Muualta Lapista

Maatalousyrittäjyys pitää kylät asuttuina, Kim Ollila on viidennen polven isäntä: ”Emme halua minnekään täältä muuttaa”

– Saattaa olla, että olen tämän tilan yhdestoista isäntä, riippuu siitä miten lasketaan. Tila on ollut suvussa 1800-luvulta lähtien, kertoo Sassalissa Ollilan tilaa isännöivä Kim Ollila.

Sodankylän Sassalin kylässä on kaksi maitotilaa.

MTK-Lapin mukaan Sodankylässä oli vuonna 2023 yksitoista maitotilaa, jotka tuottivat vuodessa maitoa yhteensä 331 458 litraa. Kolme tilaa lopetti Sodankylässä tuotantonsa vuosien 2022-23 välillä, mikä vähensi maidontuotantoa 44 398 litralla. Tällä hetkellä toimivia tiloja on enää kahdeksan: Kelujärvellä ja Kukasjärvellä tilat sekä Sassalissa, Riipissä ja Torvisessa kaksi tilaa kussakin

– Maatalousyrittäjyys pitää kylät asuttuina. Me emme halua minnekään täältä muuttaa, Ollilan pariskunta sanoo.

Tilan emäntä Venla Ollila muutti Lappiin Hämeenkyröstä. Pariskunta tapasi toisensa opiskellessaan Asikkalassa maatalousoppilaitoksessa.

– Toisenlaistahan se olisi elämä, jos tässä poikamiehenä tilaa pitäisi, Kim Ollila sanoo hymyillen asettuessaan vaimonsa viereen valokuvattavaksi. Kim on kasvanut talossa perheessä, johon kuului omien vanhempien ja sisarusten lisäksi myös mummo.

Viidettä vuottaan tilaansa isännöivä Kim osti tilan isältään Jouko Ollilalta, joka ryhtyi äitinsä kanssa tilan pitoon isänsä kuoleman jälkeen. Jos sukupolvia lasketaan tästä kaupasta taaksepäin, Kim on tämän tilansa viides isäntä. Alkuperäinen Ollilan tila sijaitsi Meltauksentien varrella.

– Pappani Reino Olavi Ollila ja hänen veljensä jakoivat alkuperäisen tilan, jolloin syntyi tämä meidän paikkamme, Kim kertoo.

32-päisen karjan lisäksi tilalla on poroja ja metsätaloutta. Lehmät ovat lypsyrotuisia holsteineja ja ayrshireja. Hevosalalle kouluttautunut tilan emäntä Venla Ollila on työskennellyt myös tilan ulkopuolella muun muassa koirahoitolassa.

– Olen miettinyt, mitä ryhtyisin tekemään. Hevosten ja eläinten kanssa toimiminen ovat minun juttujani, mutta myös opiskeleminen kiinnostaisi, Venla Ollila kertoo.

Hän omistaa yhden hevosen ja on pohtinut yhtenä vaihtoehtona hevosalan yritystoimintaa, mutta ajatus vasta idean asteella.

Venla Ollila on juurtunut neljässä vuodessa Sassaliin, vaikka alku oli kulttuurishokki.

– Vaikka kasvoin maalla, meillä ei ollut maatilan eläimiä. Kulttuurishokki oli positiivinen, sillä täällä elämässä ei tunnu olevan sillä tavalla kiirettä kuin Etelä-Suomessa. Viihdyn eläinten kanssa ja syrjemmässä asumassa, Venla kuvailee.

Vaihtelevaan valon määrään on ollut vaikeinta sopeutua.

– Etenkin näin alkutalvesta jatkuva pimeys väsyttää, mutta se on hienoa, että talvi on oikea talvi. Etelä-Suomessa, kun sitä talvea ei aina ole, Venla sanoo.

Perheeseen kuuluu 3,5-vuotias Roope-poika, joka on päivähoidossa Syväjärvellä. Perheessä on mietiskelty Syväjärven koulun tulevaisuutta.

– Siltähän se näyttää, että oppilasmäärä vähenee. Kyliin olisi ehkä halukkaita muuttajiakin, mutta asuntoja ei ole tarjolla. Toivottavasti koulu ei ihan heti ole loppumassa, Kim Ollila sanoo.

Kun hän kävi lapsena Sassalin kyläkoulua, koululla oli seitsemänkymmentä oppilasta. Koulu on lakkautettu ja rakennus on yksityisen omistuksessa.

Maatalousyrittäjäksi ryhtyminen oli Kimille helppo vaikkakaan ei itsestään selvä valinta, hän ehti olla armeijan jälkeen työssä myös muiden palveluksessa toisilla aloilla.

– Kun isällä alkoi olla terveyden kanssa vaikeuksia ja minä olin pyörinyt töissä mukana lapsesta alkaen, niin sikäli valinta oli helppo, kun muut sisarukset eivät olleet kiinnostuneita jatkamaan.

Ollilat ovat sitä mieltä, että vaikka maatalousyrittämisestä on tehty koko ajan vaikeampaa, toimeentulon saa, kun huolehtii karjan hyvinvoinnista oikealla ruokinnalla ja jalostuksella.

Lypsykarja ruokitaan säilörehulla, jonka Kim tekee itse neljään siiloon. Paalausurakoitsija tekee heinät poroille.

– Jonkin verran rehua on pakko myös ostaa, Kim kertoo.

Maito haetaan tilalta kaksi kertaa viikossa Haapavedellä sijaitsevaan Osuuskunta Pohjolan Maidon meijeriin.

– Tavoite on parituhatta litraa maitoa hakukertaa kohti, Kim kertoo.

Tilan navetta on valmistunut 1970-luvulla ja Ollilat arvioivat sen toimivan vielä pitkään, kun huollot tehdään ajallaan.

– Hiehot viihtyvät ulkona ja tarvittaessa menevät suojaan navetan yhteydessä olevaan heinäkuivurilatoon. Ne pärjäävät hyvin, kun ne kasvattavat pörrökarvan ja saavat vettä ja evästä, Kim kuvailee.

Tilalla on omalta kylältä oleva oppisopimuskoulutettava, joka vastaa isännän opissa navettatöistä. Lomapäiviä Kimillä on vuodessa 26, jolloin lomittaja tekee tilan työt.

– Silloin minä lomailen, esimerkiksi äidin puolen sukulaisissa Etelä-Suomessa, Kim toteaa.