Ihmiset

Majavien tulokseton hirvestys muuttui karhunpyynniksi: ”Karjumisesta tulee vieläkin kylmät väreet”

Janne Majava oli perjantaina 16-vuotiaan veljenpoikansa Ilpon kanssa hirvenpyynnissä, kun heidän suunnitelmansa muuttuivat äkisti. Takana oli viikon verran hirvestystä Pokan takamailla. Janne ja Ilpo olivat nähneet yhden ainoan hirven koko viikon aikana.

– Aamulla katsottiin, mistä päin tuulee, ja mietittiin hyvä reitti hirvimaastoista. Löysättiin koira autosta, ja sehän meinasi juosta ensin takaisin Pokan kylään. Puoli kilometriä meni ensin väärään suuntaan, ja sitä huudettiin ja vihellettiin. Viittä vailla oli, ettei lähdetty jo pois metsästä, Janne kertaa aamun tapahtumia.

Koira saatiin takaisin miesten luo, ja kun se lähti uudelleen liikkeelle, jo 160 metrin jälkeen alkoi haukku.

– Mie sanoin Ilpolle, että varmaan nuo hirvet tietää meistä, kun tässä on huudettu ja möykätty – poltan tupakin tässä, että tiedetään, lähteekö ne kulkemaan. Ei ne liikkuneet mihinkään, ja lähdettiin hiippailemaan haukulle.

25 metrin päästä näkyi jo koira, mutta hirveä vain ei näkynyt ollenkaan.

– Karhu oli siinä kuusen alla. Otin saman tien pyssyn ja ammuin sitä. Karhu alkoi pyörimään ja murisemaan. Oli semmoinen se karjuminen, että vieläkin menee kylmät väreet, kun miettii sitä. Se oli vaikuttavaa, Janne muistelee.

Janne alkoi lataamaan asetta uudelleen, mutta lukko ei liikkunut taaksepäin eikä hän saanut uutta panosta piippuun.

– Sitten mie huusin Ilpolle, että ammu nyt perkele sitä, tuosta kun se virkoaa, niin se tulee vielä päälle. Kaverilla onneksi toimi pyssy, ja Ilpo ampui viisi kertaa. Viimein se oikeni siihen. Kyllä me vähän kuusen alla kateltiin, että vieläkö se hengittää – peräkanaa oltiin, ja mulla oli toimimaton pyssy kädessä, Janne sanoo.

Karhun kaaduttua Janne soitti heti riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalle. Seurasi paljon naurua ja päivittelyä.

– Kaatoryypyt piti tarjota karhulle, ja otettiin itsekin vähän. Kädet vapisi niin, että ei meinannut taskumatin korkkia saada auki, kun jännitys laukesi, Janne muistelee.

Hän oli jo pohtinut, että ei kai auta kuin lyödä kuin pesäpallomailalla, jos karhu lähtee päälle tulemaan.

– Karhu ei montaa juoksuaskelta tarvi 25 metrin päästä, että on kohdalla, Ilpo pohtii.

Metsästäjien mukaan oli pysäyttävä hetki, kun ennen viimeistä laukausta karhu lakkasi pyörimästä, seisoi kohti metsästäjiä ja katsoi päin.

– Varmaan sillä oli ajatuksena, että tässä pitää päästä poikia vähän kurmuuttamaan, Janne sanoo.

Vaikka Janne pyytää mielellään yksinkin, oli onni, että tällä kertaa oli kaveri mukana metsällä.

– Se oli tarkoitettu niin, että kumpikin pääsee ampumaan.

Uroskarhu painoi 103 kiloa taljan ja suolien kanssa. Tassulla oli leveyttä 12 senttiä. Vaikka karhu ei ollut suurimmasta päästä, oli se vaikuttava näky.

– Valtava pää sillä oli. Siitä katsottiin, että ei se mikään pentu voinut olla.

Eläin on arvioitu kaksi- tai kolmevuotiaaksi.

Karhun saaminen on aina ollut Jannen toiveissa ja haaveissa – kolme vuotta sitten oli jo lähellä. Silloin koira pääsi jäljille, mutta leikki jäi kesken.

Karhun haukkui Ilpon nelivuotias jämtlanninpystykorva Rico. Hirviä sille on ammuttu kolme.

Majavien aseet ovat kaliiperiltaan pienimmät mitä hirven- ja karhunpyynnissä saa käyttää.

– Muut pyytävät suunnilleen norsupyssyillä ja ihmettelevät, että miten on uskallettu tuollaisilla pyssyillä edes mennä karhunhaukulle, Ilpo toteaa.

Pyytäjät pohtivat, että koiran haukku kuulosti samalta kuin hirvenhaukku, joten yllätystä ei osannut odottaa. Pyynnin aikana tuuli oli kova, joten eläin päästi ehkä sen vuoksi lähelle.

Karhu kaatui Putkenkuusikossa noin viiden kilomerin päässä Pokan lentokentästä. Karhuhavainnot ovat olleet aiemmin vähissä.

– Kahtena viime vuotena jälkiä on alkanut näkyä. Ei siellä silloin ollut havaintoja, kun olin Ilpon ikäinen. Nuoret karhut etsii omaa reviiriä, Janne sanoo.

Majavat ovat tavanneet käydä joka syksy metsällä. Mukana ovat olleet myös Jannen veljet Jouko ja Jukka sekä Joukon pojat Valtteri ja Akseli.

– Kaikki pyytää kaikkien kanssa.

Majavan veljekset ovat kotoisin Pokasta, joten siellä maastot ovat enemmän kuin tutut.

– Siellä me metsästetään pääasiassa. On niin tutut paikat, että Ilpon kanssa tingattiin, että vaikka helikopterista minut silmät kiinni pudotettaisiin, niin kyllä mie mummolaan osaan, Janne kertoo.

Se oli jännittävä tilanne, mutta meni äkkiä ohi. Kyllä sen jälkeen paikat tärisi. Ilpo Majava

Jo kuusivuotiaana Janne on kulkenut metsässä isänsä kanssa, ja nyt, 35-vuotiaana hän näki vasta karhun metsässä.

– Varmaan se minut on nähnyt monesti ja on poistunut takavasemmalle, Janne sanoo.

– Saattaa olla, että se oli ainoa karhu, mitä eläessään näkee, tai sitten koira alkaa niitä haukkumaan ja saattaa tulla lisääkin, Ilpo jatkaa.

Ilpo on ampunut aiemmin kaksi hirveä, ja ampumista on harjoiteltu paljon ampumaradalla. Hän kertoo, että viime syksynä hän alkoi luottaa itseensä metsällä myös ampujana.

– Se oli jännittävä tilanne, mutta meni äkkiä ohi. Kyllä sen jälkeen paikat tärisi. En tiedä, miltä tuntuu hirvenpyynti nyt, kun on karhun päässyt ampumaan, Ilpo sanoo.

Janne kertoo, että metsästys on koko porukalle elämäntapa – kun syksy tulee, pitää päästä metsään. Harrastuksessa nuoret oppivat kunnioittamaan luontoa.

– Oma isä opetti, että luonnosta ei väkisin mitään oteta – se antaa, jos antaa, ja viimeistä elukkaa ei mettästä saa vaikka yrittää. Tapio suojelee omiansa, Janne sanoo.

Sanoin vielä Ilpolle, että se alkaa huomenna se tuuri. Janne Majava

Jotkut pyytävät karhua koko ikänsä, Majaville saalis tuli nyt vahingossa. Metsästäjät pohtivat, että edellisenä päivänä Taatsin seidalle tehty uhraus saattoi tehota.

Kun hirviä oli pyydetty koko viikko, jotain oli jätettävä seidalle. Tällä kertaa kivenkoloon ei ollut jättää muuta kuin Marlboro.

– Ilpo sanoi jo, että taisi olla turha se uhraaminen, kun mitään ei ollut vieläkään tullut. Sanoin vielä Ilpolle, että se alkaa huomenna se tuuri. Aamulla sitten lähdettiin kuuden maissa liikkeelle, ja kello 8.40 olen soittanut ensimmäisen puhelun karhusta. Sanoin, että kyllä se seita palkitsi, Janne kertaa.

Karhu nyljettiin pokkalaisen eläintentäyttäjän Ilpo Lahtisen kanssa.

– Oltiin oppipoikia kaikki. Niin näppärästi se käytti, Janne sanoo.

Majavat ovat sopineet, että toinen pyytäjistä saa taljan, toinen kallon ja siitinluun. Lihat on tarkoitus myydä, yhtä käristyslihasatsia lukuun ottamatta. Ensin odotellaan kuitenkin näytepaloista trikiinitulokset.

Kittilässä ammuttiin tänä syksynä yksi karhu jo 21. elokuuta. Läntisellä poronhoitoalueella oli tiistaihin mennessä kaadettu 11 karhua, jotka kaikki olivat uroksia. Kiintiöitä oli tiistaina jäljellä neljän luvan verran.

Muokattu 9.9. klo 13.40: Korjattu kirjoitusvirhe.