Ihmiset 

Kulttuuripalkinnon saanut Tiina Puljujärvi: Innostuksen pitää näkyä

Vielä yläasteella Tiina Puljujärvi jännitti esiintymistä eikä osannut ajatellakaan, että teatteri voisi olla muutakin kuin yleisön edessä näyttelemistä. Puljujärvi on ohjannut teatteriryhmiä Kittilässä 13 vuotta.

Salainen Tarvehuone on Harry Potter -fantasiassa Tylypahkan noitien ja velhojen koulun seitsemännessä kerroksessa. Kittilässä Tarvehuone sijaitsee alakerrassa Kivikoulun eteläpäädyssä ja se tunnetaan myös teatteritilana.

Tarvehuoneen toiminnasta vastaa Kittilässä teatteriryhmien vetäjänä sekä ohjaajana ja käsikirjoittajana tuttu Tiina Puljujärvi. Luokka on toiminut Puljujärven mukaan hyvin —tiloissa on nuorisoteatterin kokoontumisissa lähes 20 ihmistä kerrallaan.

– Työnteon mielekkyys on kasvanut, kun sain tukikohdan. Ei tarvitse enää matkalaukkuja raahata ja miettiä, että mihin me tällä kertaa mahduttaisiin, Puljujärvi sanoo.

Aikaisemmin tavaraa oli pian purettavalla Käellä, ja teatterikampetta pursusivat myös Puljujärven auto ja äidin varasto. Tarvehuoneella on pieni keittiö ja jääkaappi, myös pienen pieni esiintymislava. Puljujärvi toivoo, että tilaa saisi laajentaa vielä vanhaan ruokalaan.

Kivikoulu ei ole ollut vuosiin opetuskäytössä ja sille on olemassa purkulupa. Nyt rakennuksesta on kuitenkin hiljalleen kasvanut kulttuuritalo, jossa on myös muun muassa 4H:n toimisto ja ampumaharrastajien tilat. Puljujärvi toivoo, että tiloja ei purettaisi.

– Tietyissä rakennuksissa olen oirehtinut, mutta en täällä. Raitis ilma tulee ikkunoiden kautta. Lapset ovat täällä kaksi tuntia viikossa, eivät täysiä koulupäiviä.

Teatteritoimintaa on ollut myös Käen yläkerrassa, mutta huono sisäilma ajoi etsimään tiloja auloista ja Yläri-salista, joka on nyt ollut remontissa.

– Nyt on ollut ihan erilainen tekemisen meininki, olen innostunut työstä entistä enemmän, kun ei ole sitä matkalaukkuelämää.

Teatterissa yhdistyy kaikki mitä tykkään tehdä.

Tiina Puljujärvi muutti perheineen takaisin kotikyläänsä Puljuun vuonna 2006. Kittilässä käydyn lukion jälkeen hän opiskeli muun muassa Taideteollisessa korkeakoulussa vaatetus- ja pukutaidetta ja valmistui taiteen kandidaatiksi. Muotisuunnittelijaa hänestä ei kuitenkaan koskaan tullut.

Kiinnostus teatterimaailmaan syntyi alun perin jo Tepaston kyläkoulussa Helga Rajalan ja Kaarina Puljujärven ohjauksessa.

– Alakoulun taival oli siitä erilainen, että koko koulutyö oli iltamia, juhlia ja esityksiä. Monesti on joutunut kysymään muilta, että eikö teillä ole ollut tällaista, Puljujärvi sanoo.

Vielä yläasteella Puljujärvi harrasti teatteria, mutta koska hän oli erittäin ujo, esiintymiset aiheuttivat ylitsepääsemätöntä ahdistusta. Puljujärvi ei osannut ajatellakaan, että teatteri voisi olla muutakin kuin näyttelemistä — kuten lavastusta, käsikirjoitusta ja ohjaamista.

– Jätin harrastuksen pois nuorena. Kun muutin takaisin, nuoret alkoivat kysyä itse teatteriohjaajaa.

Tuolloin teatteri-innostusta aiheuttanut Anne Niskalan vetämä Outoguru-hanke oli loppunut.

Opettajansijaisuutta tehnyt Puljujärvi ajatteli, että hän ei osaa mitään, mutta idea on hauska. Lopulta hän innostui valtavasti.

– Teatterissa yhdistyy kaikki mitä tykkään tehdä, Puljujärvi sanoo.

Ensimmäinen ryhmä käynnistyi 13 vuotta sitten ja mukana oli neljä nuorta. Innostus ja ryhmäkoot alkoivat kasvaa.

– Haluan jatkaa niin kauan, kun lapset tulevat mielellään. Meillä on sopimus, että jos paikalle tulee kärty, keski-ikäinen ja vaihdevuosioireinen ihminen, on aika lopettaa.

Puljujärvi on ohjannut lasten- ja nuorten teatterin lisäksi niin burleskia, improvisaatioteatteria kuin koulutustaan vastaavaa taideteatteriakin.

Minun on vaikea tehdä työtä, josta en itse innostu.

Tällä hetkellä Puljujärvi ohjaa muun muassa Tylypahkan taideteatteria, etsivätoimisto Nuuskua ja Vainua, käy nuorten kanssa läpi Shakespearen Kesäyön unelman käsikirjoitusta ja aloittaa pian aikuisten impro-ryhmän uuden kauden.

– Kun suunnittelen uutta Revontuli-Opiston kautta, mietinkin, että mitä itse haluan leikkiä. Minun on vaikea tehdä työtä, josta en itse innostu.

Puljujärvi kertoo, että erityisesti nuorten kanssa on oltava innostunut — he näkevät heti, jos ohjaaja vain hengaa paikalla. Alakoululaisten kanssa esitysten tekstit tehdään yhdessä, nuoret ja aikuiset toivovat usein valmista tekstiä.

– Ei tässä täysin lomalle pääse, mielessä pyörittelee aina jotakin. Se on luovan työn yksi puoli. Kun kerään puolukoita tai vaellan miehen perässä, prosessoin tekstejä. Harjoittelen kuitenkin sitäkin, että en tee liikaa ja jäisi vapaa-aikaakin.

Yksi palautumiskeino Puljujärvelle on pitkä ajomatka. Etenkin silloin kun hänen lapsensa olivat pieniä, matka toi hetken palautumisaikaa ja siirtymän tarpeesta toiseen.

– Pälpätän matkalla ääniviestejä työnantajille. Matka on onneksi pitkä ja möykkyinen, siinä ehtii kuunnella musiikkiakin.

Mille alalle päätyykään, kaikessa tarvitaan luovaa ajattelua, ryhmätyötaitoja, ongelmanratkaisua ja improakin.

Teatterissa Puljujärvi toteuttaa mielellään esitysten visuaalista puolta ja pohtii erilaisia ratkaisuja — esimerkiksi miten voi järkevästi hyödyntää vähäisiä käytössä olevia tavaroita.

– Tykkään rohkaista siihen, että pienillä jutuilla saa oivalluksia. Vaikka rahaa ei ole hirveästi, mukana on monta luovaa tyyppiä.

Puljujärvi muistuttaakin, että teatteri tarjoaa monia elämässä tarvittavia taitoja, joita ei osaa ajatellakaan.

– Mille alalle päätyykään, kaikessa tarvitaan luovaa ajattelua, ryhmätyötaitoja, ongelmanratkaisua ja improakin. Ei auta jämähtää ja miettiä omia virheitä, vaan pohtia miten korjaa tilanteen.

Etenkin pienten lasten kanssa teatteriharrastus on Puljujärven mielestä luovaa leikkiä — teatteri on ylipäätään muutakin kuin toisille näyttelemistä ja sitä voi tehdä myös omaksi iloksi.

Tiina Puljujärvi toimii myös tuoreen Kittilän teatteri ry:n hallituksessa. Toiminta lähtee vauhdikkaasti käyntiin, kun Kittilässä järjestetään Kouta-harrastajateatterikatselmus lokakuussa. Kittilästä mukaan on ilmoittautunut kolme ryhmää.

Kittilä on edelläkävijä kulttuurin harrastamisen taholla.

Saamastaan tunnustuksesta Puljujärvi on luonnollisesti iloinen ja kiitollinen.

– Palkinto on ihana idea. Se kannustaa vetäjiä ja nostaa kulttuurin arvoa nyt kun määrärahoja leikataan ja ollaan enemmän kunnan varassa.

Puljujärvi kertoo, että Kittilän kunta on tukenut toimintaa aina hyvin ja esimiehet ovat auttaneet eteenpäin. Yhteistyö Revontuli-Opiston sekä kulttuuri- ja nuorisotoimen kanssa on mutkatonta.

– Kittilä on edelläkävijä kulttuurin harrastamisen taholla. Toiminta on nuorille maksutonta, saa välipalaa ja matkoja tuetaan.

Puljujärvi kertoo, että on monia kuntia, joissa asioista ei voi edes keskustella.

Esimerkkinä Puljujärvi kertoo nuorisoteatterin elokuisesta matkasta Helsinkiin Kansallisteatteriin. Sivistystoimenjohtaja Petteri Kinnunen ja kulttuurisihteeri Marika Salminen lähtivät mukaan kannustamaan.

– Siellä oltiin tästä hämmästyneitä ja myös siitä, että kunta maksaa majoitukset ja matkat. Tähän on itse tottunut, mutta ulkopuolella asiat eivät ole yhtä hyvin.