Muualta Lapista

”Kun sota loppui, niin lapsen sota alkoi” – Himmenevät muistot kertoo tornionlaaksolaisten sotahistoriaa

Koskettavia tarinoita tapahtumista niin sota-ajan lapsilta kuin aikuisiltakin, kolmen sukupolven ajalta.

Koskettavin hetki Kirsti Hanhirovalle tornionlaaksolaisten sotamuistojen kokoamisessa oli erään Pellon ja Kolarin rajalla kasvaneen naisen kuvaus siitä, miten sota-aika vaikutti lapsiin.

– Hän sanoi, että kun sota loppui, alkoi lasten sota. Aikuisilla oli elämässä niin paljon muuta ajateltavaa, että he eivät pystyneet huomioimaan lapsia, jotka pyörivät siellä sodasta selvinneiden aikuisten mukana, Kirsi Hanhirova sanoo.

Samainen nainen osoittautui erittäin hyvämuistiseksi. Hän oli ollut kolmivuotias perheen lähtiessä evakkoon, mutta tuntui muistavan kaiken tapahtuneen selkeästi. Hän on kuitenkin vain yksi 120 kertojasta, jotka ovat kertoneet omia ja lähipiirinsä kokemuksia Himmenevät muistot -kirjaa varten.

Tuossa kirjassa äänessä ovat miehet ja naiset sekä sota-ajan lapset.

– Miesten, naisten ja lasten kokemuksissa osa on erittäin koskettavia, Kirsti Hanhirova toteaa.

Kirjan tekeminen paikallisten sotamuistoista sai alkunsa Kirsti Hanhirovan omasta ideasta. Hän hoksasi, että opiskeluaikoina, vuonna 1979, kelanauhoille tehdyissä murreäänitteissäkin puhutaan sodasta ja evakkoajasta, ja että pian alkaa olla myöhäistä kerätä niitä talteen vielä elossa olevilta ihmisiltä.

Hän ryhtyi toimeen ja kutsui kaverikseen niin ikään opettajan tehtävistä eläkkeelle jääneen ystävänsä, toimittajanakin työskennelleen Pasi Romakkaniemen. Apurahoja kirjahankkeeseen ei ole lukuisista hakemuksista huolimatta herunut, mutta kustantaja löytyi sekin pellolaisista juurista eli kirjan on kustantanut Tuomo Korteniemi ja Väyläkirjat.

Kirsti Hanhirova kokee valinneensa hyvän kirjoittajakaverin ja kustantajan ja tyytyväinen ja iloinen siitä, että juuri nämä tarinat ovat nyt kirjassa.

– Varmasti monta tarinaa jäi vielä ulkopuolelle ja moni voi tulla myöhemmin kertomaan omia kokemuksiaan, mutta nyt ainakin nämä kertomukset, pienten ihmisten elämäntarinat, joita he ovat säilyttäneet yli 70 vuotta, ovat kansissa, hän kiittelee.

Vuoden työ on nyt painossa ja 270-sivuinen teos torniolaaksolaisten sota-ajan muistoista julkaistaan veteraanipäivän aattona Pellon Juoksengissa.

Kirjaprojektissa mukana olleista haastateltavista vanhin on pitkälti yli 90-vuotias ja nuorin alle neljäkymmentävuotias, joka kertoo isoisänsä tarinaa.

– Olemme saaneet jo kirjan tekovaiheessa kokea, että tälle on ollut tarvetta. Ihmiset ovat olleet avuliaita, antaneet haastatteluja, etsineet valokuvia ja auttaneet monin tavoin.

Kirsti Hanhirova kokee, että hän on täyttänyt velvollisuuttaan kulttuuriperinnön siirtämisessä ja että toinen ja kolmaskin sukupolvi saa kirjasta arvokasta tietoa juuristaan ja historiasta.

– Tietoisuus ihmiskohtaloista kasvoi. Tätä kootessamme koin ilon ja surun tunteita, mutta koin myös ymmärryksen laajentumista, empatian lisääntymistä ja sitä toivottavasti pystymme välittämään eteenkin päin, hän sanoo.

Kirjassa on mukana yksi jo vuonna 1979 haastatelluista: Maila Lakkapää oli haastateltavana jo silloin, kun Kirsti Hanhirova keräsi murrenäytteitä, ja nyt haastattelua on vielä täydennetty.

Kirjassa on sota-ajan kertomuksia Pellosta ja Ylitorniolta suunnilleen saman verran, mutta myös Kolarista ja Alatorniolta.

Tekstit on jaoteltu 17 osioon, joista jokainen alkaa asiatiedon osuudella siitä, mitä oikein tapahtui. Sen jälkeen tulee paikallisten omia tarinoita.

Himmenevät muistot – tornionlaaksolaisten kertomaa sotavuosista 1939-1945 -kirjan julkistamistilaisuus Juoksengin nuorisotalolla lauantaina 26.4. kello 13.