Muualta Lapista

Liikunnan iloa ja kädentaitoja – ”Lajiin kuuluu se, että keppihevoset tehdään itse”

Keppihevosilla, tai tuttavallisemmin keppareilla, voi ratsastaa vaikka omalla kotipihallaan. Tämä valkenee viimeistään yksitoistavuotiaan Ronja Perälän kotipihaan saapuessa. Etupihalla on esterata, johon hän tekee viime hetken muutoksia kahden ystävänsä kanssa.

Perälän kanssa harjoittelemassa ovat Ronja Poikela, 11, ja Peppi Jääskö, 11. He kaikki ovat harrastaneet keppihevosia jo parin vuoden ajan. Kolmikko harrastaa myös ratsastusta.

Esteiden rakentamiseen ei vaadita suuren budjetin ratkaisuja: muutama puutolppa, joihin on naulattu kymmenen senttimetrin välein nauloja puomin korotusta varten. Puomiksi sopii aurausviitta. Jos estettä ylittäessä sattuu osumaan puomiin, aurausviitta on kevyt eikä siihen osuminen satu.

Keppihevosharrastajaksi voi päätyä monen reitin kautta: lajia jo harrastavien kavereiden kautta tai sosiaalisen median avulla heränneen kiinnostuksen avulla. Ronja Perälällä innostus keppihevosiin lähti siitä, kun hän sai nuorempana ensimmäisen keppihevosensa.

Mitä kannattaa tehdä, jos lajin kokeilu kiinnostaisi, mutta aiempaa kokemusta edes ratsastamisesta ei ole? Tällaisessa tapauksessa nuoret suosittelevat kyselemään lajia tuntevilta vinkkejä ja sitten vain lähtemään rohkeasti kokeilemaan. Lisäksi netistä löytyy paljon tietoa lajista.

Jääskö arvioi Sodankylässä olevan 20-30 keppihevosharrastajaa. Keppihevosharrastus ei katso ikää, ja lajia harrastavat niin nuoret kuin aikuiset. Harrastuksen suosio on kasvanut viime vuosikymmenen aikana.

Perälän mielestä parasta lajissa on kavereiden kanssa treenaaminen ja kilpailuihin osallistuminen. Poikela on hänen kanssaan samaa mieltä. Hän lisää vielä, että on kiva huomata kehittyvänsä harrastuksessa.

– Ilmapiiri on mukava ja se, miten kaverit tsemppaa harrastuksessa. Ja sitten kilpaileminen. On kiva, kun näkee, miten on viime kisoista kehittynyt, toteaa Peppi Jääskö.

Kilpailuja järjestetään ympäri Suomen. Keppihevosten SM-kilpailut järjestetään vuosittain Seinäjoella ja osallistujia on kotimaan lisäksi ulkomailta. Nuoret kertovat kilpailevansa enimmäkseen Lapissa. Kilpailut ovat heidän mukaan mahdollisuus tutustua muihin lajin harrastajiin.

Yleisin kilpailulaji on esteratsastus. Esteratsastuksen lisäksi keppihevosilla voi harrastaa maasto-, koulu- ja lännenratsastusta aivan kuten oikeilla hevosilla.

Esteratsastuksessa ei kuitenkaan ole tärkeintä se, kuinka korkeita hypättävät esteet ovat. Kyseessä on enemmän tekniikkalaji ja esteiden ylittämisen tulisi näyttää vaivattomalta. Jotta esteet ylittyvät helposti, on muistettava hoitaa alkulämmittely venyttelyineen ja alkuhölkkineen huolellisesti.

Sekä Ronja Perälä että Ronja Poikela kertovat pitävänsä eniten esteratsastuksesta. Peppi Jääskö kertoo pitäneensä ennen eniten esteratsastuksesta, mutta nyt hän pitää enemmän kouluratsastuksesta.

Kyseessä on enemmän tekniikkalaji ja esteiden ylittämisen tulisi näyttää vaivattomalta.

Keppihevosharrastus on monipuolinen, sillä liikunnan lisäksi harrastajien kädentaidot harjaantuvat. Monet nimittäin tekevät keppihevosensa alusta alkaen itse.

– Keppihevoset perustuvat oikeisiin hevosiin ja niillä ratsastamiseen. Lajiin kuuluu se, että keppihevoset tehdään itse, Ronja Perälä kertoo.

Keppihevosen tekemiseen kuluva aika vaihtelee: pienempi keppihevonen voi valmistua kolmessa päivässä, mutta isompaan saattaa mennä jopa kuukausia. Vaihtelu johtuu myös siitä, kuinka paljon aikaa päivässä keppihevosen tekemiseen käyttää.

Nuorille on tähän mennessä kertynyt useampi keppihevonen, joista osan he ovat tehneet itse. Perälällä ja Poikelalla on molemmilla kymmenkunta keppihevosta. Lisäksi Perälä jakaa Jääskön kanssa yhden keppihevosen omistajuuden.

– Tällä hetkellä minulla on kahdeksan keppihevosta. Yritän vähentää ne kolmeen niin, että jokaiseen kilpailulajiin on omansa, Peppi Jääskö sanoo.

Kolmikon mukaan monet harrastajat myyvät ja vaihtelevat hevosia keskenään.

Lajiin kuuluu se, että keppihevoset tehdään itse. Ronja Perälä

Aivan kuten oikeat hevoset, myös keppihevoset nimetään. Jokainen keppariharrastaja päättää keppihevostensa nimet oman mielensä mukaisesti. Keppihevosilla on usein virallinen nimi, minkä lisäksi annetaan lempinimi.

– Lempinimet tulee mieleen keppihevosen ulkonäöstä, taustoittaa Ronja Poikela omaa nimeämistapaansa.

Peppi Jääskön kepparit saavat nimensä hänen lempielokuviensa hahmoilta tai itselleen tärkeiden hevosten mukaan. Ronja Perälällä ei ole mitään tiettyä tapaa, millä perusteella hän nimeää keppihevosensa.

Käsityötaidot karttuvat myös esteitä tehdessä tai keppihevostallia sisustaessa. Ronja Perälän kotipihan ulkorakennuksessa on talli, jonka seinää koristavat eri kilpailuista voitetut ruusukkeet ja jokaiselle keppihevoselle on oma paikkansa. Osalla hevosista on myös kyltit, joissa kerrotaan hevosista tarkemmin.

Keppihevosilla on usein virallinen nimi, minkä lisäksi annetaan lempinimi.