Ihmiset

Marja Mella raivasi kauppiassuvun tavarapaljoudesta kotimuseon – Katso kuvat menneisyyden aarteista

Kaksikerroksinen pihamakasiini Ylimuonion kylällä kertoo suvun tarinaa sadan vuoden, neljän sukupolven ja useamman kaupan ajalta.

1950-luvulla rakennettu makasiini Marja Mellan (o.s. Rantakokko) vanhassa pihapiirissä Ylimuoniossa hohkaa uutta maalipintaa. Rakennuksen kyljessä lukee Tapanin makasiini. Tapani on talon vanha nimi.

– Eläkkeellä piti olla jotain tekemistä ja tämä on ollut oikein oiva lisä, ylimuoniolainen Mella kertoo.

Hänen isovanhempansa Ebba ja Jussa Rantakokko pitivät kauppaa pihapiirissä makasiinin vieressä vuodesta 1928 lähtien. Makasiini toimi pitkään Rantakokkojen kaupan varastona.

– Tuolla on kaupassa sanottu, mitä on haluttu, ja täältä makasiinista on haettu. Sitähän se on ollut, aviomies Erkki Mella kertoo.

Muonion kylällä tällä hetkellä asuvat Mellat pääsivät eläkkeelle koronan jälkeen, kun luopuivat lahjatavaramyymälästä Levillä. Pihapiirissä tällä hetkellä asuva Marjan sisko Leila Rantakokko oli makasiinin siivoustyössä isona apuna.

Oranssit liukuovet kitisevät, kun niitä siirtää sivuun.

– Äiji sanoi aina, että tännehän ei tulla siivoahmaan, Marja Mella kertoo.

Ensimmäisessä kerroksessa pidettiin esimerkiksi lihoja ja muita elintarvikkeita.

– Meillä oli valtava arkku täynnä jäätelöä täällä alakerrassa. Mie nostelin niitä kansia, kun vanhimpana jaksoin nostaa.

Kauppa ja kotitalo paloivat vuonna 1981 ja vaikka kauppa siirtyi hieman ylemmäksi kylällä, makasiinia käytettiin aktiivisesti varastona uuden kaupan sulkemiseen asti vuonna 1995. Rantakokoille jäi vielä kauppa Hettaan.

– Minun veli jatkaa kauppaa Hetassa. Parin vuoden päästä on siis satavuotissynttärit.

Makasiinista tuli lopulta varasto, jonne piti saada äkkiä tavarat suojaan. Rakennus oli vihdoin niin täysi, että tavarapaljouden keskellä oli vain kapeita polkuja. Makasiini on jo kertaalleen siivottu noin 20 vuotta sitten.

– Silloin tuli hoppu, kun jätelaki muuttui, ja tavaraa sai vielä viedä miten vain, Mella kertoo.

Jykevät ja leveät portaat vievät ylös vintille, valtavaan yhtenäiseen tilaan.

– Kaikki ikkunat on uusittu, poikaset ovat niitä ilmakiväärillä ampuneet vuosien myötä. Se kuuluu asiaan, Mella nauraa.

Mella kävelee hämyisessä tilassa kohti kaukaisinta nurkkaa ja nappaa käteensä tavaroiden kätköistä pienen vihon. Kädessään hänellä on poronostokirja vuosilta 1938–39, josta näkee, montako poroa on ostettu ja keneltä.

– Äijillä oli poroja. Meillä oli tuolla ylempänä iso poroaita, jossa niitä teurastettiin ja lähetettiin eteenpäin.

Mella istahtaa vanhalle puiselle sohvasängylle. Hän epäilee, että lähes joka talossa Ylimuoniossa on ollut samanlainen sohvasänky, sillä niitä veisteli ylimuoniolainen Kuuro-Aleksina tunnettu mies.

Hän pohtii, miten hänen pitkä isoisänsä on mahtunut makaamaan sängyssä ja epäilee, että hän on juontunut nukkumaan puoli-istuvassa asennossa.

– On meillä nykyään helppoa, Mella huokaa.

Sohvien välissä on 1950-luvun jääkaappi. Aviomies Erkki näyttää, miten sen yläosaan laitettiin jäätä, joka jäähdytti alaosaa. Pieni letku poisti sulavaa vettä. Jääkaappi on löytynyt kirpputorilta. Aivan kaikki tavarat eivät ole suvun omia.

Esineissä näkyy paljon vanhoja materiaaleja, puuta ja metallia. On raskaita leipälaatikkoja, puusuksia ja saksalaisten jättämä kankainen vesisanko. Ylimuonio jäi sodassa polttamatta, joten sotatavaraa on ollut tarjolla paljon.

– Meni pitkään, että ymmärrettiin, mikä tämä sanko on. Otettiin kuva ja googletettiin. Se on ollut kuivana, niin on säilynyt. Tämä menee helposti kasaan, eikä paina mitään, Erkki Mella kertoo.

Iso nurkkaus Aku Ankkoja kertoo uudemman sukupolven keräilyharrastuksesta. Niiden vieressä on vanha sipikka, vauvan reki.

– Äidinäitini Hilma Vuollo on ostanut tämän Petsamosta lähteneeltä evakolta. Tätäkin olen käyttänyt, Marja Mella kertoo.

Katso kuvagalleriasta kuvia Tapanin makasiinin historiallisista esineistä:

On pakko kysyä, mikä on aarreaitan vanhin esine ja vastaus on heti selvillä.

– Se on Nobel Standard Oilin mainoskyltti. Se oli ensimmäisen kaupan seinässä ja on emalia, Mella kertoo.

Kyltti on hämmästyttävän hyvin säilynyt. Mainoskyltti erottuu myös hennosti vanhasta valokuvasta, joka on otettu kaupasta melkein sata vuotta sitten. Standrad Oilista tuli myöhemmin Esso, jonka bensaa kaupassa myytiin.

Vanhat öljytynnyrit makaavat tällä hetkellä makasiinin takaseinää vasten. Yksi niistä on vähän erilainen. Siinä lukee feuergefährlich, syttyvää, mikä paljastaa tynnyrin saksalaisten jättämäksi sotaromuksi.

Makasiini on nyt valmis, ainoastaan sen ympärillä olevaa maata vielä työstetään. Mutta mikä on makasiinin tulevaisuus?

Tänä kesänä tila toimi jo sukukokouksen juhlatilana.

– Ollaan puhuttu, että ensi kesänä olis tarkoitus pitää vaikka kyläpäivät, että pääsisi Ylimuoniossa vaikka vanhoihin taloihin ja tännekin. Mutta se on vasta suunnitteilla, Marja Mella miettii.

Aviomies ehdottaa, että vielä voisi kerätä lisää tavaraa.

– Ei kyllä ennää, Mella nauraa.