista olemassaoloaan viikonloppuna.

Eräopaskoulutus alkoi Muoniossa syksyllä 1995, tasan 30 vuotta sitten, ammattiopisto Lappian entinen pitkäaikainen kouluttaja ja rehtori Veli-Pekka Kurki kertaa yleisölle. Juhlavuoden kunniaksi paikalle on saapunut yli sata entistä ja nykyistä opiskelijaa ja runsaasti vanhoja ja nykyisiä kouluttajia.

Aloite koulutukselle tuli aikoinaan Harrinivasta, jossa oli tarve luontoa tunteville oppaille. Alun perin koulutus oli nimeltään luontomatkailuopas, jonka opiskelijat tunnettiin lumoina. Nimi jäi elämään.

Kysyimme lumoilta, mitä heidän vuodestansa jäi mieleen.

Tai hetkinen, jos pitää sanoa yksi, sanon kartta. Jeremias Kämäräinen

Jeremias Kämäräinen, lumo 2023–2024 (Ylläs, rakennusmies)

1. Miksi lähdit lumoksi?

Kuulin koulutuksesta, kun tein rakennushommia Muoniossa ja tutustuin lumoihin työni ohessa. Mietin, että olis kiva ittekkin käydä se. Hain ja minut valittiin varasijalta.

2. Mikä on paras muistosi lumovuodesta?

Kirsin (Väisänen) opetuksista jäi hyvät muistot. Etenkin molemmat Antinpalon leirit ja Hetan lumirakentaminen. Kirsi oli yhtä reilu kaikille.

3. Entä hirvein?

Hirvein muisto oli kesän harjoittelu. Se ei mennyt putkeen, ja oli haasteita omistajan kanssa. Olin Norjassa ja jouduin tekemään asioita, joista ei oltu alun perin sovittu.

4. Mitä pakkaat aina mukaan retkelle?

Karttaa ja kompassia. Tai hetkinen, jos pitää sanoa yksi, sanon kartta. Pääsee silloin maastosta ainakin pois.

Olen saanut ystäviä loppuelämäksi. Esther Harmsel

Esther Harmsel, lumo 2003–2004 (Alankomaat, sosiaalityöntekijä, vammaispalvelut)

1. Miksi lähdit lumoksi?

Olin Fell Trekillä Hannulla (Rauhala) lomalla ja kysyin meidän oppaaltamme, minkälaisen koulutuksen hän oli käynyt. Hän oli lumo. Silloin Etelä-Suomessa oli joku eräopaskurssi osittain englanniksi, mutten päässyt sisään. Hain tänne. Asuin ennen koulutusta 3–4 kuukautta paikallisen perheen luona oppiakseni kieltä. Lumona opin lisää.

2. Mikä on paras muistosi lumovuodesta?

Olen saanut ystäviä loppuelämäksi. Muoniolaiset ovat auttavia ja he ottavat meidät lumot omakseen.

3. Entä hirvein?

Melonta! Olimme melomassa joella Reijon (Suomaa) kanssa ja minua pelotti jo valmiiksi. Reijo laski edeltä ja sanoi, että hän viheltää pilliin, kun saa tulla. Olimme ensimmäinen kanootti ja kuulimme pillin äänen. Meloimme kohti koskea, mutta sen yli oli vedetty poroaita. Reijo puhalsi useita kertoja pilliin varoitukseksi, että älkää tulko. Mitään ei sattunut, emmekä kaatuneet, mutta minua pelotti jo valmiiksi ja sitten kävi näin. Pyysin, että saisin laskea kosken uudestaan ja näin tehtiin. Meillä ei ole Hollannissa koskia.

4. Mitä pakkaat aina mukaan retkelle?

Kannan mukanani paljon vettä, pullovettä. Hollannissa ei tarvitse puukkoja eikä kirveitä retkellä.

Oli niin kylmä, että oli zombie-moodi päällä. Erja Paaso

Erja Paaso, lumo 2004–2005 (Ii, opettaja)

1. Miksi lähdit lumoksi?

Tätini oli käynyt lumokoulutuksen, ja se oli lapsuusajan haave. Minulle tuli hyvä sauma lähteä, kun olin 20 vuotta.

2. Mikä on paras muistosi lumovuodesta?

Paras muistoni on ylipäätänsä yhteisöllisyys. Retkillä oli tosi hyvä meininki. Etenkin Huippuvuorten retki jäi mieleen.

3. Entä hirvein?

En muista missä olimme, mutta rakensimme laavuja ja rakovalkean. Oli niin kylmä, että oli zombie-moodi päällä. Minulta loppui energiat puita kantaessa.

4. Mitä pakkaat aina mukaan retkelle?

Minulla on aina mukana puukko, tulitikut ja istuinalusta.

Kirjoittaja on suorittanut lumokoulutuksen ja toimii nykyään kurssilla kouluttajana.

Katso lisää kuvia juhlasta kuvagalleriasta:

Juttua on muokattu 18.8. kello: Lisätty Veli-Pekka Kurjen titteliin entinen pitkäaikainen kouluttaja. Lisätty faktalaatikkoon erä- ja luonto-opas koulutuksen kesto: yksi vuosi.