Paikallisuutiset

Matkailijoista elävä Venejärven poroperhe ei kaipaa rauhallisia pyhiä: ”Ei ole ollu semmosta normaalin ihmisen joulua”

Joulukuun puolenvälin aamu Hannukaisessa hieman ennen yhdeksää olisi pilkkopimeä ilman valoja. Sellaisia metsänreunasta kajastaa, pieniä otsalamppujavaloja sekä yksi iso. Tervaskantotuli iskee kipinää tummalle taivaalle.

– Tämä se onkin turistille jännä juttu. Ja tähän net ensimmäisenä menevät, jos on kova pakkanen, Samin porotilan yrittäjä Sami Tiensuu sanoo.

Tänä aamuna pakkasta ei ole juurikaan. Päivän ensimmäinen brittimatkailijaryhmä on pian tulossa tutustumaan poroihin Samin porotilan isännöimänä ja emännöimänä.

Marjut Tiensuu kattaa kuumaa mehua, keksejä, kuppeja ja vaahtokarkkeja tarjoilupöydälle. Kotatulilla keitettyä pannukahvia juodaan matkailijoita odotellessa. Tuli räiskyy myös isommassa lämmittelykodassa, joka tulee tarpeeseen varsinkin ankarilla keleillä.

– Mehän olema täällä melkein koko perhe, Marjut Tiensuu nyökkää perheen aikuisiin poikiin Jouna ja Eemil Tiensuuhun, jotka työskentelevät ohjelmapalvelun tiivistahtisessa ja lyhyessä joulusesongissa.

25-vuotias vanhin poika Jouna on jo jonkin vuoden ajan hoitanut poroja omassa yrityksessään. Parikymppinen Eemil opiskelee parhaillaan poronhoitajaksi Inarissa. Saman koulun on käynyt Jouna.

– Jos laittais aputoiminimen, vois näitä matkailuhommia tehhä muillekin yrityksille. Ko sais vaan aikaseksi, Jouna Tiensuu miettii.

Hänen kanssaan perheen joulun matkailuhommissa on myös kihlattu, utsjokinen Aada Vuolab. Pariskunta tapasi ammattiopinnoissa.

Yrittäjien välinen yhteistyö, tämä verkosto. Siitähän met elämmä. Sami Tiensuu

1990-luvun lopusta saakka poro-ohjelmapalveluilla yrittänyt Samin porotila sijaitsee neljänkymmenen kilometrin päässä Venejärvellä. Miksi Tiensuut tänään ovat Hannukaisessa Luosuntien varressa?

Syy siihen on Ylläksen läheisyys sekä viereinen huskytila, jonka koirat haukkuvat komeasti, mutta jonka äänistä Tiensuun porot eivät näytä olevan moksiskaan. Tiensuut ovat tehneet yhteistyötä Aki Holckin omistaman Husky Pointin kanssa jo pitkään. 13 vuotta, Marjut Tiensuu laskeskelee.

– Täällä Hannukaisessa palvellaan lyhytaikaisia asiakkaita, jotka on Ylläksellä kolme, neljä päivää, hän kertoo.

Asiakkaat ovat brittejä, joiden ohjelmaa täyteen pakatuissa lomissa siirtymä Venejärvelle on turhan pitkä. Parkkipaikalle odotellaan kahta linja-autoa, joiden kyytiläisistä osa menee ensin huskyajelulle ja osa poroille. Sitten vaihdetaan päittäin. Yhteistyö koiratilan kanssa on toiminut saumattomasti vuodesta toiseen, Tiensuut kehuvat.

Tiensuut käyttävät joulukuussa ohjelmapalveluissaan apuna myös alihankkijoita. Tänäänkin apuvoimina porojen kanssa häärivät venejärveläinen husky- ja käsityöläisyrittäjä Sanna-Kaisa Kiviniemi sekä kittiläläinen poromies Aki Nevalainen.

– Yrittäjien välinen yhteistyö, tämä verkosto. Siitähän met elämmä, Sami Tiensuu sanoo.

Ihmiset on menneet vähän varovaiseksi saamelaisuuesta. Marjut Tiensuu

Hannukaiseen linja-autoileva Inghamsin brittiryhmä on saapunut Ylläkselle eilen.

– Aamun ensimmäinen ryhmä on ylheensä aika väsynyt. Ne tulevat tänne heräilemään, Marjut Tiensuu naurahtaa.

Hän vastaa yrityksen asiakaspalvelusta ja puhuu asiakkaille englannin lisäksi italiaa ja jonkin verran saksaa ja ruotsia.

– Ranskaa olen miettiny, että se ois mahtava ko osais senki. Pystyis sanomaan muutakin ko merci.

Marjut Tiensuu nauttii asiakaskohtaamisista. Hän on yrityksen sydän, työkaveri ja aviomies muotoilee.

– Tämänhän pitäis olla Marjutin porotila, Sami kehaisee.

Brittien kanssa Tiensuiden jutut ovat yleensä aika kevyitä. Heitä kiinnostaa useimmiten se, syödäänkö poroja tosiaan. Sami Tiensuu kehottaa menemään ravintolaan ja maistamaan. Keskieurooppalaiset saattavat kysellä syvällisempiä elämäntavasta, saamelaisuudestakin.

– Ihmiset on menneet vähän varovaiseksi saamelaisuuesta. Ajatellaan, että se on kielletty aihe, Marjut Tiensuu kuitenkin sanoo.

Tiensuut ovat metsäsaamelaisia. Samin perimä juontaa Ruotsin Lappiin. Venejärvelle suku on asettunut 1830-luvulla. Marjutin suku on Kolarista ja Kittilästä.

Venejärvi on otollisempi paikka keskustelulle. Se on kotitila, ja siellä päästään asiakkaiden kanssa sisälle. Joistakin asiakkaista on tullut tuttuja, jotka ovat käyneet Ylläksellä ja porotilalla jo monta kertaa.

– Joistakin on tullu myös ihan perhetuttuja, Marjut Tiensuu kertoo.

Sitähän on helppo siirtää, mutta eihän me tiietä, miten se vaikuttaa porojen käyttäytymiseen. Sittenhän sen vasta näkkee. Sami Tiensuu

Kaikki alkaa olla valmista matkailijoita varten, mutta vielä odotellaan kymmenisen minuuttia. On aikaa kysyä Sami Tiensuulta, miten poronhoidolla hänen mielestään ylipäänsä menee.

– Mennee ihan hyvin siinä mielessä, että onhan tämä perinne jatkumassa seuraavassakin sukupolvessa.

Matkailun lisäksi poro elättää perhettä eloporoina. Helteisen, poroille vaikean loppukesän jälkeen talventulo oli poroille suotuisa.

– Tuli hyvät pohjat, Tiensuu toteaa laitumista.

Uhkaakin elämäntavalle on, ja Kolarissa enemmän kuin koskaan, Tiensuu sanoo.

– Kyllä se on muu maankäyttö, kaventuvat laidunmaat.

Tuulivoima on tällä hetkellä suurin tumma pilvi. Hirvasjärven tuulivoimasuunnitelmat Kolarin paliskunnan eteläpäässä huolettavat. Tuulivoimaloiden vaikutusalueella olisivat Tiensuun porotkin. Paliskunta on neuvotellut ja sopinut tuulivoimayhtiön kanssa erotusaidan siirtämisestä. Aidan siirtäminen ei kuitenkaan ole Tiensuun mielestä mikään ratkaisu, koska vaikutuksia poroon ei voida ennustaa.

– Sitähän on helppo siirtää, mutta eihän me tiietä, miten se vaikuttaa porojen käyttäytymiseen. Sittenhän sen vasta näkkee.

Poron pittää saaha levätä. Sami Tiensuu

Tuulivoimamietteet saavat nyt jäädä, koska matkailijat kävelevät sinisissä kelkkahaalareissaan kohti poroja. Aamukin kirkastuu siniseksi hetkeksi.

– Welcome, welcome! Marjut Tiensuu tervehtii noin kolmeakymmentä brittiä energisesti ja johdattaa heidät ulkotulen ääreen.

Joukossa on perheitä, aikuisia ja lapsia. Tiensuu toivottaa vieraat tutustumaan hänen poroihinsa ja perheeseensä. Hän esittelee miehensä, poikansa ja miniänsä. Onpa paikalla hänen serkkunsa Nevalainenkin.

– So it’s the whole family, täällä on koko perhe, hän vitsailee ja saa unisten turistien kasvoille virnistykset.

Marjut Tiensuu kertoo, että aitauksessa olevat porot ovat nälkäisiä ja haluavat aamiaista jäkäläpusseista. Vetoporot puolestaan ovat innokkaita kuljettamaan vieraita pienen ringin metsään.

Aamun ensimmäinen rekikeikka tosiaan sujuu poroilta aina nopeiten, Sami Tiensuu kertoo, kun innokkaimmat ovat kokeilleet poron vetämää rekeä. Tänään työskentelevät porot pitävät huomenna lepopäivän.

– Poron pittää saaha levätä.

Lauren Scott, Adam Graham sekä kuusivuotias Luca Burnett ihmettelevät aidalla poroja.

– Haluatko syöttää sille aamiaista, Scott kyselee lapselta.

Kolmikko on ehtinyt käydä reessä. Porojen vauhti ei ollut kovin kova, Graham kertoo.

– Ne oli aika itsepäisiä, Graham naurahtaa.

Mies on yhtä hymyä. Perhe näkee ensimmäistä kertaa näin paljon lunta. Ohjelmaa on neljän päivän aikana paljon: huskyt, porot, pulkkamäki. Brittien Ylläksen loma huipentuu juhlaillalliseen.

– Ja kenet sinä haluat nähdä, Scott kysyy pojalta.

Joulupukin tietenkin.

Ei ole ollu semmosta normaalin ihmisen joulua. Sami Tiensuu

Lapset saavat lopuksi kokeilla suopungin heittoa puisen poron sarviin. Lämmittelykodassa aprikoidaan, onkohan ensi yönä mahdollista nähdä revontulia. Ryhmä juttelee keskenään vaimeasti, yrittäjien suuntaan kysyttävää heillä ei tunnu olevan.

Tiensuut, Nevalainen, Kiviniemi ja Vuolab hyvästelevät ryhmän ja jäävät odottelemaan seuraavaa.

Tiensuiden joulukuu kuuluu matkailijoiden kanssa, joulunpyhätkin läpeensä.

– Ei ole ollu semmosta normaalin ihmisen joulua. Eikä semmosta ossaa kaivatakaan, Sami Tiensuu naurahtaa.

Tai hetkinen, yksi vapaa joulu oli, hän muistaa. Se oli koronavuonna, jolloin lapsetkin ihmettelivät, kuinka oudolta tuntui nukkua puolille päivin.

Kolme nopeaa joulukysymystä Marjut ja Sami Tiensuulle

Juttua muokattu 17.12. kello 10.08. Korjattu kuvatekstiin Aada Vuolabin sukunimi: aiemmin luki virheellisesti Tiensuu.