Ihmiset

Luoteis-Lappi 50 vuotta: Muonion Tunturi-Veikot oli aluksi muutakin kuin urheiluseura, kirjoitti Erkki Vuollo vuonna 1991

Muonion Tunturi-Veikot järjestivät yhdistyksen ensimmäisinä vuosina urheilukilpailujen lisäksi tansseja, joihin tultiin tappelemaan. Juttusarja käy läpi vanhoja vuosikertoja juhlavuoden kunniaksi.

Sosiaalineuvos Erkki Vuollo kirjoitti Luoteis-Lapissa muistelmia Muonion Tunturi-Veikoista vuonna 1991. Urheiluseura perustettiin 1940-luvun puolivälissä, ja siitä käytettiin aluksi nimitystä MT-V.

Tunturi-Veikkojen toiminnan alkuaikoina seura ei varsinaisesti tarjonnut varhaisnuorisotoimintaa. Vuollon mukaan viikkoa myöhemmin kuin seura oli perustettu, perustettiin samassa paikassa lasten urheiluseura Ollintörmän Mäkiveikot.

Samoihin aikoihin, Lauri Hietasen aloitteesta, Lahdenrannalla perustettiin myös oma urheiluseura.

Kirjoituksen mukaan kaikessa lasten urheiluseuratoiminnassa matkittiin Tunturi-Veikkoja, järjestettiin kilpailuja ja huvitilaisuuksia.

Vuollo kirjoitti, että sodan jälkeen Tunturi-Veikot oli lähes ainoa paikallinen järjestö, joka kokosi ympärilleen kaiken ikäistä joukkoa. Toiset olivat kiinnostuneita kilpaurheilusta, toiset liikuntakasvatustoiminnasta. Osaa kiinnosti nuorten yhdessäolo ja järjestötoiminta.

Vuollo toimi vuosikymmenen ajan tunnetun tunturiveikon ja seuran pitkäaikaisen toimihenkilön Onni Vuorion lähipiirissä. Vuorion kiinnostus kohdistui muuhun kuin urheiluun. Saattaa olla, että ”meitä onnilaisia” oli oma joukkonsa, Vuollo kirjoitti.

Vuorio oli yhdyshenkilö virkavaltaan, sillä hänen isänsä oli paikkakunnan nimismies. Myös Vuorio työskenteli toistuvasti vt. nimismiehenä.

Vuollo itse oli kahdeksan vuoden ajan järjestysmiehenä MT-V:n talolla.

Hän kirjoittaa, että MT-V:n talon tanssiaisten aikana virkavallan revolveri ampui usein varoituslaukauksen. Oli tavallista, että isot järjestysmiehet ottivat tosissaan yhteen hyväkuntoisten metsurien kanssa.

Muonion pojat kehottivat usein ilmoittamaan heille itselleen, milloin tilanne humaltumisen osalta oli siinä pisteessä, että järjestysmies piti oikeana talolta poistumisen.

Kerran Pallashotellilta tuli veljesporukka, joille oli tainnut tulla halu vähän kokeilla voimia ja painia järjestysmiesten kanssa. Kun heille selvisi, että Vuollo oli yksin, porukka poistui. Vuollo kuuli, miten miehet sanoivat, että ei kannata jäädä, kun siellä on vain Lassin Erkki.

Tuo nimitys oli entisinä aikoina Lassin talon pojilla, Vuollo kirjoitti.

Opittiin ehkä huomaamaan, että terveessä sielussa voi olla terve ruumis tai sama toisin päin.

Kun Mainostelevisio alkoi näkyä myös Muoniossa, seurasta alettiin käyttää täydellisempää urheiluseuran nimeä sekaannusten välttämiseksi, Vuollo kirjoitti. Hän oli itse Muonion Tunturi-Veikkojen sihteerinä seitsemän vuotta.

Tuona aikana kunnallispolitiikka alkoi kiinnostaa myös urheiluseuran johdossa.

Johtaja Arvo Yliniemi oli Vuollon sanoin kiistaton urheiluseuran johtaja, ”MT-V:n UKK”. Oppositioliikkeitäkin ilmeni, mutta Yliniemi vaimensi ne usein alkuunsa.

Muonion Tunturi-Veikkojen ohjaajiin ja valmentajiin kuuluivat Vuollon ja Yliniemen lisäksi Reino Holck.

Vuollo kiersi opiskeluaikanaan Muonion eri kylillä kesäisin urheilun ohjaajana. Auton katolla oli Markku Vuollon keihäs. Markku näytti, miten keihäs lentää. Seuran urheilijoista Vuollo mainitsee kätkäsuvantolaisen Heikki Kangosjärven ja Antti Sallisen.

Lopuksi Vuollo kirjoittaa, miten Muonion Tunturi-Veikot tekivät vuosikymmenien aikana paljon rakentavaa kulttuurityötä. Kun muita toimivia järjestöjä ei ollut, oli seuran sisällä toteutettava mitä monimuotoisimpia tehtäviä.

Opittiin ehkä huomaamaan, että terveessä sielussa voi olla terve ruumis tai sama toisin päin, Vuollo päättää.