Mielipiteet

Mielipide: Ikäsyrjintä on vakava yhteiskunnallinen ongelma

Eläkkeellä oleva terveyskeskuslääkäri pohtii esitelmässään ikäihmisten oikeuksia ja kalottialueen rajat ylittäviä mahdollisuuksia terveydenhuollossa.

Pohjois-Kalotin väestöllä on paljon yhteistä historiaa ja kulttuuria valtiorajojen yli. Ruijaan muutti 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa paljon suomalaisia. Saamelaisia asuu kaikissa kolmessa maassa. Tornionlaaksossa asuu Ruotsin puolella paljon iäkkäitä ihmisiä, joiden äidinkieli on suomi.

Ruotsin puolella asuvat ovat hakeneet etenkin perusterveydenhuollon palveluja Suomesta. 80-luvulla tehtiin sopimus, jonka perusteella pajalaiset ja kiirunalaiset akuutit potilaat saivat hakeutua rajan yli hoitoon. Lääkäripäivystysyhteistyötä oli myös Pellon, Ylitornion ja Övertornion välillä. Minullakin kävi etenkin Kaaresuvannon lääkärinvastaanotoilla paljon ruotsalaisia potilaita. Gränslösvård-hankkeeessa 2008–2011 sovittiin ensihoidosta ja sairaankuljetuksesta Ruotsin, Norjan ja Suomen kesken.

Ensihoidon ja sairaankuljetuksen yhteistyö on jatkunut Pohjois-Kalotin alueella Lapin hyvinvointialueeseen siirtymisen jälkeenkin. Hypotermia-, tapaturma- sekä akuutteja sydän- ja aivohalvauspotilaita Lapin pohjoisimmista kunnista voidaan siirtää hoitoon Tromssan yliopistolliseen sairaalaan.

Yhteiskuntamme tuki omaishoitajille ei ole riittävä.

Ikääntyminen lisää ikäihmisten palvelujen tarvetta. Suomalaisista yli 65-vuotiaita on nykyisin noin 24 prosenttia.

Ikäsyrjintä on vakava yhteiskunnallinen ongelma, joka rajoittaa ikäihmisten osallistumismahdollisuuksia ja oikeuksia.

Kaikkien ikääntyneiden henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksia on kunnioitettava. Vanhuudessa korostuvat oikeus elämään, välttämättömään toimeentuloon, riittävään sosiaali- ja terveydenhuoltoon, turvalliseen asumiseen ja liikkumiseen, sosiaalisiin suhteisiin ja osallisuuteen sekä kielelliset ja kulttuuriset oikeudet.

Jotta palvelut ovat saavutettavissa, on niitä oltava riittävästi tarjolla, niiden tulee olla fyysisesti ja taloudellisesti saavutettavia, ne on oltava helppo vastaanottaa ja käyttää ja niistä on oltava riittävästi tietoa. Ikäihmisten varattomuus ei saa vaikuttaa laadukkaan hoivan saamiseen.

Yhteiskuntamme tuki omaishoitajille ei ole riittävä. Lisäämällä sitä voidaan parantaa ikäihmisten selviytymistä kotonaan. Vapaaehtoisjärjestöjen rooli Suomessa Ikäihmisten etujen ajajana on merkittävä.

Suomessa lainsäädännöllä ikäihmisten palvelut on suhteellisen hyvin säädelty, mutta henkilökunnan ja rahan puute hyvinvointialueilla haittaa niiden toteutumista.

Koettu terveys oli tärkeintä. Seuraavina tulivat itsenäisyys, sosiaalinen verkosto, elämäntavat ja turvallisuus.

Tutkimuksessani olen seurannut Muonion-Enontekiön väestökohortin hyvinvointia yli 30 vuoden ajan. Mukana on noin 2000 ennen vuotta 1959 syntynyttä enontekiöläistä ja muoniolaista.

Tutkimus aloitettiin vuonna 1984, ja seurantatutkimus tehtiin 2014–2015. Seurantatutkimuksessa oli mukana noin 750 henkilöä eli yli puolet yli 65-vuotiaista alueen asukkaista. Tutkittavien keski-ikä oli noin 71 vuotta.

Heiltä kysyttiin vuonna 2014, mitkä asiat ovat tärkeimpiä heidän elämässään. Koettu terveys oli tärkeintä. Seuraavina tulivat itsenäisyys, sosiaalinen verkosto, elämäntavat ja turvallisuus. Koetun terveyden heistä koki hyväksi noin 62 prosenttia, mikä on samaa tasoa kuin keskimäärin vastaava suomalaisten taso, mutta korkeampi kuin vastaava lappilaisten taso (37 %) 65–74-vuotiailla.

Elämänlaadun koki hyväksi noin 70 prosenttia tutkituista, mikä on keskimääräistä suomalaista tasoa.

Kuljetuspalvelutoiminnalle ei saisi valtionrajat olla este.

Ikäihmisten turvallisen asumisen mahdollistaminen on tärkeää. Heidän kotonansa asumista on tuettava. Sen turvaamiseksi on kehitetty monenlaisia apuvälineitä ja teknologiaa, mutta aina tulisi muistaa inhimillisyys.

Apu- ja turvavälineillä voidaan ikäihmisen kotona selviytymistä pidentää, mutta kotipalvelun henkilöiden käynnit ovat erittäin tärkeitä jatkossakin. Teknologia ei korvaa ihmiskontakteja.

Jos laadukasta kotona asumista ei voida turvata, niin sitten hoiva- ja palveluasumiset on yhteiskunnan taattava. Ikäihmisten omia ja heidän omaistensa toiveita tulisi kuunnella palveluasumisen järjestämisessä. Se tulisi järjestyä mahdollisimman läheltä ikäihmisen kotipaikkaa, vaikka valtion rajan toiselta puolelta, jotta omaisten ja ystävien vierailut toteutuisivat.

Suomessa ympärivuorokautisen hoivan henkilöstön vähimmäismitoitusta kevennettiin siten, että vähimmäismitoitus on 0,6 työntekijää asiakasta kohti 1.1.2025 alkaen. Ympärivuorokautisessa hoivassa olevien ikäihmisten huolenpitoa siis heikennettiin. Heillä on usein muistisairaus, joten he eivät kykene itse vaikuttamaan palveluiden riittävyyteen ja laatuun. Suuntaus ei ole hyvä.

Lappi, Norrbottenin, Finnmarkin ja Tromssan läänit ovat harvaan asuttuja. Viranomaispalveluihin on pitkät matkat, ellei niitä kykene hoitamaan sähköisesti. Ikäihmisille on tarjottava tukea asiointiin sekä asiointimatkoihin. Kuljetuspalvelutoiminnalle ei saisi valtionrajat olla este, koskien esimerkiksi kauppa-asioita, kulttuuripalveluita, sukulaisten tapaamisia ja harrastuksia.

Kotipalvelutoimintaa kannattaisi harkita rajojen yli Tornionlaaksossa, Enontekiöllä ja Utsjoella. Rajojen yli tapahtuvalla yhteistyöllä voitaisiin vähentää kotipalveluhenkilöstön määrää ja matkoja sekä saada taloudellista säästöä.

Mitä alhaisempi koulutustaso on, sitä heikommat digitaidot ikäihmisellä on.

Digitalisaation myötä ikäihmisten elämä on käynyt entistä vaikeammaksi. Suomen hallitus päätti viranomaisten tiedoksiantojen lähettämistä ensisijaisesti sähköisesti. Suuntaus on huolestuttava, koska Suomessa arvioidaan olevan yli 300 000 iäkästä, joilla ei ole digitaitoja. Kaikilla ikäihmisillä ei ole edes henkilökorttia, joten he eivät voi käyttää vahvaan tunnistautumiseen perustuvia palveluita.

Digitalisaatio tuo iäkkäiden elämään yhdenvertaisuutta uhkaavia ongelmia. Suomen Eläkeliiton tutkimuksen mukaan yli 65 prosentilla ikäihmisistä on jäänyt viranomaispalveluja käyttämättä, koska asiointi on muuttunut digitaaliseksi.

Mitä alhaisempi koulutustaso on, sitä heikommat digitaidot ikäihmisellä on. Etenkin lappilaisten ikääntyneiden miesten koulutustaso on alhainen. Tutkimuksessani korkeintaan peruskoulun käyneitä keskimäärin 71-vuotiaista miehistä oli 81 ja naisista 63 prosenttia.

Ikäihmisille on turvattava henkilökohtaisia asiointimahdollisuuksia kaikissa viranomaistoiminnoissa. Esimerkiksi terveydenhuollossa heille on järjestettävä henkilökohtaiset lääkärinvastaanotot.

Kalottialueen ikäihmisten kotipalveluita ja elämänlaatua voidaan parantaa valtiorajojen yli tapahtuvalla yhteistyöllä.

Ikääntyneiden ääni on saatava paremmin kuuluviin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Ikäihmisten kokemusta ja osaamista tulisi hyödyntää paremmin. Inhimillisyys, tasa-arvo, itsemääräysoikeus, turvallinen ja laadukas elämä tulee taata kaikille ikäihmisille sosioekonomisista tekijöistä riippumatta.

Kalottialueen ikäihmisten kotipalveluita ja elämänlaatua voidaan parantaa valtiorajojen yli tapahtuvalla yhteistyöllä.

Kirjoittaja osallistui kesällä ensimmäiseen pohjoisen kalottialueen vanhusneuvostojen tapaamiseen Bodössä Lapin hyvinvointialueen vanhusneuvoston edustajana. Hän on työskennellyt terveyskeskuslääkärinä Muoniossa ja Enontekiöllä vuosina 1977–2019.