Kolumnit

Lappi on tarinoiden maa ja siksi kirjallisuudessakin Suomen paras

Lapilla on yhdet Suomen suurimmista kirjallisuuskannuksista, asukaslukuun suhteutettuna varmaankin maamme suurimmat. Rovaniemeläinen Jari Tervo hallitsi pitkään kirjallisia myyntilistoja, Paasilinnan veljekset varttuivat pohjoisessa, on Timo K. Mukka, Rosa Liksom, Nils-Aslak Valkeapää, Annikki Kariniemi, Yrjö Kokko, Kerttu Vuolab ja monet muut.

Nykyisistä uudemman polven eturivin kirjailijoistakin moni on Lapista tai jotenkin Lappi-liitännäinen. Sodankylästä maailmaalle lähteneen Minna Rytisalon tietävät kirjapiireissä kaikki, Katja Ketun kirjoissa Lappi tuntuu ja näkyy, Juhani Karila toi maagisen realismin Itä-Lapin korpeen, Maria Peura jatkaa Tornionlaakson verevää kirjallista tutkimista, Tommi Liimatassa näkyvät lapsuuden ja nuoruuden aika Lapissa, Pekka Juntti kirjoittaa faktaa ja fiktiota Lapin alueelta ja Aki Ollikainen haki kirjallisen uransa alkuaskeleet Kolarista.

Lapista löytyy eräkirjailijoita, kuten Seppo Saraspää tai edesmennyt Janne Simonpoika Utriainen, saamelaiskirjailijoita Niillas Holmbergin ja Ante Aikion johdolla ja dekkaristeja kuten Anu Ojala ja Ilkka Metsälä.

Lappia, sen luontoa tai lappilaisuutta käsittelevää tietokirjallisuutta ei tässä viitsi edes luetella, sillä siihen eivät yhden kolumnin merkit riitä.

Omien kirjailijoiden lisäksi muutkin haluavat sijoittaa kirjojaan Lappiin. Anni Kytömäen kirjoissa käydään tämän tästä Lapin mailla, samoin Petra Rautiaisen ja kuusamolaislähtöisten Tommi Kinnusen ja Tuomo Pirttimaan kirjoissa. Mikko-Pekka Heikkinen lypsi huumoria Lapista useammassakin kirjassaan. Naapurimaiden kirjailijoista esimerkiksi ruotsalaiset Åsa Larsson ja Mikael Niemi ja norjalainen Ingeborg Arvola vähintään piipahtavat Suomen Lapin puolella.

Ehkä se suomalaisen kirjallisuuden ahkerin Lappi-lainaaja oli Samuli Paulaharju, joskin myös Elias Lönnrot kirjoitti matkakertomuksissaan Lapistakin.

Lappia, sen luontoa tai lappilaisuutta käsittelevää tietokirjallisuutta ei tässä viitsi edes luetella, sillä siihen eivät yhden kolumnin merkit riitä.

Olemmehan me sillä lailla veikeitä.

Mutta miksi? Miksi Lappi ja kirjallisuus sopivat niin hyvin yhteen?

Yksi syy on se, että Lappi on juuri nyt muutenkin kiinnostava ja niin sanotusti kuumaa kamaa, jopa trendikäs. Kaikki tuntuvat haluavan Lappiin, jos ei asumaan, niin ainakin käymään ja kokemaan.

Toinen syy on se, että Lappi on erityisen täynnä tarinoita ja historiaa. Laajat erämaat, Lapin sota, Ruotsin raja, saamelaisuus, tukkilaishistoria, punainen historia, herätysliikkeet, kaivokset, tuulivoima, porot, matkailun monet kasvot ja kaikki muu Lapissa ja lappilaisuudessa on erittäin otollista polttoainetta kirjallisuudelle.

Kolmas syy olemme me lappilaiset. Olemmehan me sillä lailla veikeitä.

Lapin kirjallisuuspalkinto jaetaan tänään keskiviikkona Kolarissa.