Kolumnit

Lauri Marttalan kolumni: Ikkunoita menneisyyteen

Edellisessä kolumnissani kehotin lukijoita tutkimaan Lapin sodan jättämiä jälkiä omassa elinympäristössä. Sota oli erityinen aikakausi Kittilän ja Lapin alueen historiassa, mutta ei suinkaan ainoa, josta on jäänyt jälkiä. Metallinetsintäharrastuksen kautta kuka tahansa voi koota aikajanan oman pihan, tontin tai pellon ihmistoiminnasta.

Modernin alumiiniroskan ohella metallinetsijän ylivoimaisesti yleisin löytö on rautanaula. Entisajan ihmiset ovat kylväneet niitä kaikkialle, ja ahkera kaivaja saa nopeasti taskunsa täyteen. Naula on kuitenkin historian kannalta hyvä löytö. Sen avulla pystyy alueen ihmistoiminnan ajoittamaan melko hyvin.

Sinkitty naula on nykypäivää. Kaikki koneellisesti valmistetut symmetriset naulat ovat myös uusia, joskin neliskanttiset hieman vanhempia kuin pyöreät. Niiden kohdalla puhutaan ehkä jälleenrakennusajasta. Sepän takomat epäsymmetriset naulat puolestaan työntävät ajoituksen jo sadan vuoden päähän tai kauemmas. Seppien naulanvalmistustekniikat ovat vaihdelleet, joten kannan kuviosta tai kärjen muodosta voi tehdä tarkankin ajoituksen. Näin on etenkin hevosenkengän naulojen kohdalla. Kiinnostuneille on tarjolla vanhojen naulojen katalogikirjoja.

Naulojen ohella entisiin elinkeinoihin, maa- ja metsätöihin, liittyvät löydöt ovat yleisiä. Näitä ovat esimerkiksi hevosenkengät, sirpin, viikatteen ja sahanterät, puukot, viilat, reen tai niittokoneen osat sekä erilaiset nahkaremmien soljet. Billnäsin Kemi-kirves tuntuu löytyvän jokaisella etsintäkerralla.

Ajan rippikirjan mukaan Kittilässä asui kolikon lyöntivuonna noin 200 kristittyä ihmistä.

Kaikkein mielekkäimmät löydöt on helppo arvata. Vanhat kolikot, kuparinapit, taskukellot, sormukset, hopea ja kulta tulevat vastaan melko harvoin, mutta sävähdyttävät joka kerta. Ne kertovat selvää tarinaa asujien varallisuudesta ja yhteiskunnallisesta asemasta. Säätyaikaan esimerkiksi erilaisten nappien ja korujen käyttöoikeutta säädeltiin laeilla.

Omiin suosikkeihini kuuluu lyijy. Musketin kuulat ja kangassäkkien sulkijasinetit teksteineen kertovat entisajan elämästä paljon. Sinettien perusteella voi todeta, että yli sata vuotta sitten kittiläläisten kulutustavara on ollut huomattavan kansainvälistä. Siemenvilja on tullut usein Venäjältä, mutta valmiit jauhot ja muu tavara Ruotsista tai Saksanmaalta. Sineteissä lukee paljon useammin Pietari, Tukholma tai Königsberg kuin SOK ja kotimainen kaupunki.

Mitä kauempaa historiasta esineitä löytää, sen mielenkiintoisempia ne ovat. Etelässä vielä Ruotsin ajan esinelöydöt ovat tavanomaisia, mutta täällä ne ovat harvassa. Lapin ja Kittilän asutus on pääosin nuorta. Vanhin löytämäni kolikko on kuningas Fredrik I:n kupariäyri vuodelta 1724. Ajan rippikirjan mukaan Kittilässä asui kolikon lyöntivuonna noin 200 kristittyä ihmistä. Kolikko löytyi Alakylästä, jossa asui vain kolme perhettä. Perheiden isännät olivat Lauri Laurinpoika Mokko, Erkki Erkinpoika Jääskö ja hänen poikansa Matti Erkinpoika Jääskö. On hauska ajatella, että todennäköisesti joku heistä hukkasi pahaisen kuparimyntin polun varteen 300 vuotta sitten. Oliko aikalaiselle menetys suuri vai huomasiko sitä ollenkaan? Minulle se on kuitenkin aarre.

Löydöt ovat kuin ikkunoita menneisyyteen. Ne tarjoavat lukemattomia mahdollisuuksia mielikuvitukselle pohtia kuka esineen on omistanut, mikä sen merkitys on ollut ja miten se on päätynyt maan poveen.

Kirjoittaja on kittiläläinen historian opettaja.