Ihmiset

”Kun Ukrainassa syttyi sota, tajusi konkreettisesti, mihin armeija velvoittaisi” — kittiläläislähtöinen Annukka Hiltunen kotiutui Säkylästä joulukuussa

Kolmesataa neljäkymmentäseitsemän päivää.

Kittiläläislähtöinen Annukka Hiltunen, 20, tietää hyvin varusmiespalveluksensa keston. Hän kotiutui armeijan harmaista joulukuussa.

Asepalvelus ei ollut Hiltuselle päähänpisto. Hän oli ajatellut sitä mahdollisuutena niin pitkään kuin muistaa ja pohtinut palvelukseen hakeutumista perusteellisemmin jo muutaman vuoden ajan.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuussa 2022 synnytti uudenlaisen oivalluksen.

– Kun Ukrainassa syttyi sota, tajusi konkreettisesti, mihin armeija velvoittaisi. Ettei sinne voi vain lähteä hakemaan hauskaa kokemusta, hän sanoo.

Sota ei kuitenkaan muuttanut Hiltusen mieltä, ja päätös vahvistui keskusteluissa armeijan käyneen ystävän kanssa. Hiltunen tiesi, ettei haluaisi sodan tullen jäädä kotiin vaan tahtoisi päästä tekemään jotakin sellaista, josta syntyy tunne asioihin vaikuttamisesta.

Kun on kokenut monta pitkää marssia, tietää, mihin kaikkeen on joskus pystynyt. Se tekee mieltäkin vahvemmaksi. Annukka Hiltunen

Seuraavaksi Hiltunen alkoi etsiä Puolustusvoimien nettisivuilta tietoa palvelusajan tehtävistä. Sieltä löytyi vähemmän tunnettu aselaji suojelu, ja se kuulosti luonnontiedelukion käyneestä Hiltusesta kiinnostavalta.

– Esittelytekstissä mainittiin kemiallisten ja biologisten aseiden torjunta, hän kertoo.

Keväällä 2023 Hiltunen osallistui naisten valintatilaisuuteen ja pääsi suorittamaan varusmiespalveluksensa Satakuntaan Säkylään, jossa toimii Puolustusvoimien ainoa suojelukomppania.

Hiltunen sanoo, etteivät suojelumiesten — suojelumiehen sotilasarvon hänkin valassa sai — tehtävät ehkä vastaa perinteistä mielikuvaa armeijasta.

– Ei juosta metsässä aseen kanssa.

Suojelumiehet saavat koulutuksen esimerkiksi palo- ja pelastustehtäviin, ja heidän tehtäviinsä kuuluu myös suojelutiedustelua ja puhdistustoimintaa.

– Jos on vaikka viitteitä siitä, että jollakin alueella on käytetty jotakin kemiallista taisteluainetta, suojelumiehet ottavat asiasta selvää ja ottavat näytteitä. Ja jos joku joukko on altistunut taisteluaineelle, sille palautetaan taistelukyky puhdistuksella, Hiltunen sanoo.

Rankka vuosi, joka ei helpolla päästänyt, mutta erittäin hyvä kokemus. Annukka Hiltunen

Suojelukomppanioita on yksi, mutta esimerkiksi Sodankylässä koulutetaan suojeluryhmiä.

Suojelukomppaniasta Hiltunen hakeutui johtajakoulutukseen, ensin aliupseerikurssille (AUK) ja sieltä Reserviupseerikouluun (RUK). Hän kotiutui Säkylästä joulukuussa.

Armeijavuosi kasvatti sekä henkistä että fyysistä kestävyyttä, Hiltunen sanoo.

– Kun on kokenut monta pitkää marssia, tietää, mihin kaikkeen on joskus pystynyt. Se tekee mieltäkin vahvemmaksi.

Kestävyyden lisäksi kasvoivat paineensietokyky ja rohkeus, ja varsinkin johtajana toimiminen antoi lisää itsevarmuutta ja esiintymistaitoja. Johtajakoulutuksen ja -kokemuksen Hiltunen uskoo olevan hyödyksi myös siviilissä, jos työelämässä joskus hakeutuu johtotehtäviin.

– Ajattelin viimeisellä viikolla, että olisi haikeaa, mutta päällimmäisenä oli ilo ja kiitollisuus ja myös helpotus, koska varsinkin johtajakaudella oli paljon stressiä. Rankka vuosi, joka ei helpolla päästänyt, mutta erittäin hyvä kokemus, Hiltunen summaa.

Joittenkin oli vaikea hyväksyä, että nainen käskee tai pärjää hyvin. Annukka Hiltunen

Rankaksi vuoden teki erityisesti se, että siihen sisältyi monta vaihetta, jossa oltiin jatkuvan arvioinnin alla ja oli todistettava olevansa parempi kuin muut: Aluksi oli näytettävä, että on hyvä valinta johtajakoulutettavaksi, ja aliupseerikurssilla oli vakuutettava olevansa sopiva Reserviupseerikouluun. Reserviupseerikoulussa Hiltunen koki alussa paljon paineita, ja se olikin hänen mielestään sekä henkisesti että fyysisesti palveluksen raskain aika.

– RUKissa on yllättävän paljon kokeita ja liikunnan koulutöitä, joissa on menestyttävä, jotta pääsee kurssista läpi, hän sanoo.

Reserviupseerikoulussa, johon tullaan kaikista joukko-osastoista ympäri Suomen, Hiltunen myös ensimmäisen kerran huomasi, että häneen välillä suhtauduttiin eri tavalla, koska hän oli nainen. Säkylässä sellaista ei ollut ollut.

– Joittenkin oli vaikea hyväksyä, että nainen käskee tai pärjää hyvin, hän sanoo.

Vähättelyä tai asiattomuuksia hän ei kuitenkaan palvelusaikanaan kohdannut missään.

Ei siellä vaadita mitään superkuntoa tai erityisyyttä naisena. Asenne vie eteenpäin. Annukka Hiltunen

Suojelukomppaniassa, jossa Hiltunen suoritti pääosan palveluksestaan, naisia oli noin kymmenen prosenttia varusmiehistä. RUKin yksikössä heitä oli hieman vähemmän.

Hiltunen sanoo huomanneensa, että joistakin asioista naiset suoriutuvat armeijassa miehiä paremmin, koska ovat tulleet sinne vapaaehtoisesti ja hyvä asenne säilyy läpi palveluksen.

– Ei se varmasti ole kaikkien paikka. Jos on valmis yrittämään, moni pärjää. Ei siellä vaadita mitään superkuntoa tai erityisyyttä naisena. Asenne vie eteenpäin, monet asiat lähtevät päästä, hän sanoo.

Naisilla on palveluksen alussa niin sanottu katuma-aika eli 30 päivää aikaa keskeyttää palvelus ilman että sitä tarvitsee perustella. Sen jälkeen naiset ovat kuitenkin asevelvollisia samalla tavalla kuin miehetkin.

On vaikea keksiä vastaavaa kokemusta, joka hitsaisi niin tiiviisti yhteen. Yhdessä koettiin rankimmat hetket ja parhaimmat fiilikset. Annukka Hiltunen

Armeijakokemus oli ainutlaatuinen Hiltuselle myös yhteisöllisyydessään. Varsinkin naisista muodostui ryhmä, jossa pystyi jakamaan kokemuksia ja jossa tuettiin ja kannustettiin.

– On vaikea keksiä vastaavaa kokemusta, joka hitsaisi niin tiiviisti yhteen. Yhdessä koettiin rankimmat hetket ja parhaimmat fiilikset. Se yhdistää tehokkaasti. Sitä tulen jossain vaiheessa kaipaamaan, Hiltunen sanoo.

Palvelusaikanaan hän asui Säkylässä naisten tuvassa ja RUKin ajan yhteistuvassa.

– Molemmista on hyvät kokemukset. Se ei ollut hirveän erilaista. Naisten tuvassa pystyi ehkä olemaan pikkasen rennommin.

Vapaaehtoinen asenne näkyi naisten tuvassa Hiltusen mukaan myös siinä, että siellä oli yleensä sekatupia siistimpää.

Varusteiden suhteen Hiltusella ei armeijassa ollut valittamista.

– Toki naiset voivat olla pienikokoisempia ja sama taisteluvarustus saattaa olla naiselle suhteessa raskaampi, mutta en juuri ajatellut sitä. Ehkä parempikin, että keskittyy vain omaan juttuunsa, hän sanoo.

On tiedostettava, mihin armeija velvoittaa. Annukkka Hiltunen

Hiltunen on kotoisin Kittilästä mutta asui jo ennen armeijan aloittamista reilut kolme vuotta Helsingissä. Hän valmistui luonnontiedelukiosta joulukuussa 2023.

Armeijan jälkeinen opiskelupaikka on jo odottamassa. Hiltunen aloittaa ensi syksynä ravitsemustieteiden opinnot Itä-Suomen yliopistossa. Siihen saakka hän vetää henkeä ja tekee töitä Kittilässä.

Kertausharjoituskutsu saapuu aikanaan, mutta siihen voi mennä useampikin vuosi. Vapaaehtoisiin harjoituksiin voi hakeutua myös itse, mutta ainakin toistaiseksi Hiltusesta tuntuu, että on hyvä hetki ajatella jotakin ihan muuta.

Nyt hän kuitenkin tietää, mitä tekee, jos sota syttyy. Kovin tarkkaan hän ei kuitenkaan voi sodan ajan tehtävästään kertoa.

– Johtajana ja upseerina tehtävään kuuluu enemmän isomman tilannekuvan yläpito, hän muotoilee.

Ajattelen, että jos sota tulee, sitten tulee. Eihän kukaan sitä toivo. Siitä olen iloinen, että olen reserviläinen ja tiedän hommani. Annukka Hiltunen

Hän sanoo olevansa tehtäväänsä tyytyväinen.

– Ajattelen, että jos sota tulee, sitten tulee. Eihän kukaan sitä toivo. Siitä olen iloinen, että olen reserviläinen ja tiedän hommani. Tehtävien puolesta on varma olo. Sitä ei tarvitsisi jännittää.

Hiltunen sanoo arvostavansa sitä, että Suomessa on maanpuolustusoikeus ja naisilla mahdollisuus päästä armeijaan. Kevyin perustein hän ei kuitenkaan kehota ketään naista armeijaan hakeutumaan.

– Suosittelen, mutta olen sitä mieltä, ettei pidä lähteä, jos motivaatio on pelkästään se, että haluaa haastaa itseään tai hakee siistejä kokemuksia. Myös ne ovat hyviä perusteita, mutta eivät voi olla ainoita. On tiedostettava, mihin armeija velvoittaa.