Kolumnit

Miika Sirkiän kolumni: Yksin oleminen on vaikeaa kenelle tahansa

En ole ehkä käynyt tarpeeksi metsässä tänä syksynä, sillä televisiossa pyörivä Alone Suomi -ohjelma on imaissut minut sohvalle tehokkaasti. Sarjassa kahdeksan ihmistä viedään vähissä kamppeissa inarilaisen järven rannalle, ja pisimpään sinnittelevä voittaa. Kilpailijat kertoivat avausjaksoissa, että haastavinta tulisi olemaan yksin oleminen ja ikävän tunteet. Nälkä, kylmyys ja märät oltavat pelottivat yllättävän vähän.

Yksin oleminen on laumassa viihtyvälle ihmiselle haastavaa, vaikka ajatus tuntuu joskus houkuttavalta. Monet kerrat olen lähtenyt kalareissulle pariksi kolmeksi päiväksi, mutta olen kuitenkin luikkinut takaisin ihmisten ilmoille jo yhden yön yksin kärvisteltyäni. Retkellä ajatusten vaihto ja vahvojen tunteiden jakaminen on tärkeää. Ison kalan saaminenkin on loppujen lopuksi aika merkityksetöntä, jos lähellä ei ole ketään kenen kanssa siitä iloita.

Alone Suomessa osallistujat saivat mukaansa rajallisen määrän välineitä, muun muassa pressun ja kahdet kalaverkot. Puhelin ei kuulunut varusteluetteloon, mutta he saivat kuitenkin tärkeän terapiakoneen: kameran. Verkossa suosiotaan ovat jo kauan nostaneet videot, joissa päähenkilö puhuu kameralle kuin tämä olisi hänen vierellään oleva ystävänsä. Kameralle pälpättäminen on merkittävä osa esimerkiksi norjalaisen seikkailijan Lars Monsenin tuotantoa. Olisiko yksinvaellus Kanadan halki mennyt yhtä mukavasti ilman kameraa?

Ratkaisevaksi keksinnöksi Inarin seikkailussa näytti nousevan lautan rakentaminen. Verkkojen laskeminen rannasta on haastavaa, mutta miten teet veneen ilman älypuhelinta tai edes kaveria, jonka kanssa ideoida ja touhuta? Toisaalta, jos onnistut yksin toimivan lautan rakentamaan ja saamaan vielä kalan, se tuo uskoa omaan selviytymiseen.

Sarjan amerikkalaisessa versiossa voittaja on selvinnyt maastossa pisimmillään kolmisen kuukautta. Inarissa tuossa ajassa järvi olisi ehtinyt jäätyä ja kaamos alkaa. Silloin olisi tarvittu jo turkistakkia.

Alone Suomen omat ennakkosuosikkini tippuivat lopulta pelistä terveyshaasteiden vuoksi. Heillä näytti olevan kaikki hyvin: kalaa nousi, yksinäisyyden kanssa pärjättiin ja mielessä siinsi jo Inarin kevät. Kilpailijat olivat yllättävänkin sinnikkäitä, yksikin porskutti melkein voittoon asti paleltuneita sieniä syömällä. Voittaja vietti erämaassa viisi viikkoa.

Yhteiskunnassa asiat on tehty mukaviksi, ja kun ihmisten välinen yhteistyö toimii, vettä tulee hanasta ja selviytymisohjelmat pyörivät televisiossa. Juttukavereitakin löytyy välillä kyllästymiseen asti. Tätä kaikkea osaa arvostaa vielä enemmän kun käy yksin metsässä vaikka vain yhden vuorokauden.

Puhelin ei kuulunut varusteluetteloon, mutta he saivat kuitenkin tärkeän terapiakoneen: kameran.

Kirjoittaja on Kittilälehden päätoimittaja.