Paikallisuutiset

Mervi Helmeen kolumni: Multakodassa piileskellyt vaari antoi osansa sodissa – jälkipolvet elivät häpeän varjossa

Äänet menneeltä vuosisadalta

– voimakkaina itkun kanssa syvältä ruumiista purkautuivat.

Tunteet kylminä väreinä

– pelko, ahdistus, hätä.

Isoisäni oli minussa!

Runoni syntyi, kun löysin isoisäni tekemän multakodan rauniot. Hän piileskeli kodassa neljän kaverinsa kanssa jatkosodan loppuvaiheessa 80 vuotta sitten.

Isoisä syntyi vuonna 1904. Hän soti talvisodan ja jatkosodan alkuvaiheen aikana Sallan ja Alakurtin suunnalla JR 54:n joukoissa. Asemasodan aikana hänet kotiutettiin rintamalta, koska hän kuului vanhempaan nostoväkeen.

Kesäkuussa 1944 isoisäni sai kutsun takaisin rintamalle. Hän ei noudattanut kutsua, vaan piiloutui omistamalleen metsäpalstalle, noin neljä kilometriä kotoaan.

Multakotaankin tuli tästä tieto, ja karkurit päättivät heti jättää paikan ja paeta Ruotsiin.

Heinäkuun neljäntenä 1944 Suomessa astui voimaan kuolemanrangaistus karkuruudesta. Multakotaankin tuli tästä tieto, ja karkurit päättivät heti jättää paikan ja paeta Ruotsiin. Noin 30 muuta kolarilaista rintamakarkuria ylitti rajan samana vuonna.

Otin yhteyttä Ruotsin Sotamuseoon Tukholmaan ja sain dokumentteja koskien vaarini oleskelua Ruotsissa. Niiden mukaan hän ylitti rajajoen Ristimellassa, Äkäsjokisuulla ja häntä kuulusteltiin Haaparannassa.

Kuulusteluissa hän on sanonut, että oli ollut talvisodassa ja jatkosodan alussa, eikä halunnut mennä takaisin itseänsä tapattamaan, sillä hänellä oli yhdeksän lasta. Hän sanoi myös, että oli tyytymätön saksalaismieliseen politiikkaan. Hänen mielestään rauha olisi pitänyt sopia, kun sitä tarjottiin talvisodan loputtua.

Hänelle myönnettiin främlingspass, eli muukalaispassi, ja siirrettiin Uumajan vastaanottoleiriin. Siellä hän oli puoli vuotta, jonka jälkeen hänelle annettiin metsätöitä Sundsvallista. Huhtikuun lopulla 1945 hän palasi kotiin.

Suomi vieritti sotatraumat sotilaiden omaksi syyksi – heikkoudeksi.

MarkkuTasalanMetsäkaarti, Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha -teoksen mukaan vuosina 1941–45 Suomesta pakeni Ruotsiin 800 sotilaskarkuria. Vuosien 1939–1945 virallisen tiedon mukaan pika- ja kenttäoikeudessa teloitettiin 57 rintamakarkuria, mutta Heikki Ylikankaan tutkimuksen mukaan heitä oli 250. Teloituksien määrästä Suomessa ei olla yksimielisiä.

Sodan kokemukset traumatisoivat tuhansia miehiä. Suomi vieritti sotatraumat sotilaiden omaksi syyksi – heikkoudeksi. Rintamakarkuruus oli pahinta. Häpeä on varjostanut perheiden elämää vuosikymmenet.

Olen onnellinen, että sain elää vaarini kanssa. Hän uskalsi tehdä tahtonsa mukaan ja me kaikki 103 hänen jälkeläistään tiedämme, että hän antoi oman osansa sodissa ja Suomen puolustamisessa, kuten myös Suomen jälleenrakentamisessa ja sotavelkojen maksamisessa.

Kirjoittaja on Kolarin Komulaisessa kasvanut taiteilija, yrittäjä ja opettaja, joka löytää luonnosta loputtomasti tarinoita.