Muualta Lapista

Lapset veräjällä saivat nimet sadan vuoden jälkeen: Samuli Paulaharjun teemaviikko järjestettiin Kolarissa

Paulaharjusta oli moneksi, kauhukirjailijaksikin.

Kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtaja Kyösti Satokangas virnistää tyytyväisenä Kolarin kotiseutumuseolla Sieppijärvellä.

Paulaharju-viikko oli torstaina käynnissä kolmatta päivää, ja kävijöitä kiinnosti. Kotiseutuperinteitä monipuolisesti elävöittänyt viikko näytti tehneen tehtävänsä: Satokankaan mukaan kulttuuriviikon kävijät olivat keskenään alkaneet puhua suvuistaan ja perinteistä.

Konkreettista lisävalaistustakin Paulaharjun valokuviin saatiin. Monille on tuttu Paulaharjun valokuva Sieppijärveltä 1920-luvun alusta. ”Lapset avaavat porttia matkamiehelle”, kansanperinteen kerääjä otsikoi kuvansa. Lasten nimiä hän ei kuitenkaan tallentanut.

– Paulaharjulla ei useinkaan ole lasten nimiä kuvissa, Satokangas sanoo.

Paulaharju-viikon kävijän avulla kuvan lapsille saatiin oletettavat nimet: Reino Lappea, Helli Asikainen ja Eila Asikainen.

Satokangas arvioi, että on erittäin todennäköistä, että lapset veräjällä on tunnistettu oikein.

Todennäköiset nimet saatiin toiseenkin kuvaan, josta nimet puuttuivat. 1920-luvulla lapset opettelivat Paulaharjun mukaan lukemaan Raution talossa Kolarinsaaressa. Kuvassa rukin takana on tunnistajan mukaan Lempi Äkäslompolo ja kuvassa keskellä on Eeva Simu (myöhemmin Lantto). Vasemmalla olevan tytön nimi ei ole tiedossa.

Paulaharjun valokuvista koostuva näyttely on nähtävillä kotiseutumuseolla elokuun loppuun saakka.

– Osa nimistä varmoja, osan kohdalla kerätään lisää tietoa esimerkiksi museolla. Aikakaudelta on samoista henkilöistä muita kuvia, joiden henkilöt on tunnistettu. Voi olla, että kaikkien kohdalta ei saada täyttä varmuutta, Satokangas sanoo.

Paulaharju-viikon torstain ohjelmassa kansanperinteen kerääjän kirjojen merkityksestä itselleen ja kotikylälle puhui äkäslompololainen Kauno Kaulanen. Hän tarttui Lapin muisteluksia -kirjaan jo lapsena.

– Aluksi tietenki kiinosti oman kylän historia, mutta Paulaharjun mukava kertomatapa viehätti, että luin kaikki muutki kappalheet kirjasta, Kaulanen sanoi.

Kaulanen luki lapsena ”jännässä” esimerkiksi Salkko-Niilasta, rikkaasta poronomistajasta.

– Joka köyhty ja sen jälkhen miestä alko vaivaahmaan möykkääjäpiru, joka Salkon mökissä teki kaikenlaista karmeaa ja viimein kotka vei kynsissänsä äijärievun, Kaulanen kuvasi.

Hän totesi, että Paulaharjun tyyliä on yhdistää historiallisia faktoja ja haastatteluissa kuulemia tarinoita, liioittelua ja taikauskoa.

– Tästä on syntyny mukava ja persoonalinen kirjotustyyli, jota on mukava lukea.

Kaulanen kertoi, että Paulaharju tiettävästi on tallentanut hänenkin sukunsa historiaa: Paulaharju haastatteli Matilda Äkäslompoloa, joka on hänen äitinsä isän äiti sekä hänen Tiina-siskoaan ja Raution Erkkiä, Saaren Äkäslompoloita.

Vuoden 1934 Tunturien yöpuolta on mielenkiintoinen poikkeus Paulaharjun tuotannossa. Paulaharjun ainoaa kaunokirjallista teosta ei arvostettu ilmestymisaikanaan, mutta myöhemmin kirja on noussut kauhukirjallisuuden kulttiklassikoksi.

Porvoolainen sarjakuvataiteilija Lauri Pitkänen innostui kirjasta niin paljon, että halusi tehdä siitä sarjakuvan. Vuonna 2019 ilmestyi Pitkäsen, äkäslompololaisen Lea Kaulasen, Petri Hiltusen, Jouko Alapartasen sekä Elsa-Maria Kaulasen kuvittama versio pohjoisesta kauhukirjasta.

Erityisen mielekkäästä kuvitusprojektista kertonut Pitkänen ylisti Paulaharjua kauhukirjoittajana.

– Paulaharju on todella taitava. Tyyli on elokuvamainen.

Kirjailija kirjoitti niin, että tapahtumat aukeavat lukijalle kuin elokuvan kohtaukset ja jännite pysyy. Kaunokirjallisuudessaan Paulaharju käytti rakennusaineina kansanperinnekirjoissaan keräämiään tarinoita, ja tarinat sisältävät muun muassa saamelaista mytologiaa.

Lea Kaulanen huomautti, että Paulaharju tulee muistaa kertojataiturina.

– Paulaharju on yksi Suomen eturivin sanataitelijoista.

Tunturien yöpuolta löytyy äänikirjana kaikelle kansalle, Yle Areenasta, Kyösti Satokangas huomautti.

Paulaharju-viikon järjestivät Kolarin kirjasto- ja kulttuuritoimi yhdessä kahden hankkeen kanssa. Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat sekä Arkiäly – tekoäly -hankkeet keräsivät talteen muistitietoa viime vuosituhannelta.

Ennakkotietona kerrottakoon, että Jyrki Vaattovaaran perjantaina ensiesittämä musiikillinen monologi sieppijärveläisten karhuntaposta Paulaharjun tekstiin esitetään uudelleen Sieppijärvellä uudelleen yleisön pyynnöstä 12. syyskuuta kello 19 Kuurusenvaaran taistelutantereen maisemassa, lähellä laavukirkkoa. Esitys on maksullinen.