Kulttuuri

”Mie en köyhille myy” – Reidar Särestöniemi tiesi taiteensa arvon, ja nyt hänen teoksestaan maksettiin ennätyshinta

Reidar Särestöniemen (1925–1981) ensimmäinen taivaanjaarateos palasi kotiin Kittilän Kaukoseen kolme vuotta sitten. Sitä ennen se riippui vuosikymmeniä kirjailija Mika Waltarin työhuoneessa Helsingissä. Waltari oli ihastunut sinisävyiseen maalaukseen Särestöniemen ensimmäisessä yksityisnäyttelyssä Galleria Pinxissä vuosina 1959–1960 ja ostanut sen itselleen inspiraatioksi.

Särestöniemi-museossa iloittiin teoksesta, jota pidetään yhtenä Särestöniemen uran alkuvaiheen merkittävimmistä töistä. Öljymaalauksessa esiintyy ensi kertaa Särestöniemen jaaraa eli pässiä ja taivaanvuohi-lintua yhdistelevä voimaeläin. Se syntyi taiteilijan opiskellessa Ilja Repin -instituutissa Leningradissa ja säilyi hänen tuotannossaan läpi elämän.

Särestöniemi-museo voi ostaa uusia teoksia kokoelmaansa vain harvoin, ja hankinnat harkitaan aina tapauskohtaisesti, museonjohtaja Anne Koskamo kertoo.

– Jos vastaan tulee jotakin mielenkiintoista, hankintaa esitetään, mutta se riippuu aina säätiön tahdosta ja tilanteesta. Säätiöllä menee aika paljon siihen, että se pitää museota yllä, hän sanoo.

Särestöniemi-museota ylläpitää Kauko Sorjosen säätiö.

Huurrekoivikot ovat olleet Reidarin ajoista lähtien erittäin haluttuja. Anne Koskamo

Koskamon mukaan Särestöniemi-museon kokoelmaan haluttaisiin esimerkiksi Särestöniemen 1960-luvun töitä, koska niitä ei ole ennestään paljon. Myös 1970-luvun teoksia, joissa on jokin Särestöniemelle merkittävä aihe tai teema, toivottaisiin lisää.

Taivaanjaara-taulun (1959) kauppahintaa museo ei ole julkistanut.

Reidar Särestöniemi on herättänyt tänä vuonna runsaasti kiinnostusta muuallakin kuin kotipaikkakunnallaan Kittilässä. Hänen syntymästään tuli keväällä sata vuotta, ja juhlavuoden näyttelyjä on järjestetty Etelä-Suomea myöten.

Sekä Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä että Taidekeskus Salmelassa Mäntyharjulla rikottiin kävijäennätyksiä – Didrichsenillä taulut näki noin 100 000 museovierasta. Salmelan sisarkohteessa Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalossa Kouvolassa Särestöniemeä esittelevää kesänäyttelyä jatkettiin suuren suosion vuoksi syyskuulle.

Myös Särestöniemi-museossa on ollut kävijöitä: jo heinäkuun loppuun mennessä museossa oli vieraillut enemmän ihmisiä kuin koko viime vuonna yhteensä.

Sattumaa tai ei, juhlavuonna tehtiin myös toisenlainen ennätys. Särestöniemen maalaus Tunturijärvi (1968) myytiin Bukowskis-huutokauppayhtiön keväthuutokaupassa 196 800 euron hintaan. Se on tiettävästi suurin summa, joka Särestöniemen teoksesta on koskaan maksettu.

Reidar on aina halunnut hinnoitella työnsä sen mukaan, mitä se on vaatinut. Se on yksi tapa arvostaa omaa työtään. Anne Koskamo

Koskamo sanoo muistavansa aiemmilta vuosilta ainakin yhden Särestöniemen teoksen, josta maksettiin yli 100 000 euroa ja toisenkin noin 80 000 euroa maksaneen. Bukowskisin huutokaupassa maksettu summa oli kuitenkin yllätys. Hän olisi odottanut huippuhintaa toisenlaisesta taulusta.

– Se yllätti, ettei aiheena ollut huurrekoivikko. Huurrekoivikot ovat olleet Reidarin ajoista lähtien erittäin haluttuja, hän sanoo.

Särestöniemi oli jo aikanaan suosittu taiteilija – ainakin mikäli suosiota mitataan sillä, kuinka hyvin teokset kävivät kaupaksi. Taidepiirien varauksetonta arvostusta taiteilija ei nauttinut, mutta suuri yleisö oli valmis maksamaan. Koskamo kertoo taidehistorioitsija Juha Ilvaksen todenneen, että Särestöniemi oli aikansa kalleimpia taiteilijoita.

”Mie en köyhille myy.” Nämä sanat mainitaan useissa yhteyksissä Särestöniemen sanoiksi. Koskamon mukaan ne liittyisivät tapaukseen, jossa jokin valtion toimikunta oli saapunut Särestöön ostamaan taidetta. Toimikunnan jäsenillä oli ollut tietty määrä rahaa jäljellä, ja he olivat sanoneet, että ostavat teoksen siihen hintaan. Särestöniemi oli kimpaantunut.

Tänä vuonna Särestöniemestä kirjan julkaissut Noora Vaarala kertoo teoksessaan Sarviini puhkeaa lehti – Ihmeellinen Särestöniemi kuulleensa saman anekdootin monena eri versiona. Vaaralan mukaan Särestöniemi kuitenkin kielsi itse sanoneensa niin. Taulujensa hintojen tinkimistä hän ei kuitenkaan Vaaralan mukaan sietänyt. Jos joku yritti sitä, Särestöniemi nosti hintaa entisestään.

– Reidar on aina halunnut hinnoitella työnsä sen mukaan, mitä se on vaatinut. Se on yksi tapa arvostaa omaa työtään, Anne Koskamo sanoo.

Taideasiantuntijat suosittelevat sijoittajiakin ostamaan sellaista, mistä itse tykkää. Anne Koskamo

Hän huomauttaa, että Särestöniemi oli aikansa koulutetuimpia taiteilijoita ja ettei hänen käyttämänsä tekniikka ollut halpa ja että hän kehitti sitä kokeilujen kautta. Kaikki Särestöniemen teokset eivät ole myöskään yhtä kalliita. Eniten on maksettu suurista teoksista tunnetuimmalta ajalta, mutta Särestöniemi teki myös muun muassa grafiikkaa.

Taideteoksen hintaan vaikuttaa lopulta moni seikka. Varsinkin taidesijoittajat hyödyntävät hankinnoissaan asiantuntijoiden arvioita.

– Hintaan vaikuttaa varmasti se, miten taiteilija on itse aikanaan hinnoitellut ja myynyt taulunsa. Myös taiteilijan tunnettuus ja toki myös trendit eli se, mikä milloinkin on muodissa, vaikuttavat. Reidarista ei kuitenkaan voi enää sanoa, että hän olisi pelkkä muoti-ilmiö, sillä suhteellisen hyvä hintataso on kestänyt hänen kuolemansa jälkeenkin. Juhlavuosi on lisännyt taas näkyvyyttä, Koskamo sanoo.

Toisaalta taide on aina henkilökohtaista, ja ostopäätöksiin vaikuttavat yleensä myös henkilökohtaiset mieltymykset.

– Mitä olen asiaa seurannut, taideasiantuntijat suosittelevat sijoittajiakin ostamaan sellaista, mistä itse tykkää. Jos on varaa, niin maksaa niin paljon, että sellaisen saa.

Myös se näkyy hinnoissa, keitä taidemaailma nostaa ja keitä unohtaa.

Mahdollisen hintojen nousun toinen puoli on se, että jos hintataso karkaa pilviin, taidemuseoiden resurssit taiteen ostamiseen pienenevät.

Särestöniemen teoksista ei ole olemassa kattavaa listaa. Jos lista on ollut aikanaan olemassa tai jos kaikista teoksista on esimerkiksi ollut kuvat, ne tuhoutuivat vuonna 1977, kun Särestön ateljee paloi.

– Paljon on teoksia maailmalla. Olen esimerkiksi nähnyt lehtileikkeissä kuvia teoksista, joista en tiedä, missä ne ovat, Koskamo sanoo.

Vastaan tuli useita uusia teoksia myös, kun juhlavuoden näyttelyjä alettiin suunnitella Särestöön ja Rovaniemen taidemuseo Korundiin ja yleisöltä pyydettiin teoksia lainaksi niihin. Yhteydenottoja tuli Koskamon mukaan yli sata.

– Monen teoksen tarina oli se, että isovanhemmat tai vanhemmat tai sukulainen on hankkinut teoksen ja se on kulkenut perintönä. Oli myös sellaisia, jotka olivat itse hankkineet taulun Reidarilta.

Normaalina vuonna Särestöniemi-museon näyttelyssä on esillä 5–6 teosta muualta kuin museon omasta kokoelmasta. Tänä vuonna melkein kaikki teokset ovat lainassa, ja suurin osa niistä on saatu lainaan yksityisiltä ihmisiltä. Juhlavuoden ensimmäinen näyttely päättyi toukokuussa, ja toinen, kesäkuussa avattu, on esillä 10. tammikuuta saakka.

Säännöllisesti tulee kysymyksiä aitoudesta. Anne Koskamo

Museon teokset on vakuutettu, mutta niiden vakuutusarvo ei ole sama kuin myyntiarvo. Myös kun teos lainataan näyttelyyn muualta, omistaja määrittää sille vakuutusarvon. Tämä vaikuttaa aina näyttelyn kustannuksiin ja siihen, kuinka monta taulua näyttelyyn voidaan lainata.

Koskamon mukaan museo on kiinnostunut kaikista Särestöniemen teoksista ja toivoisi, että museon arkistoon toimitettaisiin vähintäänkin kuvat ja taustatiedot tauluista.

– Kattava kuva teoksista on tutkijoille arvokasta taidehistoriallisen tutkimuksen kannalta, hän sanoo.

Särestöniemen teoksia myydään Koskamon tietämän mukaan joka vuosi muutamia. Esimerkiksi hiljattain myytiin luostariaiheinen Tundran kellot -teos, joka on menossa esille pian Ouluun. Taulu on esillä yksityisen keräilijän näyttelyssä.

Museo seuraa myyntiä resurssiensa mukaan. Omia teoksiaan se ei myy, mutta vuosittain museolle tulee kyselyjä siitä, mistä Särestöniemen tauluja voisi ostaa.

Taideteoksia myydään taidehuutokaupoissa ja gallerioissa.

Särestöniemen teoksia on Särestöniemi-museon lisäksi muun muassa Kirsi ja Keio Eerikäisen Taidesäätiöllä, Didrichsenin taidemuseolla ja esimerkiksi pankeilla, vakuutuslaitoksilla ja erilaisilla taidesäätiöillä. Teoksia omistavat myös Rovaniemen kaupunki, Aineen taidemuseo Torniossa ja Kemin taidemuseo. Ateneumin taidemuseo osti Särestöniemen elinaikana ainoastaan yhden teoksen, ja nykyisinkin se omistaa vain neljä Särestöniemen taulua. On ollut myös yksityisiä henkilöitä, jotka aikanaan ovat ostaneet useita Särestöniemen teoksia, ja teokset ovat nyt heidän jälkeläistensä hallussa.

Kannattaa nauttia, pitäisin esillä. Anne Koskamo

Kalliita teoksia myös väärennetään. Noora Vaarala kertoo kirjassaan, että Särestöniemi on yksi Suomen väärennetyimmistä kuvataiteilijoista. Tuotteliain hänen väärentäjistään on ollut lempääläinen hitsari, itseoppinut taideharrastaja ja Särestöniemen taiteen suuri ihailija Veli Seppä (1947–2022). Keskusrikospoliisi on 2000-luvun aikana saanut haltuunsa yli 50 Sepän Särestöniemi-väärennöstä, ja esimerkiksi Bukowskis on myynyt Sepän teoksia aitoina. Vaaralan mukaan löytymättä on toistaiseksi ainakin kaksi Sepän väärennöstä.

– Säännöllisesti tulee kysymyksiä aitoudesta. Joistakin näkee jo kuvankin perusteella, että on aihetta epäillä, ja joistakin taas, että vaikuttaa hyvältä, Anne Koskamo sanoo.

Särestöniemi-museossa ei tehdä aitoustarkastuksia, vaan sieltä kyselijät ohjataan Kansallisgalleriaan. On olemassa myös yrityksiä, jotka tutkivat teosten aitoutta.

Mitä, jos kotoa jo löytyy Särestöniemi – tai jokin muu arvokas taulu?

– Kannattaa nauttia, pitäisin esillä, Koskamo sanoo.

Siitä kannattaa kuitenkin huolehtia, ettei teos ole suoran lämmönlähteen, kuten patterin, lähellä tai suorassa auringossa. Parhaat olosuhteet tauluille ovat sellaiset, joissa lämpö ja kosteus pysyvät tasaisina. Kun taulua liikuttaa, kannattaa olla varovainen, ettei kolhi sitä.

Taulujaan voi tarjota myös näytteille museoon. Särestöniemessä näyttely kootaan yleensä aina tietyn teeman ympärille.

– Jos taulu ei sovi tulevaan näyttelyyn, niin ehkä seuraavaan, Koskamo sanoo.

Hän toivoo, että juhlavuosi on lisännyt Särestöniemen arvostusta myös taidehistoriallisissa piireissä ja että Noora Vaaralan kirja on herättänyt ihmisiä ajattelemaan ohi vanhojen ennakkokäsitysten.

– Meidän tavoite on ollut nostaa Reidarin arvostusta – enkä tarkoita rahallista vaan henkistä, hänen työnsä ja taiteilijuutensa arvostusta. Toki se vaikuttaa myös hintoihin.

Lähteenä jutussa käytetty Noora Vaaralan vuonna 2025 ilmestynyttä teosta Sarviini puhkeaa lehti – Ihmeellinen Reidar Särestöniemi, Gummerus.