Paikallisuutiset

Mikä oli ensimmäinen kirjastolainasi? Satavuotias Kolarin kirjasto pyytää muistoja ja valokuvia

Erityisesti faktatietoa Kolarin kirjastojen alkuvaiheista kaivataan. Muistoja ja valokuvia voi lähettää syyskuun loppuun asti.

Millainen on Kolarin kirjastonjohtajan ensimmäinen kirjastomuisto?

Kyösti Satokankaan muisto vie 1970-luvun alun Nuottavaaraan. Koulussa, veistoluokan vieressä oli sivukirjasto, josta noin kymmenvuotias poika lainaili niin sanottuja poikakirjoja. Yhden kerran hän lainasikin tytöille suunnatun kirjan, Anni Polvan Tiina-kirjan.

– Sehän oli aika hävettävää, Satokangas naurahtaa.

Erilaisen kirjan lukemalla pääsi näkemään maailmaa, joka itselle oli uusi ja vieras. Satokangas huomasi, että kirjastossa se on mahdollista.

Myöhemmät teiniajan kirjastomuistot vievät Kolarin kirkonkylälle. Kun Satokangas kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1983, pääkirjasto oli toiminut noin puolentoista vuoden ajan uusissa tiloissa vastavalmistuneen kunnantalon vieressä. Ennen sitä kirjasto oli toiminut yläkoulun toisessa kerroksessa, nykyisen musiikin luokan tiloissa.

– Kirjasto avasi taiteen, tieteen ja musiikin. Täällä pystyi tutustumaan laajoihin aineistoihin, Satokangas muistelee.

Yksittäisissä kirjastoissa pidettiin tuolloin laajempia aineistoja, toisin kuin nykyään, kun useat niteet ovat Lapin kirjaston yhteisiä.

Lukiossa Satokankaalle tuli mieleen, että kirjastoala voisi olla oma ala. Kirjastossa näki, miten tietoa voidaan järjestää. Kolarin kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtajana hän on työskennellyt vuodesta 2011.

Onko se sitten ollut Pääkön talossa, koska siellä on koulua pidetty?

Kolarin kirjasto täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tasavuosia juhlii myös kirjastoauto, joka on liikennöinyt 50 vuotta. Kirjasto juhlistaa juhlavuotta tilaisuudella marras–joulukuun vaihteessa ja kerää nyt kolarilaisten kirjastomuistoja, -faktoja ja vanhoja valokuvia.

– Erityisesti toivotaan faktatietoa kirjaston alkuajoista, ennen vuotta 1947, koska sitä meillä ei oikein ole. Myös sivukirjastoista ja kirjastoautosta pyydetään muistoja ja tietoja, Satokangas sanoo.

Kolarin kirjaston katsotaan alkaneen Sieppijärvellä kevättalvella 1924, kun koulukirjasto laajeni yleiseksi kirjastoksi, joita tuolloin kutsuttiin kansankirjastoiksi. Yleinen oppivelvollisuus oli tullut voimaan 1921, ja kirjastoilla haluttiin parantaa suomalaisten sivistystä. Kolarin kouluilla kirjastokoelmia toki oli jo ennen 1920-luvun alkua.

Satokankaan tiedossa ei ole, missä Kolarin ensimmäinen yleinen kirjasto sijaitsi.

– Onko se sitten ollut Pääkön talossa, koska siellä on koulua pidetty? Tämäkin olisi nyt mielenkiintoista selvittää.

Sotien jälkeen vuodesta 1947 pääkirjasto toimi Sieppijärven kouluparakissa, jossa kirjastolla oli ahtaat, alle kymmenneliöiset tilat. Tilat olivat ahtaat myös pääkirjaston muutettua Kolariin kuntakeskuksen vaihduttua. Tilat kirjastolle saatiin koululta vuonna 1972. Kirjastolautakunta moitti tiloja 1970-luvulla ahtaiksi ja toimimattomiksi, joissa kirjaston tehtäviä eli neuvontaa, tiedottamista ja asiakasviihtyvyyttä ei voinut toteuttaa.

– Aika nykyaikaisiakin ajatuksia, Satokangas toteaa lautakunnan pöytäkirjasta.

Kirjasto oli niin ahdas, ettei kokoelmaa voinut kasvattaa. Uudet tilat vuonna 1982 paransivat kolarilaisten kirjastokokemuksen.

Kirjasto on myös meän ainoa kaikille avoin, yhteinen tila.

Kirjastolaiset pyytävät nyt muistoja erityisesti sivukirjastoista ja niitäkin pienemmistä lainausasemista, joita toimi vuoteen 1963. Lainausasemia oli Äkäsjokisuulla, Ruokojärvellä, Koivumaassa, Kurtakossa, Pasmajärvellä, Venetissä, Väylänpäässä, Äkäslompolossa, Taapajärvellä ja Juustovaarassa. Lainausmääriltään asemat olivat pieniä. Esimerkiksi vuonna 1955 Kurtakossa oli käynyt 15 lainaajaa, jotka olivat lainanneet yhteensä 55 kirjaa.

Kun kirjastoauto alkoi liikennöidä vuonna 1974, sivukirjastot Sieppijärveä lukuun ottamatta lakkautettiin.

1990-luvulta lähtien kirjasto ja kulttuuritoimi on ollut yhtä. Kirjasto on myös erilaisten kulttuuritapahtumien toteuttaja, ja kirjaston tiloja käytetään moninaisesti.

– Kirjasto on myös meän ainoa kaikille avoin, yhteinen tila, Satokangas muistuttaa.

Kirjastomuistoista ja -valokuvista kootaan loppuvuodesta näyttely, ja niitä julkaistaan ainakin netissä ja mahdollisesti myös paperijulkaisuna.

Lähes jokaisella kuntalaisella lienee jonkinlainen kosketuspinta kirjastoon. Muistoja voi kertoa nimellään tai nimettömästi. Satokangas painottaa, että kaikenlaisia muisteluksia halutaan.

– Ei ne kaikki välttämättä ole positiivisia, ja saa kertoa myös semmosia epämukavampiakin kokemuksia.

Jo tulleissa kolarilaisten muistoissa on korostunut kirjaston iso merkitys kolarilaisten elämässä. Kirjasto on koettu tärkeäksi palveluksi.

Kertomaan houkuttelee se, että vastanneiden kesken arvotaan viisi 50 euron arvoista palkintoa.

Vastausaikaa syyskuun loppuun asti

Verkkolomake muistojen kirjoittamista varten löytyy kirjaston sivuilta. Valokuvia ja muistoja voi lähettää 30. syyskuuta mennessä otsikolla Kirjastomuistoja 2024 myös sähköpostitse osoitteeseen kolari.kirjasto@kolari.fi. Niitä voi tuoda myös käsin kirjoitettuna kirjastolle. Liitä vastaukseen nimi, ikä ja yhteystiedot. Toimittaessasi valokuvia kerro, mistä kuva on ja kuka on ottanut valokuvan.

Muistot voi kertoa kirjaston työntekijöille myös suullisesti. Kirjasto on mukana Pasmajärven perinnepäivässä 31. elokuuta kirjastoauton kanssa ja ottaa tuolloin vastaan muistoja.

Voit kertoa esimerkiksi millainen oli ensimmäinen muistosi kirjastosta. Mikä on merkittävin, noloin, mukavin tai hyödyllisin muistosi? Ensimmäinen lainasi? Voit kertoa, mitä kirjoja luit, mitä tunteita ne herättivät ja millaisia muistoja sinulla on kirjastoista ja kirjastonhoitajista. Miten kirjasto on muuttunut ja mikä merkitys kirjastolla on ollut elämässäsi?

Lisätietoja saa Kyösti Satokankaalta, 040 489 5015 tai kyosti.satokangas@kolari.fi

Jutussa on käytetty lähteenä Ritva Nurminoron historiikkia Kolarin pääkirjasto 20 vuotta (2002). Nurminoro oli Kolarin kirjastonjohtaja 1988–2004.