Kulttuuri

Marjut ja Myrsky, köysi sekä painovoima: Sirkustaiteilijapari palaa Staalon Festeille

Kittilässä pian kolme vuotta asunut sirkustaiteilijapari Marjut Hernesniemi ja Myrsky Rönkä ovat kääntäneet tänä kesänä katseita harjoitellessaan ulkotiloissa Kittilässä. Yksi suosikkiharjoituspaikoista on koulukeskuksen pihalla oleva pieni areena, amfiteatteri. Siellä ohikulkevat lapset ovat pysähtyneet ihmettelemään pariskunnan liikkeitä, ja ovatpa pienemmät lapset joskus lähteneet mukaan jumppaliikkeisiin.

Välillä koulun pihalle on noussut myös ilma-akrobatiaan tarvittava teline, joka erottuu myös ohikulkevalle valtatielle. Ilmatelinettä tarvitaan esityksissä, joissa esimerkiksi roikutaan köysien varassa. Sirkusduo on erikoistunut viime aikoina ilma-akrobatiaan ja köysiin.

Staalon Festeille sirkusduo eli Circ2M tuo esityksen Kehrä. Esityksessä sirkustaiteilijoiden jatkuva ja kietoutunut liike luo ajattoman hetken, jossa katsoja voi taiteilijoiden mukaan hetkeksi kadota itseensä liikkuvassa ja pyörivässä maailmassa.

Kehrä esitetään Kittilän urheiluhallissa. Esimerkiksi Yläri-salissa ei riitä korkeus kaksikon työskentelemiselle.

– Ensin ajateltiin, että esitys olisi tässä ulkona, mutta tähän aikaan vuodesta ei voi tietää, millaiset kelit ovat – sataako vettä vai onko pakkasta, Hernesniemi sanoo.

Kaksi vuotta sitten Hernesniemi ja Rönkä nähtiin Staalon Festeillä hyvin erilaisen teoksen kanssa, kun he esittivät tulitaidetta kirkonkylän pimenevässä syysillassa.

Hernesniemi ja Rönkä ovat valmistuneet Turun Taideakatemian sirkuslinjalta sekä Tukholman taideyliopistosta taiteen maistereiksi. He tapasivat toisensa opintojen yhteydessä.

– Marjut tuli käytävällä vastaan, ja yritin estellä häntä – se alkoi mennä kontakti-improksi. Pikku hiljaa tutustuttiin ja alettiin tehdä ”yhdessä köydessä yhdessä”. Se oli laji, jota harva silloin teki, Rönkä sanoo.

Uusien asioiden kokeileminen on yhdistänyt sirkusparia alusta saakka. Kittilään he päätyivät Hiljaisuus ry:n taiteilijaresidenssiin, ja he halusivat kokea lumisen talven. Esitykset painottuvat kesään, joten talvisin Hernesniemi ja Rönkä ovat tehneet matkailun parissa sesonkitöitä. He ovat viihtyneet pohjoisessa – ympärillä on tuntureita ja metsää, ja ihmisiä on tullut tutuiksi.

Hernesniemi ja Rönkä käyvät usein Turussa, jossa he ovat asuneet pitkään. Siellä on kavereita, ammatillisia kollegoita ja Hernesniemen sukulaisia. Matkalla he tapaavat piipahtaa myös Röngän kotimaisemissa Raahessa.

– Turussa asuessa tuntui, että Kaukonen ja Hiljaisuus-festivaali ovat kaukana, mutta nyt etäisyys Kittilästä Turkuun tuntuu lyhyemmältä, Rönkä sanoo.

Taiteilijat kertovat, että he tekisivät mielellään taidetta ympärivuotisesti. Vaikka he kokevat, että Kittilä on kulttuurimyönteinen pitäjä, haasteitakin on. Esittävälle taiteelle ei ole tiloja.

– Se voisi olla mahdollisuus, jos olisi sirkustila, jossa esitettäisiin talvella turisteille nykysirkusta. Ei ole vielä näkynyt sellaista, tai ei ole ollut itsellä rahaa perustaa, Rönkä visioi.

Kun Kittilässä missään esitystilassa ei ole valmiita ilmakiinnityksiä, painavat telineet pitää aina harjoittelua varten pystyttää ja purkaa. Esimerkiksi sirkuskoulun tiloissa välineet voivat roikkua katosta valmiina, ja silloin tarvitsee vain lämmitellä ja alkaa hommiin.

Toisaalta vaihtuva paikka sopii esiintyjien omaan filosofiaan: esitys rakentuu uudelleen ja puretaan aina pois.

– Se on elämän kiertokulkua – jättää mahdollisimman vähän jälkiä, Rönkä sanoo.

Perinteinen sirkus ei ole koskaan ollut Hernesniemen ja Röngän oma juttu, vaikka he ovat käyneet esimerkiksi katsomassa Sirkus Finlandiaa.

– Lähtökohtaisesti me tehdään duona, mutta ollaan myös mukana muiden projekteissa. Oma juttu tehdä ei ole perinteistä sirkusta eikä oikein perinteistä nykysirkustakaan, Hernesniemi sanoo.

Taiteen tekemiseen vaikuttaa parin mukaan sekin, että he ovat aloittaneet uransa aikuisiällä, ja taustalla on muun muassa harrastajateatteria ja tanssiopintoja.

– Me tehdään laajalla skaalalla esittävää taidetta. Sekoitetaan paljon puheteatteria, fyysistä teatteria ja tanssia, Hernesniemi sanoo.

Molemmat ovat ajautuneet sirkusmaailmaan sattumien kautta, mutta omalla keholla työskentely on aina kiinnostanut.

– Sirkustaiteilijan työ on suureksi osaksi sitä, että pitää tehdä oman lajin tekniikkatreeniä ja myös kehonhuollollista harjoittelua. Talvella hiihdetään ja tehdään kuntojumppaa, Hernesniemi kertoo.

Rönkä ja Hernesniemi pohtivat, että sirkus on lopulta hyvin nuori laji länsimaisena taidemuotona. Sirkuksen historiaan linkittyy muun muassa shamanistisia traditioita ja metsästykseen, selviytymiseen ja elämän kiertokulkuun liittyviä taitoa.

– Sirkuksessa yritetään usein olla yli-ihmisiä, luonnon yläpuolella ja kesyttää ja hallita asioita. Itse näen sen päinvastoin, että se on enemmän pyrkimystä olla yhteydessä luontoon ja maailmaan, että kultivoi sitä oman ruumiin pystyvyyttä ja rajojen ylittämistä, Hernesniemi pohtii.

Ilma-akrobatiaa ja köysien varassa työskentelemistä pariskunta vertaa mielellään leikkiin.

– Se on leikkiä. Ei ehkä vastusteta painovoimaa, vaan annetaan sen viedä mukanaan, Rönkä sanoo.

Duo on paljon tekemisissä köysien kanssa, ja heidän haaveenaan on vielä joskus opetella valmistamaan köydet itse.

Kaksikon ilmateline on noussut kesällä koulun amfiteatterin lisäksi niin tunturiin kuin jokirantaankin. Hernesniemi ja Rönkä ovat harjoitelleet esimerkiksi Ounasjoen rannassa Könkäällä. He voisivat mielellään kierrellä ja esiintyä joen rannoilla enemmänkin. Heille onkin esitetty teosta, joka liittyisi jokeen. Sen valmistuminen riippuu ainakin mahdollisesta rahoituksesta.

Kehrä – nykysirkuksen rituaali maailman takkuisuudelle -esitys nähdään Kittilän urheiluhallissa lauantaina 20. syyskuuta kello 19.30. Esitykseen on vapaa pääsy.

Videolla Hernesniemen ja Röngän köysityöskentelyä: