Mielipiteet

Mielipide: Pumppujen avulla varastoidaan sähköä tulevaisuutta varten

Aurinko- ja tuulivoiman määrä kasvaa vauhdilla, joten säätövoimaakin tarvitaan lisää. Aurinko- ja tuulivoima ovat hyvin sääriippuvaisia. Aina ei tuule, eikä aurinko paista. Silloin on turvauduttava sähkövarastoihin, kuten akkuihin, vetyyn ja erityisesti pumppuvoimaloihin.

En kannata vanhanaikaisen vesivoiman lisärakentamista, kuten Ounasjoen valjastamista, Vuotoksen allasta tai Sierilän-mallisia voimaloita. Oikein rakennettuina pumppuvoimalat ovat hyvin toimivia ratkaisuja. Niihin tarvitaan ehdottomasti suljettu vedenkierto ala-altaineen.

Pumppuvoimala ei tuota lisää sähköä, vaan pikemminkin kuluttaa sitä. Toiminnasta saadaan kannattava, kun vesi nostetaan halvalla sähköllä ylös ja lasketaan kalliin sähkön aikana alas. Siten positiivinen taloudellinen tulos saadaan hintavaihteluihin perustuen. Maailmalla sähkö varastoidaan pumppuvoimaloiden varastoaltaisiin 99-prosenttisesti.

Pumppuvoimalat ovat pitkäikäisiä ja kestäviä laitoksia säätösähkön tuotannossa.

Kiinnostuin pumppuvoimaloista vuoden 2015 aikoihin, kun aloin ihmetellä, että miksi Suomessa ei ole Jumiskoa lukuun ottamatta pumppuvoimaloita. Vastaukseksi sain, että Suomessa ei ole riittävästi yli 200 metrin korkeuseroja. Tutkin karttoja ja tein johtopäätöksen, että Kemijoen valuma-alueellakin on pumppuvoimalle sopivia paikkoja tuhansien megawattien määrä. Voimaa riittäisi vientiinkin.

Perinteinen vesivoima, kuten Ounasjoen valjastaminen, Vuotoksen rakentaminen ei tule kysymykseenkään, vaan on rakennettava pumppuvoimaloita vesivoimaloiden lähelle valmiin infran tuntumaan. Pumppujen avulla voidaan luopua rajusta virtaamien säännöstelystä, jolloin monikäyttö elpyisi, esimerkiksi virkistykselle on kysyntää, myös kalojen vaellukset onnistuisivat entiseen malliin.

Sähköä voidaan varastoida akkuihin, vetyyn tai pumppulaitoksiin. Pumppuvoimalat ovat pitkäikäisiä ja kestäviä laitoksia säätösähkön tuotannossa.

Haitalliset aineet leviävät ympäristöön ja häritsevät ekosysteemin toimintaa.

Hyvä esimerkki on Kemijärven Ailankatuntunturi, jonka korkeusero Kemijärven pinnan tasoon on 260 metriä.

Ailangan voimalan alavarastona on Kemijärvi, johon sisältyy useita ongelmia. Ylävarastosta irtoaa ja liukenee haitallisia aineita: humusta, ravinteita, raskasmetalleja, kuten elohopeaa. Elohopea rikastuu ravintoketjussa

Haitalliset aineet leviävät ympäristöön ja häritsevät ekosysteemin toimintaa.

Kun ei ole kunnollista alavarastoa, niin järveen purettava vesi muuttaa järven ja joen virtaamia haitallisesti.

Pumppuvoimaloiden isona ongelmana on hankkia pumpuille riittävästi halpaa uusiutuvaa energiaa.

Ensimmäisiä voimaloita kaavaillaan Kemijärvelle. Kaksi isompaa ja kaksi pienempää laitosta on tuotannossa 30- luvulla, mikäli luvitukset onnistuvat. Tehot olisivat 550–600 megawattia ja noin 100 megawattia tai sen alle.

Isolle voimalalle tulisi hintaa satoja miljoonia ja pienemmille laitoksille 100–200 miljoonaa euroa.

Mahdollisesti voimaloita tulisi myös Rovaniemelle ja Sodankylään. Sierilän säätövoimala olisi tuottanut energiaa 155 gigawattituntia vuodessa 44 megawatin teholla. Laitos olisi maksanut 150–200 miljoonaa euroa.

Vertailun vuoksi totean, että Ailankatunturin laitos tulisi maksamaan altaiden ja tunnelin osalta noin 85 miljoonaa euroa ja lisäksi koneiston hinta.

Pumppuvoimaloiden isona ongelmana on hankkia pumpuille riittävästi halpaa uusiutuvaa energiaa.

Pallakset kuuluvat nyt Muonion kuntaan. Alue on osa Kemijoen valuma-aluetta. Jostakin syystä Muonio ei kuulu jokivarren kuntien muodostamaan Lohijokitiimiin. Lohi nousi aikoinaan Ounasjoen sivujokeen, Käkkälöjokeen Enontekiöllä.

Kemijoki Oy:n tuotannosta Muonio saa pienen osan. Lisäksi asukkaat saavat hiukan edullisempaa ja varmempaa sähköä.

Kirjoittaja on Muonion Särkijärvellä asuva hydrobiologi ja eläkkeellä oleva biologian opettaja.