Mielipiteet

Lukijalta: Vuoden 2024 sään erikoisuuksia

Meteorologitaustaisena ihmisenä tulee seurattua säätä Kittilän Alakylässä, Ounasjoen rannalla, paikassa, missä pakkanen voi kiristyä siperialaisiin lukemiin.

Onko vuosi 2100 jo täällä, tuli mieleen, kun tilastoissa näkyi Keski-Lappia edustavan Sodankylän kasvukauden lämpösumma kesältä 2024. Tuo 1300 astepäivää hipova luku on ilmastonmuutoksen ennusteiden mukaan mahdollinen, mutta sen piti tapahtua vasta vuoden 2100 tienoilla!

Viime vuoden sää sisälsi entistä nopeampia, voimakkaampia lyhytaikaisia vaihteluita, jotka koskivat lämpötilaa, tuulta tai sadetta. Toisaalta pitkän aikavälin muutokset olivat hitaita, vuodenajat eivät meinanneet vaihtua, olipa sitten kyseessä lähestyvä kesä tai talvi. Vielä ei voi julistaa ilmiöiden syyksi ilmastonmuutosta, mutta mikään tapahtuneessa ei ole ristiriidassakaan ennustetun muutoksen kanssa: Ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän sään äärevyyttä, lyhentävän talvea ja pidentävän kasvukautta.

Heti tammikuun alussa 2024 napa-alueen pakkaset sisäänsä lukitseva polaaripyörre hajosi kesken kaiken- tai ainakin liian aikaisin. Hajoaminen tapahtuu ilmakehässä normaalisti vasta kevättalven auringon paisteessa, mutta ei sillä kertaa. Miksi se hajosi? Tammikuussa 2024 kylmää ilmaa ja 25—30 asteen pakkasia levisi Etelä-Suomeen saakka. Sähkön kulutus kasvoi ja se tiesi lappilaiselle pörssisähkön asiakkaalle kalliita tunteja. Vaikka Enontekiön lentoasemalla mitattiin talven pakkasennätys, —44,3 astetta, pakkanen ei kuitenkaan jököttänyt kireänä koko aikaa vaan Föhn-tuulen puhaltaessa lämpötila kohosi ajoittain plussalle. Lämpötilan muutokset olivat nopeita, sää vaihtui kuin kahvasta kääntäen.

Helmikuun ja maaliskuun sää oli lappilaisittain tavanomainen, normaaliin vaihteluun kuului niin kovia pakkasia kuin lämpöasteitakin, eikä niissä ole mitään kummallista. Myös keväthankia tekevät yöpakkaset ovat huhtikuulle hyvin tyypillisiä. Sitä vastoin on harvinaisempaa, että huhtikuussa päivälämpötilakin pysyy kevätauringon paistaessa pakkasella, niin kävi huhtikuun lopussa 2024.

Toukokuunkin alkupuoli alkoi reippailla yöpakkasilla, maa oli valkoinen vielä 10.5. Mutta sitten kesä tuli rytinällä, 17.5. oli jo +22 astetta, 26.5. lähtien helteitä. Hidas kevääntulo yhdessä nopean sulamiskauden kanssa aiheutti taas vahinkorajalle kipuavan tulvan, mikä tuntuu olevan yhä yleisempi ilmiö Ounasjoella. Alkoi tulla kovia sadekuuroja, oli ukkostakin toukokuussa. Kasvukausi alkoi nopeasti, tuomi kukki jo 1.6.

Hyttysiä riitti pitkään ja kostea, lämmin ilma suosi kasvituholaisia, ruosteita, lahoa ja homeita.

Kesäkuu oli lämmin ja kuuroherkkä, ukkospuuskavaroituksia oli useana päivänä, Vuorokausisademäärät olivat runsaita. Koska yhden millimetrin sademäärä tarkoittaa yhtä litraa vettä neliömetrin pinta-alalle, ei kasvimaita tarvinnut pahemmin kastella, jos kuuroissa tuli 10—30 mm. Oli sääsken idätysilma ja ne tulivatkin kesäkuun ensimmäisellä viikolla, ilma kuhisi sääskiä.

Lämmin ja kostea sää jatkui heinäkuussa ja elokuussa. 14.—27.7. vallitsi helleputki ja kaikki marjat kypsyivät luonnossa yhtä aikaa! Koska lämmin ilmakehä sisältää paljon vesihöyryä, tuli vesi alas rankkoina sadekuuroina. Hyttysiä riitti pitkään ja kostea, lämmin ilma suosi kasvituholaisia, ruosteita, lahoa ja homeita.

Kesä ei loppunut syyskuussakaan, oli vain pari pakkasyötä. Suomi teki 2024 kesäkauden hellepäivien uuden ennätyksen, 71 hellepäivää. Kovia sateita tuli edelleen, sademittarista saattoi löytyä vuorokaudessa jopa 40 mm. Kasvukauden lämpösumma oli Sodankylän tilastoissa poikkeuksellinen 1259 astetta, pitkäaikaisen keskiarvon ollessa noin 850. Vastaavaa lukemaa ei löydy mittaushistoriasta!

Lokakuukin alkoi +5…+10 asteen lukemissa, mutta ensilumi käväisi kokeilemassa 10.10. Lumi hävisi kuitenkin parin pakkasyön jälkeen, ja taivaan hanat aukesivat jälleen, vettä tuli niin, että joki alkoi tulvia.

Ilmaston ennustamisesta on hyvä tietää, että keikahduspisteen lähestyessä ennustettavuus heikkenee. Olemme lähellä tuota pistettä, josta ei ole paluuta.

Marraskuussa talven tulo oli hidasta. Vain pimeys tuli kuten ennenkin, sen sijaan sade muuttui vedeksi vielä marraskuun puolivälissäkin. Lumiauroja ei paljon tarvittu eivätkä Levin Mc-kisat olisi onnistuneet ilman säilölunta. Etelä-Suomessa satoi paljon lunta ja lumen sulamisvedet aiheuttivat siellä suuria tulvia. Suomen merialueella puhalsi Rauman edustalla ensimmäistä kertaa hirmumyrsky 32,5 m/s keskituulen voimalla.

Joulukuulle oli ominaista nopeat lämpötilan vaihtelut, lämpöasteista äkilliseen pakastumiseen, lisäksi sade alkoi joskus jäätävänä vesisateena ja aiheutti pääkallokelin. Näin kävi etenkin joulukuun alussa. Sattui pahoja liikenneonnettomuuksia, pimeyden lisäksi liukkaus ja huono näkyvyys olivat yhä enemmän tieliikenteen riesana.

Ilmaston ennustamisesta on hyvä tietää, että keikahduspisteen lähestyessä ennustettavuus heikkenee. Olemme lähellä tuota pistettä, josta ei ole paluuta. Kuten sääennusteissakin, ilmastoennuste ei ole yksi lukema vaan lukemien todennäköisyysjakauma. Epätodennäköinen tarkoittaa, että vaihtoehto on mahdollinen, mutta koska mahdollisuus on pieni, se vaihtoehto jätetään vähemmälle huomiolle ja keskitytään todennäköisimpään vaihtoehtoon — ainakin aluksi.

Tiedetään, että ilmasto on muuttunut maapallon historian aikana useita kertoja. Ilmastonmuutosten jälkeen maapallo on hitaasti löytänyt uuden tasapainon, mutta siinä yhteydessä on aina tapahtunut lajien joukkosukupuutto, jossa jopa 90 % elämästä on voinut kadota. Tutkijat sanovat, että sukupuuttoaallot muuttavat evoluution suuntaa: kun valtalaji vaihtuu, toinen laji saa tilaa. Jos olemme nyt menossa kohti ilmastonmuutosta ja sen yhteydessä tapahtuvaa sukupuuttoaaltoa, mikä onkaan valtalajina nyt? Maapallo kyllä selviää, mutta miten käy ihmiskunnan— jospa vuorossa olemmekin me?

Lähteet: www.ilmatieteenlaitos.fi ( lisätty omia havaintoja), Yle Areena, Maa elämän planeetta, BBC/PBS, Iso-Britannia 2023. Poistunut Areenasta 31.12. 2024.