Muualta Lapista

Lintu-Antti on kuollut - ”Suomen eteläisin lapinmies vuoli tulilinnut tuhansille turisteille”

Suomen eteläisimmäksi lapinmieheksikin mainittu Antti Turkia eli ”Lintu-Antti” on kuollut 83-vuotiaana. Antti kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana 5. maaliskuuta. Häntä jäivät kaipaamaan Outi-puolison lisäksi kolme poikaa perheineen sekä laaja sukulaisten ja ystävien joukko.

Antti Turkia syntyi Lappeenrannassa, minne hän perusti Temas-nimisen konepajan. Veri veti miestä kohti pohjoista ja hän muutti vuonna 1984 Kemiin ja perusti sinne Outatuote-nimisen yrityksen. Antti kaipasi Kemistä vielä pohjoisemmaksi ja hän mietti miten voisi elättää itsensä jotenkin käytännönläheisemmällä työllä kuin siihen asti.

Vuonna 1989 alkoi Antti Turkiasta tulla maankuulu Lintu-Antti. Hän osti Saariselän Moitakurusta parin hehtaarin palstan. Maanluovutus oli vaikea ja monimutkainen prosessi, mutta kun Antti onnistui luomaan suhteet Metlan vaikutusvaltaiseen johtajaan, entiseen Saariselän neuvottelukunnan puheenjohtajaan Eljas Pohtilaan, niin alkoi maakauppa edistyä.

Antti rakensi pienen ja nimettömän lammen rannalle kotakahvilan. Kartoissa lampipahaisella ei ollut edes nimeä, mutta Antti risti sen Kuukkelilammeksi ja Kuukkelilampena tuo vesistö nykyisin tunnetaan kautta maailman. Antin mielestä Kuukkelilampi oli hyvä nimi, sillä kuukkelit tulivat häntä tervehtimään, kun hän ensi kertaa tuli lammen rantaan. Turisteja varten tämä vuodesta toiseen kerrottu tarina oli tietenkin keksitty, mutta saattoipa olla tottakin, sillä tokihan noissa Kuutuantien varren maisemissa kuukkeleitakin asustaa.

Kevättalvella 1997 Kuukkelilammen päärakennus paloi maan tasalle. Antti oli pienessä kodassa asiakkaiden kanssa, kun joku huusi, että päärakennus on ilmiliekeissä. Päärakennuksen suojissa oli laatikko, jonka sisällä oli iso nippu seteleitä. Elettiin vielä aikaa, että ihmiset maksoivat kotakahvilan lättykahvit mielellään käteisellä. Käteistä tahtoi kertyä välillä pääkodan kätköihin aika lailla, koska eihän sieltä joka päivä ehtinyt Ivalon pankkiin rahoja tallettamaan.

Käteiskassa kuumeni ja paloi osittain, mutta jotain jäi jäljellekin ja Suomen pankki tunnisti ne Suomen valuutaksi. Palovakuutusta Antti ei ollut ehtinyt päärakennukselle ottaa. Hän aloitti Kuukkelilammen rakentamisen uudelleen täysin tyhjästä ja onnistui vakuuttamaan rahoittajatahot siitä, että lammen rantaan nousee uudestaan liikeyritys ja entistä menestyvämpi.

Antti Turkiasta tuli aika pian ”Lintu-Antti” ja hän itsekin käytti persoonastaan tuota nimitystä, joten se iskostui Saariselän-kävijöiden mieleen. Hänestä tuli nopeasti Saariselän alueen tunnetuin henkilö. Lintumies hänestä tuli sen vuoksi, että hän vuoli kotaravintolassaan puisia lintuja vuodesta toiseen. Lintuja valmistui tuhansia ja niiden vuoleminen oli samalla ohjelmanumero - vuolunäytös. Kuukkelilammen tulipalon jälkeen puulinnut saivat uuden nimen; ne olivat siitä lähtien tulilintuja.

Kuukkelilammen kotaan matkailijat tulivat autoilla, mutta paljon siinä kevättalvisin kävi myös hiihtäjiä, sillä kotahan sijaitsi sopivasti Saariselältä tulevan ladun varrella. Yleisin tarjottava oli nokipannukahvi räiskäleen kera. Lintu-Antti oli yleensä paikan päällä isännöimässä, tarinoimassa ja tulilintuja vuolemassa. Tietysti useimmat tulivatkin kodalle juuri siinä toivossa, että saavat nähdä Lintu-Antin.

Rajapartiot ajelivat Kuutuantien kautta Aittajärven ja Suomujoen suuntaan. He poikkesivat Rajan maastokamppeissa joskus kahvilla Kuukkelilammella. Lintu-Antti oli oikein mielissään, että kahvilassa istui rajavartijoita, koska siitä kansainväliset asiakkaat huomasivat, että nythän ollaankin lähellä itärajaa ja se toi pientä jännittävää ilmapiiriä Kuukkelilammen ylle.

Paikalliset antoivat Lintu-Antille hieman ilkikurisen lempinimen ”Suomen eteläisin lapinmies”. Lempinimessä oli totta toinen puoli. Eihän Antti ollut mitenkään kotoisin Lapista eikä hänellä ollut omakohtaisia huikeita kokemuksia Lapin erämaista ja kalavesiltä, mutta matkailijoiden silmissä flanellipaitainen, lapikkaat jalassa touhuileva, karjalan murteeseen vivahtavalla puheenparrella varustettu kansanmies oli varmasti lapinmies, eikä se tietenkään keneltäkään ollut pois.

Toki inarilaiset myös kunnioittivat Lintu-Anttia ja erityisesti hänen liike-idealleen nostettiin hattua. Sehän piti tunnustaa, että eipä kukaan paikallinen vielä 1980-luvulla keksinyt, että Kuutuantien varren hakkuualueiden reunamille, nimeä vailla olevan mutalammen rannalle voisi perustaa menestyvän kotakahvilan. Hyvin tulilinnun vuoleminenkin Kuukkelilammelle sopi, vaikka eihän tuollaisella puisella linnulla ole mitään yhteyttä lappilaiseen tai saamelaiseen perinteeseen.

Kuukkelilammella palveltiin asiakkaita eri puolilta maailmaa. Siellä kävi Suomen vaikutusvaltaisimpia päättäjiäkin, mutta kaikkia palveltiin kodan lämmössä tasavertaisesti. Lintu-Antti sanoi joskus oppineensa itsekin paljon Kuukkelilammen vierailta. Joskus vuolunäytöksiä tuli katsomaan myös näkövammaisten ryhmiä. Antti ei aluksi oikein voinut ymmärtää mitä annettavaa hänellä voisi olla näkövammaisille, mutta lopulta erityisesti heille tehdyt vuolunäytökset jättivät Anttiin lähtemättömän vaikutuksen. Antti laittoi kiertämään työn alla olevan tulilinnun ja hiljaisina ja hyvin hellin ottein näkövammaiset tutkivat sormillaan lintua työn eri vaiheissa.

Lintu-Antti arveli, että vuolunäytökset kiinnostivat ihmisiä hyvin paljon siksi, että nykyajan näyttöpääteajan ihmiset olivat jo vieraantuneet sellaisesta perinnetyökalusta kuin puukko. Heidän esi-isilleen vuoleminen saattoi olla jopa elämisen ehto, mutta nyt tekninen kehitys oli kadottanut vuolutaidon. Lintu-Antin kourissa liikkuneen vuolupuukon seuraaminen oli Kuukkelilammen asiakkaista kuin rauhoittavaa meditaatiota ja oli hienoa katsella, kuinka ihmiskäsi pelkällä puukolla synnytti laudanpalasesta kaunista puulintua.

Lintu-Antti jäi eläkkeelle Kuukkelilammen yrityksestään vuonna 2009. Raskasta työtähän tuollainen yrittäminen oli ja terveyskin oli kovilla. Antti oli sitä mieltä, että nyt on aika luopua ja antaa aikaa itselle ja läheisilleen. Hänelle myönnettiin käsityöneuvoksen arvonimi vuonna 2017. Hän vietti eläkepäiviään Rovaniemellä ja lintujen vuoleminen oli rakas harrastus lähes loppuun saakka. Rovaniemellä Antti antoi vuolunäytöksiä muun muassa koululaisille.

Lintu-Antti oli mutkaton kansanmies, jutunkertoja, mutta tietysti myös liikemies, joka otti linnuistaan ja nokipannukahveistaan maksun kuten asiallista olikin. Tiedetään kuitenkin, että eräälle Kuukkelilammen vieraalle hän antoi linnun lahjaksi. Hän oli toinen kansantaiteilija, Alajoen rannalla asuva metsätyömies ja kuvataiteilija Veikko Rajala, jota Lintu-Antti suunnattomasti kunnioitti.

Legenda on matkannut tulilinnun siivin tuonilmaisiin, mutta Lintu-Antista on jäänyt elämään Souvareiden laulut, yksi näytelmän käsikirjoitus sekä tietysti tuhannet linnut, joita on päätynyt tuliaisina ja matkamuistoina joka puolelle maailmaa.