Mielipiteet

Lukijan kirja-arvostelu: Kilpisjärven alue sotanäyttämönä

Suomen osalta toinen maailmansota päättyi saksalaisten karkottamiseen Lapista keväällä 1945. Lapin sotaan liittyi kaksi tunnetumpaa saksalaisten puolustusasemaa, toinen eli Schutswall-Stellung kulki Vuotson pohjoispuolella ja toisen, vielä tunnetumman saksalaiset rakensivat Käsivarren puoliväliin Lätäsenon länsipuolelle. Tämä suuressa määrin kallioon louhittu Sturmbock-Stellung on hyvin nähtävissä vielä tänä päivänäkin. Kolmas puolustuslinja, Kilpisjärvi-Stellung on jäänyt melkein huomiotta, mutta nyt nuoret tutkijat Emil Kastehelmi ja Aleksi Rikkinen ovat kartoittaneet tämänkin aseman perusteellisesti ja saattaneet työnsä tulokset kirjaksi nimeltään Operaatio Nordlicht, Lapin sodan arktinen loppunäytös. Nordlicht on suomeksi Revontulet.

He ovat tehneet tarkkaa työtä ja asemat on siis kartoitettu perusteellisesti, melkeinpä viimeistä taisteluhaudan pätkää ja korsun jäänteitä myöten. Kirjassa on myös runsas kuvitus löydöksistä. Taisteluasemat ovat pääosin hajasijoitettu tuntureille ja erilaisiin maastokohtiin, joten ne eivät ole samalla tavalla nähtävissä kuin Lätäsenon ja Vuotson yhtenäisemmät puolustusasemat. Kun Kilpisjärven suunnalla tunturissa vaeltaa, tietääpä kulkija nyt, mikä on minkin lahonneen korsun ja raunioituneen taisteluaseman historia. Kirjassa on lukemattomia yksityiskohtia, mutta kyllä siitä aika helposti selviää tapahtumien kokonaiskuvakin. Alunperinhän saksalaisilla oli tarkoitus turvata nikkelin saanti Petsamosta ja estää venäläisiä siitä, että Saksan pohjoisen armeijan joukot eivät jää saarroksiin.

Kiintoisista yksityiskohdista mainittakoon esimerkkinä se, että vielä lokakuussa 1944 armeijan ylipäällikkö Adolf Hitler puuttui yksittäisen taisteluaseman sijaintipaikkaan Norjan ja Suomen välisillä tuntureilla.

Kiintoisista yksityiskohdista mainittakoon esimerkkinä se, että vielä lokakuussa 1944 armeijan ylipäällikkö Adolf Hitler puuttui yksittäisen taisteluaseman sijaintipaikkaan Norjan ja Suomen välisillä tuntureilla. Samaan aikaan venäläiset lähestyivät Berliiniä idästä ja amerikkalaiset lännestä, joten olisi luullut ylipäälliköllä olevan esikuntineen tärkeämpää mietittävää.

Mutta oli niillä saksalaisilla pohjoisen suunnankin taistelujoukoilla aikaa puuhastella toisarvoisten asioidenkin parissa. Esimerkkinä kerron Hetan vanhan kirkon polttamisen lokakuussa 1944, lähes viimeisenä tuhotyönään. Se oli kosto siitä, että Suomi irtautui aseveljeydestä Saksan rinnalta, koska se ei halunnut murskautua puna-armeijan tankkien alle.

Kirjassa tarkastellaan ja pohdiskellaan vielä sitäkin, mikä on oikea sodan loppumisen päivämäärä, milloin viimeinen saksalaisen sotilas oikeasti poistui Suomen maaperältä. Vakiintunutta päivämäärää huhtikuun 27. päivää ei ole syytä muuttaa, vaikka olosuhteet huhtikuun viimeisinä päivinä olivatkin jossakin määrin sekavat.

Nuoret tutkijat ovat tehneet siis perusteellista työtä ja Lapin sodan viime vaiheetkin ovat saaneet ”kasvot”. Alueella ei käyty varsinaisia taisteluja, mutta kylläkin erilaisia partiokahakoita ja henkilötappioitakin tuli. Kunniaa tunturitaistelijoille!

Emil Kastehelmi Aleksi Rikkinen: Operaatio Nordlicht, Lapin sodan arktinen loppunäytös. Atena 2025, 309 s.

Kirjoittaja on syntynyt Mäntässä 1945 ja retkeillyt Lapissa vuodesta 1961. Ensimmäisen kerran hän tutustui retkikaverinsa Olli Dahlin kanssa Lätäsenon saksalaisasemiin jo vuonna 1982.

Hän on harrastanut kirjoittamista koko ikänsä ja tekstejä on julkaistu useissa valtakunnallisissa ja paikallisissa lehdissä. Elämäntyönsä hän teki eri tehtävissä Kansallis-Osake-Pankissa/Nordeassa, viimeksi pankin arkistopäällikkönä. Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden tohtori.